Aineeton

Home

Aineeton

Olemme varmaan kaikki väsyneitä tähän kliseeseen. Joku vanha ja kuluneen näköinen henkilö mutisee, "Asiat aina vain pahenevat, vuosi vuodelta". Jätämme tämän henkilön automaattisesti huomiotta, paljolti kuten me usein hylkäämme minkä tahansa aktiviteetin jonka hölmöt valtaavat. Mutta entä jos nämä ihmiset ovat, samalla kun todellakin muodostavat kliseen, myös oikeassa? Entä jos he kaikki jotka ovat lähiaikoina jupisseet ovat myös oikeassa? Onko mahdollista että heidän mutinansa ei ärsyttäisi meitä siksi että se on klisee, vaan siksi että sen torjuma virallinen historia olisi illuusio?

Virallinen historia on se että, kiitos kehitysajattelun, ihmiskunta siirtyy pois pimeältä keskiajalta uuteen ja syvälliseen teknologiseen aikaan. Meillä on enemmän oikeuksia ja vapauksia kuin koskaan ennen; on seksiä ilman avioliittoa, laillisia huumeita joillain alueilla, ei luokan, rodun tai sukupuolen asettamia rajoituksia, ja paljon työpaikkoja joista valita. Silti, he jotka ovat eläneet tarpeeksi kauan nähdäkseen mitä paratiisimme on korvaamassa eivät ole niinkään varmoja että pitävätkö uudesta tavasta hoitaa asiat. Yksinkertaisesti sanottuna, kaikilla näillä vapauksilla on hintansa ja kun lasku tulee maksettavaksi, monet meistä kyselevät että välitämmekö näistä vapauksista vai emme.

Katsotaan sitä tältä kantilta: 99 prosentille meistä kaikki uudet "vapaudet" ovat yhtä tyhjän kanssa. Emme ole niin seksin, ylensyönnin tai huumeiden väärinkäytön ohjaamia että sillä olisi niin paljoa väliä että ovatko nämä asiat laillisia; niissä oudoissa tapauksissa joissa kyseiset asiat voisivat olla välttämättömiä, me koitamme niitä ja pääsemme irti kuivin jaloin, sillä kun pieni ja pätevä osa väestöä tekee niitä asioita, ei se ole uhka - kun suurempi ja vähemmän pätevä osa sisäistää ne, siitä tulee ongelma. Emme tarvitse "vapautta" moista maailmanjärjestystä varten, mutta meidän ei tule olla hallinnossa, joka yrittää aina ohjata meitä "meidän parhaaksemme".

Jos tarkastelemme historiaa muodikkaissa uutisviihdemedian käyttämissä kymmenen vuoden sykleissä, näemme kuinka "kehitys" on parantanut asioita. Nyt et joudu vankilaan niin pitkäksi aikaa pilvenpoltosta, tai et ollenkaan. Nyt voit pitää homohäät miljoonien edessä. Nyt on helpompi ostaa valtion asiakirjoja luottokortilla. Ja niin edelleen, ja niin eespäin. Mutta kuten kaikki onnistuneet huijaukset, tämä toimii harhauttamalla meidät isosta kuvasta värikkäillä mutta merkityksettömillä yksityiskohdilla. Sitä on "vapaus". Tarvitsisitko vapautta jollei katsottaisi olevan hyväksyttävää olla hullun hallinnon alla, joka koittaa pakottaa tahtoaan meihin?

Käännetäänpä kelloa taaksepäin hetkisen. Suurin jako joka on koskaan tapahtunut nykymaailmassa, kylmä sota, päättyi viimein karkeasti ottaen 1991 tietämillä, tai sinnepäin. Siinä vaiheessa kenttä oli tyystin uusi, vaikka peli oli se sama vanha jos historia nähdään jatkumona (eikä poliittisesti leimattuna tapahtumien sarjana). Siitä asti, luulemme, me olemme viimein olleet polulla. Kaikki pahikset - Stalin, Hitler - ovat poissa tieltä, koska ketään ei oikein naruteta uskomaan että Husseinilla olisi, huolimatta "pahuudestaan", Stalinin tai Hitlerin tärkeyttä tai valtaa. Logiikkamme mukaan meidän pitäisi olla selvillä vesillä.

Niin, eihän teknologiamme ole koskaan ollut parempaa. Vapautemme eivät ole koskaan olleet vapaampia. Yhdistimme maailman internetin kautta ja viimein kesytimme pahimmat epidemiamme. Rodullisen sovittelun uusi aalto on levinnyt Euroopan ja Amerikan ylitse. Silti on joitain pahaenteisiä merkkejä. Yksi on että kaikki ne ongelmat, joita vastustamaan nämä uudistukset suunniteltiin, ovat vielä olemassa, elleivät jopa vahvistumassa.

Hallituksista tulee tunkeilevampia, ja vaativat meiltä enemmän tietoa; välttääkseen näyttäytymästä täysinä fasisteina, ne yleensä antavat teollisuuden tehdä työn heidän puolestaan. USAssa sinun pitää antaa luottokortin numero ja sosiaaliturvatunnus suunnilleen jokaisen palvelun tilatessasi. Nyt olet järjestelmän tiedoissa, kaveri. Nyt on laitonta sanoa enempää kuin Joe McCarthyn aikana. On enemmän salaisia palveluita ja poliisin erikoisyksiköitä tarkkailemassa kansalaisia, jotka ovat valittu seurattaviksi heidän mielipiteidensä perusteella. Tämäkö on "vapautta"?

Rodullinen sovittelu ei ole pysäyttänyt rotuväkivaltaa, mutta itseasiassa näyttää pahentaneen sitä. Sillävälin kun tuoreille erioikeutetuille "vähemmistöille", jotka ovat oikeasti maailmanlaajuisia enemmistöjä, on annettu lukemattomia miljardeja etuina, ongelmat pysyvät, ja kun panemme ne juurtuneen rasismin syyksi, vieraannutamme tehokkaasti kaikki rodulliset ryhmät toisistaan. Tämä ei muutu ennen rotusotaa, mutta kukaan ei välitä puhua tästä poliittisessa järjestelmässämme - julkisivu on tekoja tärkeämpi.

Internetistä on tullut massiivinen floppi. Kaikesta uusien tulojen, ja uuden kullankaivuurintaman luonnin, hypetyksestä huolimatta näyttää siltä että internet on hyvin samanlainen kuin puhelin: liike-elämän elintärkeä osanen joka loi muutaman erikoistuneen teollisuudenalan, muttei paljoa muuta. Vielä pahempi on se, että sen kerran toitotettu ylivertaisuus tiedon löytämisessä on turmeltunutta, koska nyt jokainen idiootti, koira ja mieleltään vajavainen (vammainen) julkaisee väärää ja puolueellista dogmaa horjuttaakseen tutkimusta tekevien mieliä.

Epidemiamme ovat vain lieventyneitä. Tuhotessamme ympäristöämme jokaisella tasolla, vuosia metsissämme piileskelleet horroksessa olleet virukset tulevat ulos ja mutatoituvat. Emme ole nähneet vielä mitään huikaisevaa, mutta odotapa kunnes nämä iskevät taloudellisen laman aikaan, jolloin hygienian ja ehkäisevän lääkehoidon budjetteja leikataan.

Ihmisväestö on pyörinyt niin irti kontrollista, että nyt sen täytyy kuluttaa enemmän kuin se tuottaa, ja niin on alituisesti sisäisessä konfliktissa varoista joita sillä on. Vielä tuhoisampaa on se, että näissä kiistoissa he jotka ovat suurimpia lukumäärältään - historiallisesti he jotka ovat panostaneet vähiten jokaiseen yksilöön, täten vähiten taitoa ja älykkyyttä - ovat voitolla.

Ehkä ne vanhat tyypit, jotka mutisevat siitä kuinka asiat huononevat joka vuosi, ovat oikeassa. Haluavatko ihmiset todella elää näin? Amerikassa asiakaspalvelu on vajonnut tasolle, jossa yhtiöt tekevät asiat rutiininomaisesti väärin, tietäen että harvalla asiakkaalla on aikaa istuskella heidän rikkinäisen ongelmanratkaisuprosessin läpi. Joka toinen tuote on huijausta, älykkäästi rakennetun kapulakielen suojellessa yhtiötä asiakkailtaan. Mutta eikö meillä ole valinnanvaraa ostaa toinen tuote? Massat jyräävät tässä, jälleen; mitä he ostavatkaan hukuttaa kaiken muun alleen, joten sinun olisi paras pitää siitä - ja ostaa se - tai yrität ikuisesti kompensoida.

Useimmat ihmiset tuntuvat menevän töihinsä köyhyyden pelosta. On monia ihmisiä jotka pitävät siitä mitä tekevät, eli perusprosessista, mutta kuinka moni itseasiassa tykkää työstään? "Työn" käsite ei ole sama kuin ammatin käsite; työ tarkoittaa työskentelyä jollekin toiselle, virallisten poliittisten sääntöjen mukaan. Ja ne ovat ihmisarvoa alentavia: mikäli joku loukkaantuu, loukannut henkilö on automaattisesti väärässä. Tämä eliminoi voimakkaat. En puhu tässä edes rodusta, tai muista "vapauden" asioista - ihmiset vain yksinkertaisesti hyökkäävät heitä kohtaan jotka eivät mukaudu.

Meillä on enemmän teitä, mikä tarkoittaa enemmän aikaa liikenteessä istuen. Enemmän vaadittuja palveluita, mukaanlukien internet, mikä tarkoittaa enemmän aikaa tappelussa laskujen kanssa ja asiakaspalvelun edustajan kanssa tinkimisessä. Enemmän ihmisiä, mikä tarkoittaa enemmän odottamista ja vähemmän henkilökohtaista palvelua. Enemmän rotuja, mikä tarkoittaa vielä vähempää yksimielisyyttä kulttuurillisista arvoistamme, koska meillä ei ole vallitsevaa kulttuuria. Kaikki tämä on ollut käynnissä jo jonkin aikaa, jopa kauan ennen vuotta 1991, mutta nyt, 2000-luvun alkuvuosina, näemme viimein seuraukset.

Amerikassa tai Euroopassa eläminen on nyt yhtä tuskaa.

Kouriintuntuvien asioiden lisäksi, mukaanlukien vapauden tulla pakotetuksi köyhyyteen jos loukkaat jotakuta, tai vapauden odottaa tunteja jonossa, tai vapauden joutua huijatuksi koska sinulla ei ole joka vuosi päiviä tuotteiden, palveluiden ja sopimusten huolelliseen vertailuun, on epäaineellisia asioita. Enemmän kuin mikään muu, tämä vaikuttaa siltä josta meidän jupisevat vanhempamme puhuvat: tietyn tunteen kato, sen joka piti koko sotkun kasassa. Menneisyydessä me olimme yhteiskunta, olimme samaa syntyperää ja samanlaisilla päämäärillä. Jotka ovat nyt... toisaalta yhtiönruokaa, toisaalta jonkin riistetyn tai muuten köyhän/epätoimivan ryhmän ainesta?

Kaipaamme aineettomia asioita eniten. Euroopassa ne ovat monille hävinnyt yhteys yhteiseen perintöön ja tavoitteeseen. Ne ovat monille Amerikassa kadonnut tuntemus yhteisöstä, jossa työskentelimme yhdessä jatkaaksemme elämää pienissä kommuuneissamme. Yli 50% meistä asuu nyt kaupungeissa, eikä mitään jatketa. On työpaikan ja luottokortin hankkimista, ja siinä työssä läsnäoloa samalla kun koittaa olla ajattelematta kuinka epämiellyttävä tämä päivittäinen tinkimisen, ostamisen, toisista vieraantumisen ja loukkaamisen välttämisen elämämme on.

Kun avaamme historiannäkemyksemme vuosikymmenten taa, tämä on ilmeistä. Näemme kun jopa tuhat vuotta sitten syntyi lauman vallankumous, joka loi tämän loukkaannu-tai-älä-loukkaannu-kulttuurin, ja myönsi voiton taidottomille massoille niiden vähien sijasta, joilla on älykkyyttä nostaa meidät tästä suosta. Vanhempiemme jupina on jatkunut vuosituhannen ajan tai pidempään, koska he ovat nähneet kuinka joka sukupolvi, hitaasti, se hivuttautuu lähemmäksi: tietynlaisen mukautumisen valta, "vapauden" ja "oikeuksien" taakse piilotettuna, joka antaa epäkelvoille oikeuden mukiloida heitä, jotka saattaisivat tehdä ne vaikeat päätökset jotka ovat välttämättömiä jotta meillä olisi terve yhteiskunta.

Ennen sinä pystyit tekemään vaikeita päätöksiä. Jotkut elivät, toiset kuolivat; oli yksilöllisiä tragedioita ja suurta kärsimystä, mutta se unohdettiin koska, kokonaisuutena, ihmisillä meni paremmin siinä sivilisaatiossa. Nyt siitä ei ole mitään jäljellä. Ei voida valita joidenkin elävän ja toisten kuolevan, paitsi persoonattomin ja "objektiivisin" keinoin kuten kuinka paljon rahaa he ovat valmiita ansaitsemaan, koska joku saattaisi loukkaantua. Niinpä yhteiskuntamme vajoaa raunioiksi sisältä käsin. Tätä yksinkertaisempaa asiaa ei olekaan, joten sanon sen uudestaan: olemme kadottaneet kyvyn tehdä päätöksiä. Yksilön kultti hallitsee kollektiivistä hyvää, ja niin me simppelisti emme tee päätöksiä. Niin sisäinen mädännys lisääntyy.

Tiiraapa muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten kaupunkeja. Nämä olivat jaloja, kauniita kaupunkeja. Selvästikään kaikilla ei ollut "oikeutta" ja "vapautta" työskennellä suurimmassa hanttihommassa jonka löysivät, ja niin olla tarpeeksi varakkaita johonkin tuhlailevaan lähiöasumukseen, jossa he voivat juonia kaikkia heitä loukkaavia vastaan, mutta loppujen lopuksi, ihmiset elivät järkevämmällä aikakaudella. Ei ollut niin paljoa kyse käsinkosketeltavista asioista kuin oli epäaineellisista: olimme kaikki samalla pituudella, samassa taistelussa ja arvostimme samoja asioita. Se ei ollut selvää miltei tuhannen vuoden ajan, mutta olemme menettäneet sen, eivätkä mitkään maailman "vapaudet" ja laajakuvatelevisiot voi himmentää kerääntyvää menetyksen tunnettamme.

25. toukokuuta 2005

Our gratitude to "Frostwood" for this translation.