Juhlapäivät tekevät itsensäilmaisun vaivattomaksi, koska todellisuuden ja kuvitelman välinen rako on maailmassamme selvimmillään. Ihmiset kiirehtivät ympäriinsä ajatukset kiinni symbolisissa eleissä kuten lahjojen annossa ja ruoanvalmisteluissa, tehden samalla mitä pystyvät - eikä heillä ole puutetta verukkeista - kätkeäkseen elämiensä ja yhteiskunnan viat niin että, vain hetken ajan, he saavuttavat juhlallisen mielenrauhan. Siinä pisteessä he ovat sekä vähiten neuroottisia että vainoharhaisimmillaan, joten tämän juhlan uskonnollinen luonne tulee näytille: he ovat kuin fanaatikkoja uskonnollisen lumeen kynsissä. Ja me paheksumme itsemurhapommittajia?

Onneksi työkaverisi ovat perseennuolennan takia kiireisiä, joka tarkoittaa sitä että sinun ei tarvitse tuhlata aikaa heidän "ajatustensa" kuunteluun, jotka ovat itseasiassa sekoituksia television, lehtien ja radioiden keskusteluohjelmien ideoista. Kuitenkin, he antavat sinulle tarpeetonta tavaraa jota he ostivat alennushinnoin, ja toivovat saavansa takaisin jotain oikeasti hyödyllistä (ratkaisu: leivo heille banaanileipää, varsinkin jos et osaa tehdä sitä). Jokikinen ihminen, jonka kanssa vuorovaikutat päivittäin kaupankäynnin yhteydessä, on myöskin kalastelemassa lahjaa. Nämä ovat vielä parempia; anna heille kelvotonta roskaa jota sait viime vuonna. Kysymys ei ole lahjan merkityksestä, mutta tunnustuksesta. "Vapaassa" yhteiskunnassamme me tunnemme saavamme syyllistää toiset ojentamaan jotain, joka pääasiassa hyödyttää heitä jotka tuottavat tarkoituksettomia, symbolisia lahjaesineitä ja, tottakai, jätehuoltoteollisuutta, joka kärrää ne kesäkuussa pois.

Ihan kuin tarvitsisit lisää naurunaiheita, tulet näkemään kuinka koko kulutusmyyntiteollisuus pannaan liikekannalle lahjatavaroita myymään. Syyllisyys painaa, ja mielikuva voimistaa sitä: ihmiset onnellisina kotona rakkaidensa kanssa, antaen lahjoja toisilleen, syöden ja pitäen hauskaa. Todellisuus on sosiaalisen paineen aiheuttama pakko ostamiseen, avioeroja, perheitä riitelemässä puhelimessa, ja ihmisiä antamassa toisilleen merkityksetöntä sontaa ja kuluttamassa siihen jopa kymmenen prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan. Kukaan ei tahdo kuulla todellisuudesta, ja siksi he hukuttavat sen joululauluihin. He ovat jopa yltyneet sukkeliksi (ainakin yhtä välkyiksi kuin gibboni crack-pöllyssä) ja tehneet "ainutlaatuisia" versioita jokaisesta joululaulusta, kuten "Jouluyö, Juhlayö" teknona ja "Valkea Joulu" jazz-fuusiona. Ottakaa nyt vaari inhottavista tunteellisista vihjauksista, sillä muutoin, te turrat kuluttajat, ette edes tajuaisi "pitävänne hauskaa".

Koska useimmat meistä elävät todellisuudessa joka on kaukana television mielikuvasta, ja koska useimpien meistä täytyy kestää rikkinäisiä perheitä, epäonnistuneita suhteita, ja puuduttavan ennalta-arvattavia firman juhlia joissa jossain vaiheessa joku idiootti "hieman elävöittää menoa" hankkiutumalla humalaan ja tekemällä jotain lystikkään typerää - tai se olisi hassua, mikäli niin ei olisi käynyt jokaisessa joulujuhlassa viimeisen vuosikymmenen ajan - on olemassa joukko teollisuudenaloja, jotka ovat omistautuneet kompensointiin. Alkoholinmyyjät valmistautuvat lähettämään sinut yöhön kera korillisen punavihreää olutta. Psykologit naksauttelevat rystysiään ja laittavat ylitöitä aikatauluunsa jouluun asti. Ja jos sinulta puuttuu tarmokas kaksirivinen hyvän tahdon toivotus, joulukortti-ihmisillä on uusi erä kortteja miellyttävin kuvin. Loisia, kaikki.

Älä vaivu epätoivoon, sanot? Me elämme murenevassa sivilisaatiossa jota useimmat ovat liian typeriä havaitakseen, ja se tuottaa jatkuvasti typerämpiä ihmisiä ja antaa heille vallan, sillä ne ovat sentyyppisiä ihmisiä joilla on niin vähän tekemistä elämässään, että heistä täytyy tulla byrokraatteja. Me olemme surkean suunnittelun ympäröimiä, teistä jotka ovat järjestetty miellyttämään suunnittelijoita kansalaisten palvelun sijaan, aina kömpelöön käytännöllisen elämisen sijasta tuottokeskusten keskelle kaavailtuun asumiseemme. Elämämme ovat ulkoisten tunteiden manipuloimia, jotka ovat suunniteltu miellyttämään kaikkia huoneessa olijoita, tehden meistä orjia ketjun heikoimmalle lenkille, ja sen peittääksesi sinun tulee nyt panna ylle muovinen juhlahymysi. Eipä ihme että joulu on sydänkohtausten, itsemurhien, avioerojen ja huumeiden yliannostusten aikaa.

Minun ratkaisuni, kuten useimmissa tapauksissa, on ohittaa epätoivo nihilismin vuoksi. Sinä - tai ennemminkin luonnon järki ja johdonmukaisuus - olet herra, eikä sinun tarvitse ottaa sitä vakavasti. Tee mitä sinulta vaaditaan äläkä mitään muuta, mutta ennenkaikkea älä sisäistä tätä epärehellistä kaupustelujuhlaa sydämeesi. Joulu oli oikea juhla, talvessa selviytymisen maamerkki, mutta se on sen jälkeen ollut juutalaisen profeetan edessä nöyristelyn ja alistumisen aikaa. Miksi? Anna toimiston ihmisille törkyä, ja anna toisilta saamaasi roskaa niille onnenonkijoille, jotka halajavat lahjoja palveluksistaan. Älä välitä siitä; kutsu sydämesi nihilismiä ja näe todellisuus: joulu on vain yksi päivä, ja päivä jolloin voit tehdä mitä vain lystäät, kunhan lauman hehkutus ei narraa sinua. Onnellisia ovat he jotka eivät koskaan kuule joulumusiikkia, mutta he ovat onnellisempia jotka kuulevat kuuntelematta, ja huomaavat juhlan sitä seuraamatta. Murskaa joulu tietoisuudellasi sen tarkoituksettomuudesta. Ei ole syytä vaipua epätoivoon ellet alun alkaenkaan ota sitä vakavasti.

Joulukuun 24. 2004

Our gratitude to "Frostwood" for this translation.