Home Aktivismi

Kun useimmilta ihmisiltä kysyy jotain oletettuihin uskomuksiinsa liittyvästä toiminnasta, he tekevät yhden kahdesta asiasta: ensiksi he kritisoivat kaikkia toimeen ryhtyviä siitä, etteivät he tee tarpeeksi; toiseksi he väittävät, että mitään ei voi tehdä. Tämä dokumentti osoittaa ajattelun virheet, jotka pitävät heidät väärätietoisina sekä antaa nykyajan vastaiselle aktivismille lähtökohdan tehdä jotain vaikuttavaa, sen sijaa että se vain olisi symboolista. Sen perimmäinen tavoite on opettaa uudenmallista aktivismia, joka uudistaa nyky-yhteiskunnan sellaiseksi, joka palkitsee sisäisistä ominaisuuksista ulkoisten sijaan. Se prosessi palauttaa jalouden ja herkkyyden ihmisrodun havainnointiin, eli kykyihin, jotka auttavat meitä välttämään pulaa kuten nykyinen sotku, jota ei voi lineaarisesti "todistaa" vääräksi, mutta kun jalo ja herkkä mieli ajattelee sitä se näyttäytyy selvästi umpikujana, joka loppuu onnettomuuteen, riippumatta siitä kuinka kauan se vie (kuten nykyinen yhteiskuntamme satojen vuosien jälkeen on viimeinkin näyttämässä oikeat ja pahansuovat värinsä).

Tekosyyt

Ensimmäinen este aktivismille on, että useimmat ihmiset valehtelevat motiiveistaan ja kyvyistään. Nyky-yhteiskunta on ehdollistanut meidät elämään sosiaalisen vaikutelman kautta, joka tapa jolla markkinoimme itseämme, ja siten keksimään kaikenlaisia nokkelia oikeutuksia epäaktiivisuudelle. Ihmisillä on hitautta. He tykkäävät istua ja olla tekemättä mitään, mutta säilyttääkseen omakuvansa heidän täytyy puolustaa tätä toimettumuutta. Voimme nähdä tämän kahdessa tapauksessa, jotka havainnollistetaan edellä:

1) Kun joku sanoo "Tahtoisin liittyä tuohon järjestöön tai ideaan, mutta he eivät tee mitään," se mitä he tekevät on tekosyyn löytämistä tekemättömyydelle. Järjestö ei täydellisesti mahdu heidän maailmankuvaansa, joten sen sijaan, että he liittyisivät johonkin epätäydelliseen ja laittaisivat sen toimimaan, he teeskentelevät, ettei mikään muu kuin täydellinen kelpaa heidän nirsoille pikku mieltymyksilleen. Nämä ihmiset itsetärkeyden harhan pauloissa ja vielä perustavammin, laiskuuden; he väittävät haluavansa muutosta, mutta heidän toimintatapansa on löytää syitä paeta sitä. He ovat teeskentelijöitä.

2) Kun joku sanoo "Tahtoisin työskennellä paremman tulevaisuuden puolesta, mutta mitään ei voi tehdä" tai "Odotan väkivaltaista vallankumousta tuomaan muutosta," voi sanoa myös heidän olevan harhaisia, ja huolimatta siitä mitä he syikseen väittävät, heidän perimmäinen motivaationsa on joko itsekuva tai epäaktiivisuus. Muutos voidaan saavuttaa ilman väkivaltaista vallankumousta, mutta se vaatii enemmän aikaa ja työtä. Tämä on epäsuosittua. Muutos voidaan saavuttaa järjestelmässä, joka muuttuu jatkuvasti, mutta se vaatii työtä ja itsensä irrottamista saamattomuudesta. Nämä ihmiset eivät halua muutosta. He haluavat ilmetä "huolestuneina", mutta he eivät tee mitään. He ovat patsastelijoita.

Itse asiassa näyttää siltä, että lähes kaikki ihmiset nyky-yhteiskunnassa ovat joko teeskentelijöitä, patsastelijoita, valehtelijoita ja muita henkisesti sirpaloituneita tyyppejä, jotka puhuvat hyvin asiasta, mutta eivät tee sille mitään. Tämä toimii välttävästi niille, jotka kannattavat demokraatteja tai republikaaneja, koska kaikki mitä heidän tarvitsee tehdä on laittaa oikea puskuritarra autoon ja painaa oikeaa kytkintä äänestyskopissa. Tämä mahdollistaa heidän passiivisen asenteensa, mutta vaihdossa he saavat samaa väsynyttä sakkaa, koska riippumatta siitä kuinka paljon nämä kaksi suurpuoluetta kamppailevat, kukaan ei koskaan voita, joten joka neljän vuoden välein tapahtuu johtajuuden muutos, mikä tekee tyhjäksi sen mitä edellinen neljän vuoden kuningas sai aikaan. Itsensä kaatavaa? Eittämättä - ja se on onnekasta niille, jotka toivovat tekevänsä rahaa, sillä se tarkoittaa, ettei mikään koskaan tule heidän ja nyky-yhteiskunnan raudoitetun lain väliin: "Jos sillä tekee rahaa, se on Jumala meille."

Niillä, jotka muuttaisivat yhteiskuntaa, on ongelma siinä, että kuten kategoria "taiteilija" pitää sisällään sekä nerot että idiootit leikkimässä taiteilijaa ollakseen laiskoja, kategoria "aktivisti" sisältää enimmäkseen ihmiset, joilla ei ole halua tehdä mitään, mutta saada itsensä näyttämään paremmilta. Jos saisimme dollarin jokaiselta vajaaälyiseltä asemmistolaiselta, jolla on iso-kiho poliittinen mielipide kahvilassa tai keskustelussa, mutta ei tee mitään, olisimme rikkaita, vai? Sama asia oikealla - marisevat konservatiivit - ja kolmannella rintalmalla.

Miksi ihmiset ovat niin paskaajauhavia nuijia? Useimmilla on poliittiset mielipiteet, ei rehellisestä halusta tehdä oikein, mutta halusta ilmetä viisana, koska koska heillä on oikeat ratkaisut - ja tätä halua tyydytetään parhammiten löytämällä vastauksia, joita ei voi saavuttaa, koska näin he näyttävät hyvältä tekemättä mitään. Toimiakseen muutoksen puolesta edellyttää menemällä vittuun internetistä ja tekemistä jotain. Se edellyttää luopumista mahdollisuudesta kuulostaa tärkeältä pystymällä tarjoamaan kaikki vastaukset ja käsiensä likaamista. Onko kenellekään muulle kolahtanut se, että kaikilla internetissä on vastaukset, mutta silti lähes kukaan ei tee mitään?

Jep, he ovat patsastelijoita. Katsotaanpa tällä tavoin: luonto luo levikin erilaisia ihmisiä eri tehtäviin. Useimmat ovat luonnoltaan soveliaita poimimaan nauriita, paimentamaan lampaita, siivoamaan vessoja, jne. Heillä ei ole aivoja millekään mulle, ei edes jos he näyttävät funktionaalisesti älykkäiltä; he ovat apina-näkee, apina-tekee, ja siten voivat ohjelmoida tietokoneita, tehdä grafiikkaa, kirjoittaa pitkiä viestejä internetissä, jne., mutta he eivät voi jäljitellä sitä mitä eivät ymmärrä, joka on logiikka. Siispä heidän "logiikkansa" on lähes aina määritelty peittämään jonkinlaista psykologista oiretta, minkä vuoksi heidän "poliittiset mielipiteensä" ja "sosiaaliset ideansa" eivät tarkoita mitään. He käyttävät näitä ideoita itsensä pönkittämiseen ja oikeuttaakseen tekemättömyytensä. Se on kuin joku odottaisi täydellistä maailmaa. "Niin, voisin tehdä jotain elämälläni, mutta maailma on epätäydellinen, joten katson telkkaria sen sijaa."

Lähes kaikki ihmiset internetissä sopivat tähän häviäjämentaliteettiin. Pahimpia ovat ne, jotka väittävät joidenkin ideoiden olevan loukkaavia, ja siten ne pitäisi kieltää; he ovat passiivisia ja kuvaavat itsensä haavoittuneina, "loukkaantuneina" tai järkyttyneinä, ja se on heidän "logiikkansa" miksi jotain pitää kieltää. Se on kuin osittaisi vuorta ja sanoisi "Tuo häiritsee minua, joten se pitäisi räjäyttää." Se ei ole logiikkaa; se on henkistä oireilua. Kuten saatatte tietää, on hyvin helppo tehdä tietokoneohjelma joka suoltaa ulos lauseita, jotka näyttävät tarkoituksellisilta, mutta eriteltäessä, eivät. Miksi me oletamme lajitovereidemme valtaosan, jonka me tiedämme kelpaavan vain nauriiden poimintaan ja töllöttimen katsomiseen, olevan yhteen erilaisia?

Lähes kaikki ihmiset elävässä elämässä sopivat tähän häviäjämentaliteettiin. On muutamia, jotka kykenevät pääsemään irti siitä, yleensä hyvän jalostuksen kautta, mutta useimmat menevät virran mukana pohjalle sakka. Sitten taas, vähemmän kuin 2% yhteiskunnasta osaa tarpeeksi sanoja ja kieliopillisia seikkoja, jotka ovat välttämättömiä tämän artikkelin ymmärtämiseen, joten sen 98% ihmisistä, "puhuvia apinoita autonavaimilla" (Kam Leen haastattelusta), ei pitäisi häiritä meitä. 98% yhteiskunnasta on olemassa puhdistamaan vessoja, poimimaan nauriita, jne. ja sillä ei ole mitään kykyä loogiseen ajatteluun, poliittiseen tai muutoin. Tämä on yksi syy miksi demokratia on järjetöntä. Mikä on tärkeää, on nopeasti erottaa ne, jotka tekevät tekosyitä, niistä jotka kykenevät johonkin, ja sitten käyttää syyllisyydentuntoa, väkivaltaa ja tekoon sisältyvää itsetärkeyttä taivutella se 98% tekemään jotain hyödyllistä, kuten he eivät ikinä koskaan tee mitään arvokasta omalla painollaan.

Useimmat ihmiset tekevät tekosyitä. "Tämä järjestö ei tee tarpeeksi" ja "Ei ole mitään tehtävää" ja "Meidän täytyy odottaa väkivaltaista vallankumousta" ovat isoimmat, helpoimmat valheet. Yllättääkö ketään, että sekä teinianarkistit ja metamfetamiini-riippuvaiset kodittomat valkonationalistit kehoittavat meitä odottamaan vallankumousta? Tietysti ei: se asenne saa heidät sekä kuulostamaan älykkäälle että oikeuttaa heidän toimettomuutensa, jotta he voivat pysyä älykkään kuuloisina, tietysti. He haluavat löytää "loogisia" syitä olla tekemättä mitään; heidän "poliitiset ideansa" ovat vain tekosyy sille päämäärälle, eikä heillä ole tarjottavana ihmiskunnan korjaamiseksi. Heille koko prosessi on vain viihdettä ja itsekuvan kasvatusta, ja he eivät välitä ollenkaan (0) toimivasta ratkaisusta, tai edes tunnista oikaa ongelmaa. He haluavat kuulostaa nokkelilta. He eivät halua tehdä mitään. Kaikki muu on tekosyytä.

Lähes kaikki ihmiset, joita tapaan internetissä tai tosielämän poliittisissa tapahtumissa ovat siellä näyttääkseen omia egojansa, eikä heillä ole tarkoitustakaan olla toimeliaita. He ovat ansassa itse-identiteetin draamassa, ja ostavat loputtomia pinoja puskuritarroja sekä puhuvat "isoista asioista" illan pikkutunneille, joka ilta, mutta antavat tekosyitä sen sijaan, että tekisivät jotain (pääasiassa, koska toimeen ryhtyminen lopettaa heidän mukavan haavemaailmansa, jossa he tuntevat itsensä tärkeiksi oikeassa olemisesta ilman, että he olisivat tehneet jotain tämän ansaitakseen.) Tekosyillä ei ole mitään tekemistä logiikan kanssa, ellemmme ymmärrä väärin ne logiikaksi. Kun olet saavuttanut riittävän tason tekosyyn erottamiseksi logiikasta, voit edetä seuraavalle tasolle: aikaan saamiseen.

Suunnittelu

Sen huomaaminen, ettet pidä jostain on vain pieni osaa matkaa. Vaikka nykyihmiset sanovatkin, että "ongelman myöntäminen on isoin askel," tämä on emävale, joka on suunniteltu masentuneille neuroottisille ääliöille, että he olisivat riippuvaisia huumeista, anaaliseksistä, rahasta tai valehtelusta. Suurin askel on löytää mitä sinä ottaisisit mieluummin nykyisen järjestelmän tilalle, esim. täydellinen suunnitelma korvaamaan sen mitä meillä nyt on, ja toimia sen toimivaksi saattaminen nykyisyydessä. Jos se selviytyy nyky-yhteiskunnan tuhosta, se valtaa tilaa sisältä päin. Toinen vaihtoehtosi on väkivaltainen vallankumous, joka yleensä tappaa hyvät älyköt huonojen ohella, syösten maasi pysyvään kolmannen maailman tasoon kuten tapahtui Neuvosto-Venäjällä (väkivaltaiset vallankumoukset myös epäonnistuvat täysin korvaamaan täysin sen, mitä he pitävät vastustettavana; huomaa, että Neuvosto-Venäjä on kapitalistinen tänään). Ranskalla oli oma populistinen vallankumouksensa, joka tuhosi maan statuksen yhtenä aikansa suurimmista sotilas-, sosiaalis-, kulttuuris-, ekonomisena mahtina, ja oleellisesti muutti sen merkkilajitelmaksi röyhelöpaitoja, herkkupullia ja viininmaistelua. Vallankumoukset tuhoavat. Vain ennaltaehkäisevä korvaava malli toimii. Kuten Mahatma Gandhi, epätavallisen lahjakas ajattelija, jota tahraa ainoastaan hänen pasifisminsa ja rasisminsa, sanoi: "Sinun täytyy tulla muutokseksi, jota maailmassa etsit."

Kuten tavallista, pelätyt "useimmat ihmiset" haluavat välitöntä väkivaltaista vallankumousta tai he päättävät, etteivät he kykene tekemään tilanteelle mitään, ja siksipä menevät takaisin kahviloihinsa ja seurusteluhuoneisiin puhumaan kuinka kamalaa kaikki on. Kuten tavallista, useimmat ihmiset eivät ainostaan ole väärässä, mutta myös harhaanjohtavia. Mikään suuri muutos ei tapahdu yhdessä yössä, ja se ei koskaan tapahdu yhdellä miekaniskulla. Jos olisi näin, meidän maailmamme olisi niin epätasapainoinen, että emme olisi koskaan päässeet näin pitkälle, koska silloin kun yksikin tärähtänyt, harhainen ja ali-itsevarma henkilö tarttuisi miekkaan, kaikki muuttuisi joksikin sattumanvaraiseksi järjestykseksi vastaamaan heidän umpimähkäistä ja epätoimivaa psyykettään. Useimmat ihmiset käsittävät tämän väärin, koska heillä ei ole taustaa loogisessa väittellyssä, filosofiassa tai järjestäyteneestä politiikasta yhden järjestelmän ulkopuolelta ("demokratia", kuten he määkien opettavat yliopistoissa). He eivät yksinkertaisesti ole kykeneviä ko. kysymysten päätöksentekoon, kuten edellä kävi ilmi, he eivät ole kiinnostuneita päätöstenteosta; he ovat kiinnostuneita tekemään itsensä kuulostamaan tärkeiltä. Muistakaa tämä: useimmat ihmiset = tekemään itsensä kuulostamaan tärkeiltä. Kant kutsuisi tuota hypoteettiseksi ratkaisuksi kysymykseen, mutta viisaammat, ilkeämmät ajattelijat kuten minä kutsuisivat tuota aivan vitun yhdentekeväksi.

Tämän maailman korjaamiseksi, tarvitset hitaan viruksen, joka viettelee kantajansa pois nyky-yhteiskunnan helppojen syöttien (raha, tissit, kalja, huumeet, TV) äärestä kohti korkeampaa mielen tilaan ja siten elämistä. Suurin enemmistö ei koskaan ymmärrä tätä, sillä he eivät yksinkertaisesti ole tarpeeksi älykkäitä (keskimääräinen ÄO Amerikassa on 103; vaikka ÄO ei ole täydellinen mittari, tämä ehdottaa, että puolet ihmisistä täällä ovat liian tyhmiä minkä tahansa mielipiteen omaamiseen, joka vaikuttaa päivittäisen työ-toimenpiteen ulkopuolella) ja yksinkertaisesti eivät ole tarpeeksi jaloja - he ovat itseään palvelevia vittupäitä kuten muutkin. Sinä et huomioi heitä. Sinä pyrit vaikuttamaan ihmisiin, jotka periaatteessa ovat kykeneviä, ja tiedät minne heidän oma kyvykkyytensä loppuu; putkimiehet, jotka ovat onnellisia putkimiehinä, eikä heillä ole montaa poliittista mielipidettä, lakimiehet, jotka rajoittavat itsensä lakiin, tietokoneohjelmoijat, jotka eivät teeskentele tietävänsä mitään filosofiasta, jne. Joukostamme populaatiosta kenties yksi kymmenesosa on kykenevää sellaiseen ajatteluun, jota tarvitaan johtamiseen, ja vähemmän kuin puolella heistä on jalo ajattelutapa, joka tekee heistä kaikkea muuta kuin suuren määrätiedottomuuden autoritaarisia palvelijoita. Tavalliset ihmiset, jotka ovat toimivaisia ja onnellisia, ovat kohteitasi. Älä tee republikaanien virhettä ja keskity vain rikkaisiin, tai demokraattien virhettä ja keskity sorrettuihin. Kohdista toimintasi toimintakykyiseen keskiluokkaan. Nämä ihmiset vastaavat pragmaattisiin ratkaisuihin ennen kaikkea, ja vain kaukaisesti ideologisiin aiheisiin; on huomion arvoista, että olet etsimässä enimmäkseen heteroseksuaalisten miesten mielipidettä, koska naiset ja homoseksuaalit, biologiselta asemaltaan hoivaajina, tekevät erilaisia päätöksiä, sellaisia millä ei ole sijaa politiikassa ja filosofiassa. On olemassa poikkeuksia, ja heitä pitää vaalia siitä, että heillä on kaukonäköisyyttä ylittää mitä he ovat tarpeeksi kauan voidakseen vastata toisenlaiseen ongelmaan.

Usein olen torjunut ihmiset, jotka kirkuvat ANUS:een kuinka meidän täytyy toimia heti, ratkaiseva päätös, ei ole aikaa hukattavaksi, jne. Nämä ihmiset ovat usein lukeneet sivustoa vain lyhyen aikaa ja ovat sitoutuneet sen ajatusmaailman yhteen kantaan, joko anti-dualistinen uskonto, nationalismi tai ekoterrorismi, ja haluavat meidän vannoutuvamme itsemurhapommittajiksi tälle päämäärälle. Hassua: Heillä ei koskaan ole mitään ideaa minkä muodon tämä toiminta ottaa, mutta he ovat varmoja, että sen täytyy olla äärimmäinen, tai äärimmäisen pianm tai kuolemme hirvittävästi kthxbye. No... useimmat näistä ihmisistä ovat yksinkertaisesti edellä kuvattua mielenvikaista tyyppiä. Noin viidennes heistä on ilminantajia ja provosoijia - agent provocateur tyyppiä; hallinnot hankkiutuvat eroon uhkaavista maanalaisliikkeistä lähettämällä huutosakkia, joka kannustaa kaikkia johonkin äärimmäiseen ja laittomaan toimenpiteeseen, minkä jälkeen heidät kaikki pidätetään ja liike kuihtuu. En usko sen olevan "salaiitto logiikkaa" sanoa tämä. Ilminantajien lähettäminen on ajan puoltama keino, jonka juuret ulottuvat raamatullisten aikojen taakse käytössään ja paljaassa tehokkuudessaa. Jos joku pilaa elämänsä nyky-yhteiskunnassa, heille saatetaan antaa mahdollisuus saada elämänsä takaisin ilmiantamalla muita. Se on kaupantekoa, ei salaliitto, ja se on auttanut hallintoamme pääsemään eroon useista hyödyllisistä liikkeistä kuten myös monista vaarallisista ja psykoottisista ryhmistä, jotka minä yhtälailla pyyhkisin pois.

Suunnittelun vaihe edellyttää sinua välttämään nämä kaikki sudenkuopat ja pitää selkeä vaikutelma siitä, mitä haluat. Se lankeaa tämän dokumentin rajojen ulkopuolella kuinka suunnitella korvaava järjestelmä nyky-yhteiskunnalle, mutta keskeinen pulma on tässä: ulkoisten seikkojen arvostamisen korvaaminen sisäisillä. Meidän täytyy olla motivoituneita arvojen vuoksi, ei rahan; voimme käyttää rahaa, mutta täytyy olla jotain arvokkaampaa kuin se. Tämä vaatii, että me harkitsemme jatkuvasti jotain yksilön ulkopuolelta; meidän täytyy katsoa maailmaan kokonaisuutena, joka ei ainoastaan kata yksilöä ja yhteisöä, mutta myös luonnollisen järjestyksen, ja mitä meidän täytyy olla harmoniassa tämän järjestyksen kanssa, sillä se on alkuperämme ja ylläpitomme, riippumatta siitä kuinka edistyksellistä meidän teknologiastamme tulee. Koska me olemme pelkän yksilön ja rahan ulkopuolella, emme voi enää luottaa byrokraattisiin järjestelmiin, jotka prosessoivat hyvin lineaarista, yhden muuttujan määräämiä asioita. Tarvitsemme paikallisia hallintoja, joissa kulttuuri, ei viranomaiset, säätelevät käytöstä; lisäksi meidän täytyy sallia luonnonvalinta, niin että ihmiset toimivat kuten on heille sisimmässään soveliasta ja karkotamme ne, jotka eivät näitä normeja noudata, samalla kun palkitsemme suuripiirteisesti ne, jotka ovat erinomaisuuden malleja paikallisen tavan määritelmän mukaan. Osana ihmisten jalostamista suurempiin päämääriin, me tarvitsmme kastijärjestelmän korvaamaan rahaan sidonnaisen luokkajärjestelmän, niin että me voimme sukupolvien ajan keskittää ne kyvyt, jotka erikoistuvat tiettyyn tehtävään. Vaatii yhden sukulinjan olla kuningas ja toisen olla putkimies; vaikka nykyisinä, individualistisina, ahneina, dramaattisina itsenimme ajattelemme, että putkimiehen lapsen pitäisi kyetä olemaan kuningas, todellisuudessa, tuolla lapsella ei ole kykyjä hän tarvitsee ja siksi vaikka hän saattaisi kyetä hoitamaan kuninkuuden tehtävät, hänen ratkaisukykynsä ja jaloutensa eivät sovi rooliin, ja siksi huonot pitkän aikavälin seuraukset odottavat, vaikka kaikki putkimiehet eivät huomaisikaan niitä lyhyellä aikavälillä. Lisäksi meidän täytyy lopettaa jatkuva vastakkainasettelu oikeiston ja vasemmiston, miehen ja naisen, rotu vastaan rotu; tämä saavutetaan poistamalla ajatus, että jatkuva kilpailu ja taisto toisi ratkaisun; löydämme ratkaisun ja kehitämme sitä kohti parempaa versiota itsestään, mutta me emme aloita "demokraattista"(tm) jatkuvaa kinastelua ja väittelyä, joka ei koskaan ratkea, koska kaikilla osapuolilla on omat henkilökohtaiset kiinnostuksensa jäljellä oleviin erillisiin, markkinoitaviin näkemyksiin. Ratkaisu feminismiin on tajuta, että sukupuolet palvelevat eri tarkoitusta, jotka harvoin menevät ristiin; ratkaisu rodulliseen vihamielisyyteen on oivaltaam että jokainen rotu tarvitsee autonomian ja vapauden harjoittaa omaa kulttuuriaan, sillä kulttuurit ja verilinjat eivät sekoitu; ratkaisu oikeisto vastaan vasemmisto asetteluun on tajuta, että oikeisto ja vasemmisto ovat, tässä pisteessä, eri versioita samasta ideosta, ja meidän yhteisössämme ne korvataan terveellä järjellä.

Ymmärsitkö? Hyvä; meillä on paljon ajateltavaa tästä. Jos haluat johdannon, lue Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus Ted Kaczynskilta, sitten Politiikkah Aristoteleelta, sitten Men Among the Ruins Julius Evolalta, ja lopuksi Näin puhui Zarathustra Friedrich Nietzscheltä ja The Fourfold Root Arthur Schopenhauerilta. Voi olla, ettei muutaman hemmetin hobitin lisääminen ole haitaksi:

"Minä en koskaan ole pitänyt sitä vahinkona, että Tolkienin työt odottivat kauemmin kuin kymmenen vuotta räjähtääkseen suosioon lähes yhdessä päiväss. Kuusikymmenluku ei ollut yhtään huonompi kuin viisikymmenluku -- ne vain kierrättivät viisikymmenluvun mätää satoa -- mutta ne olivat vuodet, jolloin miljoonat ihmiset tulivat tietoisiksi teollisen yhteiskunnan tulosta vaiheittain elinkelvottomammaksi, laskemattoman epämoraaliseksi ja lopultakin tappavaksi. Salasanan tavoin kuusikymmenluku oli aikaa, jolloin sana kehitys menetti muinaisen pyhyytensä ja pako loppui olemasta koomisen hävytön. Impulssia sanotaan reaktionääriseksi nykyään, mutta Keskimaan rakastajat haluavat mennä sinne...[Tolkien] on riittävän suuri taikuri urkkiakseen meidän tavallisimmat painajaisemme, päiväunemme ja hämärät fantasiat, mutta hän ei koskaan tekaissut niitä: hän löysi niille paikan asua, vihreän vaihtoehdon jokapäiväiseen hulluuteen tässä myrkytetyssä maailmassa. Meidät kasvatetaan kunnioittamaan kaikkia vääriä löytöretkeilijöitä ja seikkalijoita -- roistoja istuttamassa lippuja, murhaajia kantamassa ristejä. Ylistäkäämme unelmien kolonisoijaa." - Peter S. Beagle, johdanto "Hobittiin", 1973

Jos haluat lukea kirjallisuutta tästä aiheesta, sitä on riittämiin. Lue Pimeyden Sydän Joseph Conradilta ja Ja aurinko nousee Ernest Hemingwayltä; älä unohda Kultahattua F. Scott Fitzgeraldilta tai Look Homeward, Angel Thomas Wolfelta; on Autio maa T.S. Eliotilta ja Alaston lounas W.S. Burroughsilta. Se ei tapa sinua myöskään, jos luet Bhagavad-Gitan tai Raamatun; kummassakin on paljon asiaa siitä kuinka yhteiskunnat sekä menestyvät että hajoavat. Itseasiassa, ketä todella kiinnostaa mitä sinä haluat; lue yllä olevat ollaksesi tietoinen, koska sinä joko teet itsestäsi vahvemman tai liityt ongelmaan olemalla itsekäs ja individualistinen ("individualistinen", filosofisess mielessä tarkoittaa yksilön asettamista muun edelle; sillä ei ole mitään tekemistä laumamielisyyden kanssa, paitsi että koska se on ennalta-arvattavaa itsekkyyttä, individualismi on laumasieluisuuden äärimmäinen nuoto; näyttää ristiriitaiselta, mutta ajattelepa sitä; se on totta). Nämä kirjat voivat näyttää sinulle kertyneen viisauden niiltä ihmisiltä, jotka ovat huomanneet nyky-yhteiskunnan ja sen myrskyisät, rumat epäonnistumiset, ja ovat ehdottaneet vaihtoehtoja tai diagnoosimenetelmiä sen kriisiin.

Tehtäväsi on kaksijakoinen: sinä sekä haluat luoda uutta yhteiskuntaa että korjata vanhan tekemät vahingot. Esimerkiksi, tämä maailma voi hyvin kannattaa puolta miljardia ihmistä ja enimmillään kahta miljardia turmelematta ekosysteemiä; meillä on seitsemän miljardia. Matematiikka ei ole vaikeaa. Meillä on miljoonia maileja rumaa betonia, takaa valaistuja muovikylttejä, asfalttisia parkkipaikkoja sekä ostoskeskuksia, jotkaa pitää jyrätä ja kierrättää. Puhumattakaan tuhansista eekkereistä kaatopaikkamaata ja lukuisia myrkkyjätteiden pilaamia alueita, mukaanlukien suurin osa entisestä Neuvostoliitosta.

Toiminta

Useat noista panetteluista, jotka ovat väittäneet, että erilaiset ryhmät eivät tee mitään tai eivät riittävästi, olisivat hyvin pettyneitä vaikuttavan aktivismin julkiseen kuvaan. Aktivismi, joka on todella hyödyllistä, on enemmänkin kultturillisten aktiviteettien kannattamista, opiskelun edistämistä, reikien tökkimistä nykyisyyden illuusioon ja paikallisten yhteisöjen auttamista, mukaan lukien, vaan ei rajoittuen, perhe ja ystävät. Tätä ei pidä sekoittaa nyky-vasemmistolaisen epäaktivisimiin, joka ympäristönsuojelijoissa se ilmenee riiseinä paperia tuhlattuna pamfletteihin kuinka laitat valot pois päältä, sammutat televisiosta virran, ettei se kuluttaisi sähköä, kierrätät tamppooneita ja uudelleen käytät teepusseja. Tämänkaltainen järjestelmää myötäilevä aktivismi on suunniteltu lakeja rikkomattomaksi, höyheniä pöyhentämättömäksi, ja antaa keskiverto idiootille jotain he voivat tehdä muuttamatta elämäänsä aineellisesti. Se on ego-harhaa kuten kaikki muukin nyky-yhteiskunnassa, ja se saa "aktivistit" tuntemaan itsensä tärkeiltä tekemättä mitään merkittävää. Toinen piirre tästä on ihmiset, jotka kirjoittavat jäykkää oikeistolaista dogmaa kiihkoileviin uutislehtiin sekä lentolehtisiin ja jakavat näitä ihmisille, jotka eivät halua niitä; huutava propaganda, joka olettaa kuulijan/lukijan jo hyväksyvän sen määräykset ei ole tehokas muuten kuin käännyttämään ihmiset pois dogmastasi (tämä on tietysti mitä he haluavat: he haluavat olla "uniikkeja" ja "individualistisia", jos muut eivät hyväksy, ja se säästää heidät velvollisuudelta tehdä mitään). Aktivismi ei ole toimettomuutta tai dramaattista mutta epätehokasta aktivismia; se on yhteisön- ja arvojen rakentamista, koska nämä ovat olemassa paljon perustaavaalaatuisemmalla tasolla kuin poliittiset tai sosiaaliset rakenteet, ja siten korvaavat ne, kun ne epäonnistuva - ja voidaan yllyttää nopeuttamaan prosessia, jos olemassaolevat sosiaalipoliittisten rakenteiden näin huomataan haluavan!

Samasta syystä, tämän dokumenti loppuosa on kaksiosainen: ensin tehokkaat aktivismin keinot; toiseksi universaali standardi, jonka järjestöt, yksilöt, yritykset ja johtajat voivat omaksua rakentamaan konsensusta.

Menetelmät

Useimmat tästä kuulostaa nynnyilyltä niille, jotka haluavat isoa dramaattista toimintaa, mutta jos he haluavat napata kiväärit ja juosta huutaen kongressintalolle, se sopii minulle - paitsi nämä ihmiset eivät koskaan näytä ottavan tuota askelta. Meidän määränpäänämme on arvojen rakentaminen, ja arvojen kautta yhteisö, ja olla kohtaamatta mätää ja kieroutunutta poliittista järjestelmää suoraan. Muuta mitä ihmiset haluavat ja odottavat elämältä, ja osoita heille parempi tie, ja he omaksuvat sen arvot ja siten tietävät jokaisella prosessin tasolla kuinka tehdä se. Jos sinä tiedät mitä tuoli on, voit tehdä yhden itsellesi, jos tiedät vähän puunleikkaamisesta, veistämisestä, istumen kutomisesta tai viimeistelystä; tiedät teorian ja lopputuloksen yleisen mallin, joten sen käyttäminen "tehtäväksi" listana voit hahmottaa tarpeeksi mitä pitää tehdä saadaksesi jotain tuolia muistuttavaa aikaiseksi. Ja vaikka ensimmäinen tuolisi olisikin surkea, voit aina lisätä tietoutta perussuunnitelmaan; tuolin konsepti pysyy samana ja sinä olet organisoinut aikomuksesi luodaksesi jotain mikä sopii tuohon suunnitelmaan.

Paikallisessa yhteisössäsi on paljon paikkoja, joissa voit alkaa auttaa. Tehtäväsi on kaksinkertainen: sinä haluat tehdä kovasti töitä onnistuaksesi, mutta myös haluat ruiskuttaa tietosi jälkiteollisesta yhteiskunnasta ja sen arvoista, Sinä olet lähettiläs tälle uskomusjärjestelmälle, ja jos sinä teet hyvin ja ihmiset kunnioittavat tekojasi, he myös kunnioittavat noita ajatuksia. Tässä on eräitä paikkoja työskennellä:

* Kirjastoilla on keskusteluryhmiä kirjoista ja filosofiasta, ja ne järjestävät kirjojen keruutalkoita. Käytä näitä voimistaaksesi paikallista tietoisuutta ja luodaksesi suhteita.

* Kirkoilla on samanlaisia keskusteluryhmiä ja aktiviteettejä, jotka keräävät yhteen ihmisiä, jotka eivät vielä ole suuren tyhjiön sulattamia. Voit tavata täällä ihmisiä ja esitellä heidät ideoille ja muille, kuten kirjastosi keskusteluryhmälle.

* Museot, erityisesti taidemuseot, tarjoavat näyttelyitä ja oppitunteja. Edistä perinteistä taidetta ja ajattelutapoja auttamalla jommassa kummassa.

* Tuottoa tavoittelemattomat ryhmät pitävät työryhmiä ja tapahtumia, joista useat ovat käytännöllisiä. Lintujen laskeminen auttaa selvittämään kuinka nopeasti ne ovat katoamassa; voit siivota roskia rannoilta, teiden varsilta tai metsistä. Voit myös auttaa näitä ryhmiä järjesjestäytymään ja kirjoittamaan propagandaa.

* Kuorot, bändit, laulukerhot, ja kulttuurilliset musiikkitapahtumat ovat olemassa lähistölläsi. Liity yhteen ja tee enemmän kuin vain "olet osa sitä"; auta ryhmän hallinnossa ja edistämisessä.

* Koulut ja opastaminen. Useat koulut tarvitsevat sijaisopettajia, tuutoreita ja muuta henkilökuntaa. Harkitse ryhtyväsi vapaaehtoiseksi tai ottamalla tämän palkalliseksi työksi. Sijaisopettajana, omaat luokkahuoneen itsellesi päivän ajaksi ja kukaan ei odota sinun kykenevän enempään kuin pitää järjestystä. Mitä tapahtuu, jos luet tärkeitä suurkirjallisuuden töitä, tai puhut tärkeistä arvoista? Lapset kuuntelevat aikuisia, joita kunnioittavat, joten ensimäinen tehtäväsi on todistaa, ettet ole työkalu, kuten kaikki muut aikuiset he ovat tavanneet.

* Pienliiketalous. Voit aloittaa oman pienyrityksen, joka tekee jotain paremmin kuin muut. Jos sinä teet hyllystöjä kuten The Mentor, käytä perinteisiä malleja. On vaikea kilpailla "halvempi parempi" vaikutusta Wal-mart-kauppaketjuista, mutta vaihtoehtoja on monia.

* Julkinen spontaani toiminta. Jos menet alat tekemään jotain mielenkiintoista, joko miekkailua, korinpunontaa, perinteistä musiikkia tai kamppailulajeja, muut kiinnostuvat ja usein liittyvät mukaan. Tämä täydentää muunlaista aktivismia, mutta kokemukseni mukaan se on tehotonta, ellei se liity museoon, opetukselliseen tai uskonnolliseen instituuttiin.

* Lentolehtiset: ne toimivat, mutta jos aktivismisi on rajoittunut vain niihin, olet hukassa. Useimmat ihmiset kirjoittavat ylös dogmansa; tämä on tehotonta. Näytä heille kuinka ideasi tekisivät elämästä paremman, ja anna tarkkoja esimerkkejä väljien ja abstraktien sijaan.

* Opiskelijat. Jos olet koulussa, perusta järjestö tai pidä epävirallisia kokouksia. Kerro ihmisille olevasi nyky-yhteiskuntaa vastaan. Väittele missä tahansa luokassa nykyisiä uskomuksia vastaan. Ei ole yhtään parempaa nykyuskomusten diagnoosia kuin artikkelit ANUS.comissa, vaikka jos meidän pitää sanoa niin itse.

* Naapurit. Tutustu naapureihisi. Kerää roskia. Puhu heille myönteisistä asioista: taide, kirjallisuus, musiikki. Käytä yhtä yllä olevista menetelmistä luomaan ryhmä ja kannusta heitä liittymään siihen. Minä suosittelen pehmeää myymistä; useimmat ihmiset ovat liian tärähtäneitä tai harhaisia tehdäkseen mitään, joten mainitse ideat, kun aiheellista ja anna heidän nähdä sinut toteuttamassa niitä.

* Lehdistö. Amerikassa on lukuisia pieniä sanomalehtiä odottamassa kirjoittajia. Se on luultavasti yhtä mukavaa, ellei jopa mukavampaa kuin nykyinen työsi, ja vaikka siitä ei saakaan paljon palkkaa, se antaa mahdollisuuden sinulle saada ideoita/tietoa painoon, että muut voivat viitata niihin.

* Puutarhat ja luontokeskukset. Useimmissa isoissa ja pienissä kaupungeissa on ainakin yksi tällainen. Voit pyrkiä vapaaehtoistoimintaan ja pelkän suojelutoiminnan lisäksi voit tulla osaksi julkista ihmisten pyyntiohjelmaa. Nyt olet "puhehenkilö" ja sinulla on paljon enemmän valtaa.

* Julkiset tv-kanavat, kirjeiden kirjoitus, piraattiradio ja internets. Nämä menetelmät ovat tärkeitä tapoja saada julkisuutta sanomalle, jopa jos et pidä itseäsi kykenevänä sisällön tuottajana: lue ääneen koko teksti "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus" samalla kun näytät videokuvaa teollisesta tuhosta. Ei ole vaikea oppia videoeditointia, HTML-kieltä, tai radion perusteita, mutta se vaatii sinun olemista oma-aloitteinen ja olematta odottamatta, että sinua opastetaan kädestä pitäen (useimmat "vapaaehtoiset" ANUS.comissa piileskelevät sen takana, etteivät tiedä jotain, sanoen "Minä haluaisin auttaa sivuston kanssa, mutta en tiedä HTML:ää" - he näyttävät olevan kyvyttömiä ostamaan kirjoja, lainaamaan niitä kirjastosta tai käyttämään hakukonetta löytämään ilmaista dokumentaatiota netistä; nämä ihmiset eivät ole vakavissaan ja eivät tee mitään muuta kuin tuhlaavat aikaasi; todellinen aktivisti odottaa tekevänsä tutkimusta ja oppivansa uusia taitoja). Feikki-aktivistit aloittavat internetissä taas uuden nettisivun, joka on alhaalla kahden vuoden sisällä; taas uusi blogi tai sivusto ei ole mitä tarvitaan, vaan joku edistämään hyviä ajatuksia (kuten "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus") muissa blogeissa, foorumeilla, sosiaalisen verkostumisen sivuilla (myspace), uutispalveluissa, vapaissa uutisjulkaisuissa. Useimmat menevät internettiin puhumaan itsestään, mutta aktivisti ei tee niin. Kirjeet voivat olla uskomattoman toimivia; joka kerta kun jokin huolenaihe ilmenee, voit lainata soveliasta virkettä Nietzscheltä tai "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus" tekstistä ja selittää kuinka asiat todella ovat. Monet sanomalehdet suorastaan kerjäävät provokatiivisia kirjeitä.

Mikään näistä keinoista ei vastaus, ja ne ovat kaikki lisänä perustehtävään elää hyvä elämä haluamiesi jälkiteollisten ("perinteisten") periaatteiden mukaan. Sanomme perinteiset, koska ennen teollista yhteiskuntaa oli toimiva kokonaisuus; se on perinne, eikä mitään 1950-luvulta tai edes 1860-luvulta. Kun teollinen hullutus on ohi, silmämme ovat puhtaat - jos selviämme - ja palaamme elämään ikuista järjestystä, perinnettä. "Edistys" on harhaa, markkinointihuijaus. Elä perinteen mukaan, edistä perinnettä kaikessa mitä teetkin, mukaanlukien työssäsi, ja lisää siihen yksi ylläolevista ja olet muutoksen tiellä. Se ei tapahdu yhdessä yössä, mutta ei sellaiset muutokset muutenkaan toimi, joten miksipä sitä huolehtimaan?

Huomautus hyväntekeväisyydestä: älä. Köyhien, vammaisten, huumeriippuvaisten, vankien tai mielisairaiden auttaminen saa sinut tuntemaan hyvältä, mutta se ei muuta yhteiskunnan suuntaa, ja jos tilastoihin on uskomista, se ei edes auta köyhiä, vammaisia tai rikollisia; niitä on enemmän kuin koskaan, ja useimmat "pelastetuista" palaavat takaisin samaan tilaan. Useimmat meistä ovat varovaisia kristinuskosta, koska sen individualistinen moralismi johdattaa sääliin ja saa ihmiset tuntemaan paremmilta hoidettuaan sorrettuja myötätunnolla, mutta se unohtaa keskeisen keskeisen seikan, että he ovat sorrettuja syystä. Köyhyys ei vain satu; jokaisessa historian aikakautena älykkäät, järjestäytyneet ja puurtaneet ihmiset löytävät tien ulos siitä. Mielisairaus ei vain satu, kuten ei myöskään huumeiden väärinkäyttö tai prostituutio. Nämä ihmiset ovat aivan raunioita, eikä heidän "auttamisensa" korjaa heidän ensisijaista ongelmaansa, mikä on turmeltuneet ihmiset, eikä se korjaa yhteiskuntaa. Se saa sinut tuntemaan paremmalta, mutta jos se on "aktivismiasi", olet runkkaaja ja tekisit kaikille palveluksen ampumalla itseäsi päähän. Jos toimit kristittyjen parissa, etsi lahko/kirkko, joka omaksuu kokonaisvaltaisen, eikä individualistisen moraalin - heitä on liikkeellä, lähinnä perinteikkäissä (katolinen/metodisti/baptisti) lahkoissa.

"Henkilökohtainen aktivismi" on myös puppua. Kun elin Austinissa, Texasin äärivasemmistolaisesa kolkassa, huomasin lukemattomat kahvikuppila-aktivistit. Mielenkiintoista on se, että nämä ovat aivan samaa mielenlaatua kuin ihmiset internetin seurustelupalstoilla. He haluavat jutella ja olla kuultuja, mutta he eivät halua tehdä mitään muutoksen eteen, sillä muuten heillä ei olisi mitään puhuttavaa. Nämä ihmiset ovat rikkonaisia. He ovat epäitsevarmoja, ja tämä on heidän "aktivisminsa" ja "uskomustensa" juuri, mikä on aivan yhtä teeskentelevää kuin heidän läpinäkyvyytensä. Näille ihmisille pitää kertoa mitä tehdä aseen piipulla, sillä omissa juonissaan he ovat vain haitaksi.

Näitä ansoja lukuunottamatta sinulla on vapaa tie muutokseen. Tehtävänäsi on hoivata paikallista yhteisöä kuin puutarhaa. Iskosta perinteikkäitä arvoja sekä tärkeimpänä, syyt niiden taustalla (siveys = kokemus turruttaa sinut olevaisuuten, joten ylimäärä seksiä luo vähemmän alttiutta mielihyvälle; raittius = alkoholi luo fantasiamaailman, joka on helpompaa kuin todellisuus, joten vietät aikaa siinä etkä elä elämääsi; kansallisaate = jokainen rotu saa itsemääräämisoikeuden, joka muuten pyyhkiytyisi etsittäessä "normia", joka sovittelee joukot yhteen). Tehtävänäsi on on antaa jokaiselle henkilölle ainutlaatuinen paikka sosiaalisessa järjestyksessä, sen sijaan että me kaikki olisimme "tasa-arvoisia" ruumiita koneiston jauhamiseksi. Kehitä arvoja, älä symbooleja tai dogmaa (toistettuja iskulauseita, kyllä/ei vastauksia monimutkaisiin asioihin). Kehitä luovuutta ja tahtoa tarkoitukselliseen toimintaan ihmisten kesken. Näytä heille jotain parempaa kuin televisio; viemällä lapsen ulos metsään ampumaan tölkkejä on todellisempaa kuin televisio, ja paljon tehokkaampaa kuin kiljua satatuhatta kertaa heille "telkku on niiq tyhmää".

Liitto

Meidän välittömin ongelmamme on, että ei ole yhteistä sovintoa siitä minkä pitäisi korvata nyky-yhteiskunnan. Jos sellainen helppo vaihtoehto olisi näissä kirjoituksissa, kuten "lyö tätä reikää hajoittaaksesi kaiken ja palataksesi Keskimaahan", epäilemättä jokainen ÄO:ltään yli 100 vasaroisi sitä hemmetin värkkiä. Mutta elämä vaatii meidän tekevän omat polkumme, ja me olemme vahvempia sille.

Perineisten arvojen liitto (PAL) on perinteisten ja jälki-teollisten uskomusten kuvauksen korkeimman tason luettelo. Se luo tämän suunnitelmakeskeisen pähkinänkuorinäkymän siten, että kansalaiset voivat löytää yksimielisyyden yhdestä ohjelmasta, ja siten että hallitukset, yritykset ja voittoa tavoittelemattomat yritykset voivat väittää kannattavansa tätä asialistaa välttämättömyytenä; tämä auttaa heitä välttämään kritiikin tarttumisesta mihin tahansa nykyisyyden vastaiseen esitykseen, sillä ne kaikki loukkaavat jotakuta. PAL loukkaa myös heitä, mutta ei ole yhtään yksittäistä aihetta, jossa he voivat jakaa meidät eri leireihin. Se on täydellinen ja kokonainen ja se antaa omat syynsä.

Kun olet aktiivinen (mitä aktivisti tekee), esitä tätä ihmisille ja järjestöille ja kysy heiltä kannattavatko vai vastustavatko he sitä. Useimmat yrittävät jotain väliltä menevää vastausta, missä vaiheessa voit sanoa heille, että sitä kannattamalla he saavat ihmisten äänet... kuten niiden, jotka ovat kirkkoryhmässäsi, luokassasi tai ympäristöjärjestössäsi. PAL ei toimi ilman johtajuutesi ja yhteisösi kontekstia ankkuroida se.

Perinteisten arvojen liitto

Missä nyky-yhteiskunta (määritellään hiljaisena sopimuksena kuluttajavaisuus, demokratian ja kapitalismin kesken) suunnitteluteoriana, eikä pelkästään vain fyysisenä ilmiönä, on osoittanut kelvottomuutensa pitkän aikavälin ongelmissa, mukaan lukien, vaan ei rajoittuen, saastuminen, maan liikakäyttö, rehottavat syöpätapaukset, rikollisuus, slummiutuminen, arvottomat muovituotteet, merkityksettömät toiminnalliset elämäntavat ja niin edelleen, me allekirjoittaneet omistamme itsemme uudelle arvojärjestelmälle, joka on sellaisen yhteiskuntamallin pönkittäminen ja abstrakti kuvaus, joka sekä korvaa nyky-yhteiskunnan että palauttaa muinaiset perinteikkäät elämäntapamme.

Määränpäänämme ei ole korvata johtajia tai siirtää varallisuutta talousjärjestelmässämme kuten vallankumoukset tekevät, vaan luoda täysin uusi yhteiskunta, joka ei ole altis nyky-yhteiskunnan virheisiin. Vain rakenteellinen muutos saavuttaa tämän. Meidän täytyy sekä uudelleenrakentaa pieni osa yhteiskunnasta siten, että meidän meidän muutokset jättävät arkielämän ja ihmisten valtaosan järkkymättä, ja meidän täytyy uudelleenrakentaa kaikki siitä siten, että tarvitsemme uuden mallifilosofian yhteiskunnalle ja uudelle elämäntavalle.

Nyky-yhteiskunta määritellään sen mieltymyksenä määriin, perustuen yksilön pintapuolisiin tekijöihin tai jokaisen yksikön aineelliseen arvoon sisäisten piirteiden sijaan. Me oletamme, että koska jokin on määritelty traktoriksi, se toimii kuten kaikki traktorit; me ulotamme saman logiikan ihmisiin ja, tarvitessamme oikeuttaa absurdin otaksumamme, käytämme byrokraattisia keskiarvoja luomaan odotukset keskiarvoisesta ihmisestä keskiarvoisella käytöksellä. Tämä ei ainoastaan epäonnistu vastaamaan itseallisia tarpeitamme, vaan myös muokkaa miedät säyseiksi ja huoramaisiksi persoonallisuusrajoitteisiksi ihmisiksi.

Meidän ohjelmassamme on kourallinen suuria muutoksia ajattelutapaamme ja sivilisaation keinoihin:

1. Johtajuus älykkyyden mukaan, ei suosion. Nyky-yhteiskunta perustuu individualismin voimistamaan ahneuteen, tai yksilön asettamiseen kaiken muun edelle; tämä on seurausta vähäisestä itseuottamuksesta suurella osalla kansaamme, ja heidän poliittinen valtaanpääsynsä mahdollistaa heidän kavaltaa resurssit takaamaan individualismille etuoikeuden kaikkien muiden ajatusten ja arvojen edelle. Kuluttajavaisuus, demokratia, ja media/suosio ovat keinot, joiden kautta me teemme valintamme. Tulevaisuudessa me haluamme älykkäitä johtajia, jonka valitsee älykäs ja johtajatason päätöksiin kykenevä populaation osajoukko; demokratian ja kuluttajavaisuuden ihanteen, että se mikä tekee rahaa on parasta, tilalle haluamme johtajien yhteisön valitsemaan johtajat, perustuen siihen mikä on paras suunta yhteiskunnallemme, riippumatta siitä kuinka epäsuositulta se ensin kuulostaakaan (useimmat ihmiset vastustavat ensin useimpia erinomaisia ideoita, joten on kohtuutonta odottaa tätä, koska useimmat ihmiset eivät pidä siitä miltä idea kuulostaa, se on huono).

2. Ei tasa-arvoa, vaan taatut sijat sosiaalisessa hierarkiassa. Me emme ole kiinnostuneita tasa-arvosta, sillä sen myötä tulee taloudellinen ja sosiaalinen kilpailu ja siitä seuraava epätasapaino, koska jos me kaikki olemme tasa-arvoisia, ei ole mitään keinoa nousta ylös kuin kohota yli muiden. Me valitsemme mieluummin elää hyvän elämän kykyjemme mukaan, poikkeuksena vain suuren epäpätevyyden tapaus, me olemme kykeneväisiä toimimaan esivanhemmilta perimissämme sijoissa ja ansaita paremman elämän jos olemme huomattavasti kykenevämpiä kuin muut. Kuitenkin uuden sosiaalisen näkemyksemme perusta on, että jokainen henkilö on ainutlaatuinen, ja emme voi verrata putkimiestä pankinjohtajaan ja päätellä toisen olevan parempi, koska hän tekee enemmän rahaa; meidän kaikkien täytyy ottaa sijat elämissämme ja tehdä sillä mihin pystymme, eikä yrittää vetää moraalisia päätöksiä perustuen tuloon ja siten pakottaa kaikki meidät viheliäiseen kilpailuun, joka lopulta kuluttaa meidät kaikki. Kilpailu johtaa alimman julkisen vaatimustason menettämiseen, niin että kuka leikkaakaan eniten kulmia voittaa, ja köyhdyttää enemmän ihmisiä kuin tekee rikkaiksi.

3. Luonnontilainen ympäristömme ei ole luonnonvara, vaan arvoltaan yhtäläinen elävä olento meihin nähden. Ympäristömme loi moidet, hoivaa meitä ja pysyy tärkeänä riippumatta siitä kuinka hyväksi meidän teknologiamme kehittyy. Sen selviytyminen on aivan yhtä tärkeää kuin omamme. Meidän täytyy lopettaa sen näkeminen vain raaka-aineena yhteiskunnalle, ja nähdä maailmamme sivilisaation ja luonnon yhteiselona. Tämän taataksemme meidän pitää lopettaa kaikkien ympäristöhuoliemme lähde, joka on liikakansoitus, ja lopettaa myrkyllisten jätteiden ja kemikaalien kippaaminen luontoon.

4. Luonnonvalinnan täytyy säädellä meitä. Sekä yksilöinä että ryhminä me tarvitsemme säännöstelyä ulkopuoliselta voimalta. Meidän täytyy uudelleensuunnitella yhteiskunta siten, että se suuripiirteisesti palkitsee niitä, joilla on tasapainoiset piirteet älykkyyttä, kaunetta/voimaa ja sisäistä jaloutta moraalisessa ajattelussaan, että he arvioivat kokonaisuuden edun yksilön edelle ja tekevät sen mikä on oikein kosmoksen tasapainon mukaan. Lisäksi meidän täytyy sallia luonnonvalinta hävittääksemme minkä tahansa yhteisön, joka on niin kykenemätön huoltamaan itseään, että se tuhoutuu luonnollisista (nälkä, sota, taudit) syistä.

5. Meillä täytyy olla korkeita arvoja, ei sallivia. Eräs keskeinen piirre nyky-yhteiskunnassa on kompromissi; me arvostamme sen varmistamista, että jokainen tulee kuulluksi, että jokainen mielipide saadaan ilmoille ja että kaikki ihmiset ovat edustettuina sen sijaan, että tekisimme sen mikä on parasta kokonaisuudelle. Juuri tämä logiikka epäterveelliseen kiinnostukseemme yksilöstä, ja siten suosio/tuotto. Meidän määränpäämme on pitää korkeita arvoja siten, että me jatkuvasti visioimme parempaa mallia, ei vain sivilisaatiolle, vaan myös ihanneihmiselle, ja pyrkiä siihen. Heroismi, luonnollinen kauneus, transsendenssi ja harmonia luonnon kanssa ovat paljon tärkeämpiä kuin mikään tasa-arvo, kompromissi tai sosiaalinen suosio. Korkeammilla arvoilla me aina työnnämme itseämme kohti määränpäätä, joka tekee meistä terveämpiä, älykkäämpiä ja jalompia ihmisiä. Tämän mekanismin kautta me tarjoamme ihmisille jotain parempaa jokaisen sukupolven myötä, ja jokainen pariskunta voi ylpeydellä katsoa jälkikasvuaan, sekä heidän kykyjään että maailmaa, jonka he perivät.

Nyky-yhteiskunta perustuu yksilölle, koska yksilö on hyödylline yksikkö pitämisen voimalle. Me emme etsi parhaita vastauksia, vaan suosituimpia. Koska jopa hyvin älykkäällä ihmisjoukolla on ristiinmeneviä mielipiteitä, ja siten voivat löytää vain sallivan mielipiteen, joka on alin mahdollinen tekijä, nyky-yhteiskunta syövyttää demokratian ja kuluttajavaisuuden kautta jokaisen hyvän idean samaksi vanhaksi asiaksi. Se on kyvytön muuttamaan itseään. Se on kiinni meistä muuttaa se. Näillä käsitteillä ja toimilla me, allekirjoittaneet, vannomme.

Yhteenveto

Useimmat ihmisset ovat valehtelijoita. Yhteiskunta on harhainen. Keskivertoihminen elää mieluummin omassa fantasiassaan, subjektiivisuudessa, kuin käsittelee todellisuutta, samalla kun väittää löytäneensä "oman totuutensa", unohtaen että totuus itsessään on objektiivinen ominaisuus. Ei ole mitään tapaa väitellä modernien kanssa, eikä todistaa heitä vääräksi, sillä he ovat niin kaukana järjestä, että kaikki heidän määritelmänsä ovat keinotekoisia, ja kaikki heidän ihanteensa ovat valhetta. Niille, jotka ovat ymmärtäneet kuinka laaja tämä virhe on, siitä tulee elämäntyö toimia sosiaalisesti hyväksyttävinä, myönteisesti vaikuttavina aktivisteina; ne, jotka eivät löydä lohtua tältä polulta, tekevät vain tekosyitä, ja heidät pitäisi jättää ulkopuolelle, ellei kokonaan vaille huomiota, siitä hyvästä, että ovat henkisesti kykenemättömiä.

22. helmikuuta 2006

Our gratitude to "Lemmonliekki" for this translation.


Copyright © 1988-2006 mock Him productions