Home Altruismi

Olen viime aikoina huomannut erään ilmiön yleistymisen ympäristössäni, usein keskusteluissa jotka liittyvät politiikkaan tai uskontoon. Ei liene yllättävää että mediassa, kouluissa ja kaikenlaisissa sosiaalisen kanssakäymisen keskittymissä käydään kiivasta keskustelua sellaisista aiheista kuin ilmaston lämpeneminen, turvallisuuden nimissä tapahtuva "demokraattinen sensurointi", länsimaita järisyttävät etniset konfliktit ja niin edelleen. Käytännössä kaikki ihmiset älymystöstä idiootteihin osallistuvat keskusteluun ongelmien ratkaisumahdollisuuksista. Ennen kuin ongelmien taustalla lymyävien ajatusmallien (materialistinen kapitalismi, moderni demokratia, monikulttuurisuus) vaikutuksia saatettiin nähdä, poliittinen ilmapiirimme ohjasi meitä toisen maailmansodan jälkeen kohti Vapautta ja Yhtenäisyyttä. Stalin makasi kuolleena, Hitler vielä enemmän, globaali ydinsota vältettiin; olimme matkalla taivaaseen.

Kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin alamme hahmottaa, mihin olemme matkalla: miljoonat eläin- ja kasvilajit katoamassa tai kadonneet, katastrofaalinen ilmastonmuutos hyvässä vauhdissa, demokraattiset yhteiskunnat ennakkosensuroivat julkista sanaa; kaiken huippuna seisoo monikulttuurisuuden umpisolmu, jonka kanssa yhteiskunnat eivät osaa päättää mistä narusta vetää so. mitä arvoja puolustaa. Päättämättöminä ja yhteisten arvojen puuttuessa on tyydytty palaamaan pienimpään yhteiseen nimittäjään, joka yhdistää kaikkia ihmisiä: rahaan. Näin ollen ihmiset alkavat todella huolestua ja ihmetellä sitä, kuinka ihmisyys korjaa jättimokansa tällä kertaa.

Tällaisessa ilmapiirissä puhun päivittäin viikon kuumista aiheista liberaalien, humanistien, katolilaisten ja demokraattien kanssa. Joka keskustelun jälkeen ymmärrän yhä karvaammin, miten moderni yhteiskuntamme luo valheellisen julkisivun, joka tahallisesti vääristellen väittää ihmisille, että ongelmat ratkaistaan tuota pikaa, vaikka todellisuudessa ongelmien ytimiä ei edes yritetä purkaa. Altruismi on vain piilotettua egoismia.

Altruismi ei ole uusi ilmiö. Se on asunut Euroopassa siitä lähtien, kun juutalais-kristilliset uskonnot alkoivat hävittää "pakanallisia harhaoppeja" ja korvata niitä ajatuksilla paratiisista ja hyvyyden moraalista. Ajatusten ytimessä oli viattoman oloinen altruismi: Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden, kärsi niiiin kovasti, joten meidänkin täytyy kärsiä. Moisten uskomusjärjestelmien seuraajat siirsivät saman idean arkielämäänsä ja omistivat aikansa "köyhien ja heikkojen auttamiseen".

Postmodernistit kuten Nietzsche olivat eri mieltä: he katsoivat altruismin olevan tehokas tapa muodostaa yhteys saalistajan ja uhrin välille. Altruisti toimii antajana, "uhri" taas vastaanottajana, täysin riippuvaisena altruistin avusta. Tämä luo avunantajalle huomattavan määrän valtaa - hän pystyy puolustamaan asetelmaa vetoamalla moraaliin: "Autan muita ihmisiä - miten se voi olla itsekästä?"

Saman kysymyksen esitämme itsellemme nykyään, kun hyväntekeväisyysjärjestöt keräävät rahaa kolmannen maailman nälkäänäkeville. Erään keskustelukumppanini tuttavalla oli yksinkertainen syy olla mukana hyväntekeväisyystyössä: "Saan palkkaa." Altruistin toinen puoli esittäytyy: häpeämätön egoisti, joka piilottaa aidot motiivinsa hyväntahtoiseksi tekeytyvän roolin taa. Tässä altruismin kompastuskivi: kuka tahansa voi väittää auttavansa ihmisiä viittaamalla vastavuoroisuuteen. Pikaruokalaketjut perustelevat olemassaoloaan sillä, että he tuottavat ruokaa, jota ihmiset haluavat ostaa, viis terveysvaikutuksista. Vasemmisto huutaa "vapaus, oikeudenmukaisuus" tietäen, mikä bisnespotentiaali työväen ja keskiluokan kulutustottumusten globaalissa tasapäistämisessä piilee. Tasa-arvo myy. Kaikille tuttu sankari, Jeesus, teki oivan strategisen liikkeen "uhrautuessaan" ihmiskunnan puolesta - tiesi vallan hyvin, että korostetun marttyyrinen hahmo löytää opetuksilleen kasapäin seuraajia.

Vaikka on ilmiselvää, että altruismin avulla mikä tahansa teko voidaan naamioida "hyväksi" koska sillä "autetaan ihmisiä", useimmat eivät ajattele niitä lukemattomia kusetuksia, joiden uhreiksi joutuvat. Kaduilla on päivittäin ihmisiä jakelemassa lehtisiä ja anelemassa lahjoituksia yhdistykselleen - sotavarustukseen kuuluu totta kai kuva näivettyneestä afrikkalaislapsesta. Vaikka useimmat vain jatkavat matkaansa kohti työpaikkaa tai lounasravintolaa, jotkut uskovat altruismisaarnan ja alkavat tosissaan pohtia lahjoituksen mahdollisuutta.

Kadulla saalistavat hyväntekijät eivät itse asiassa ole kiinnostuneita nälänhädän viemistä lapsista, koska jos näin olisi, nämä henkilöt tekisivät jotain liikakansoituksen vähentämiseksi - väestöongelma on tärkein syy kolmannen maailman ruoka- ja vesipulaan. Väestönkasvuun puuttuminen rikkoisi kuitenkin yksilön pyhää oikeutta hankkia rajaton määrä lapsia, joten on helpompaa hyväksikäyttää länsimaiden ihmisiin iskostettua syyllisyyden tunnetta - älä heitä ruokaasi pois, sillä jossain kuolee köyhä ihminen nälkään juuri nyt! Helppoa rahaa järjestöille, selkääntaputtelua; "kyllä me ollaan hyviä, tehdään kaikkemme köyhien eteen, Jumalan siunausta sullekin".

Jumala on toinen vekkuli hahmo, joka liittyy moderniin altruismiin käytännössä. Kristityt hyväntekijät ovat ehkä kiintoisimpia tapaamistani: ensinnäkin koska he ovat niitä harvoja, jotka vielä nykyäänkin puolustavat perinteisiä arvoja, ja toiseksi koska he kehtaavat uskoa johonkin muuhun kuin rahaan ja egoonsa - tai näin luulin. Altruismia ja hyveellisyyttä voidaan kuvata symboleilla; yksi suosituimmista symboleista on Jumala. Olen tavannut useita kristittyjä, jotka kertovat olevansa uskonnollisia siksi, että heidän mielestään liian monet elävät narsistisesti - "ajattelevat vain itseään" toisin kuin kristityt, jotka "välittävät kaikista". Kiva ajatus sinänsä, etenkin kaltaiselleni idealistille, mutta keskustelun edetessä kohti loppuaan totean kerta toisensa jälkeen puhuvani taas yhdelle individualistille, joka on kyvytön irtautumaan omasta egostaan.

Samaan ilmiöön törmätään puhuttaessa demokratiasta ja sen perustavanlaatuisista ongelmista. Uskovainen väittää altruistina olevansa anti-egoisti kammoksuen samaan hengenvetoon diktatuureja, jotka rikkovat yksilön oikeuksia. Uskovaisilla on keskinäinen yhtäläisyys: uskoa käytetään välikappaleena kohti henkilökohtaisia päämääriä, kohti yksilöllistä hyötyä. Köyhien auttaminen ei niinkään kiinnosta; jos kiinnostaisi, he unohtaisivat mitättömät pikkulahjoitukset ja olisivat valmiita rikkomaan niitä yksilön oikeuksia, joista on haittaa planeetan kokonaishyvinvoinnille (Jumalan siunausta kaikille). Jos auttaminen kiinnostaisi, he kannattaisivat holistista hengellisyyttä nykyisen halpadogmaattisen, 2000 vuotta Eurooppaa alistaneen materialismin sijaan. Eipä kiinnosta: kun annetaan "ratkaisuja" jotka tuottavat mitättömiä muutoksia, altruistit voivat ylläpitää valtasuhdettaan antajina ottajien yläpuolella. Jeesus ja spitaalinen, Jumala ja ihminen.

Kasvissyöjätkin istahtavat usein samaan muottiin: eläinten syömisestä tunnetaan syyllisyyttä, mutta ei siitä, että ollaan osana kuluttajakeskeistä yhteiskuntaa, joka tappaa useita lajeja sukupuuttoon joka päivä. Samaten vasemmistopamput väittävät olevansa työläisen ja köyhän puolella, vaikka päästävät yritykset ulkomaille ulkomaisiin käsiin - globaalia yhteistyötä! - ja ajavat työpäivän päätteeksi uudenkarhealla autolla hyvätuloisten ihmisten lähiöön, jossa odottaa omakotitalo puutarhoineen. Liberaalit valittavat yksilönvapaudesta, mutta eivät vaivaudu näkemään ongelmaa Internetin sensuroinnissa tai "poliittisten terroristien" vaientamisessa - näillä toimilla suojellaan vapautta .

Altruismi on nykypäivän sairaus, jota tulee tarkastella aitona itsenään: egoismina valepuvussa. Älä hämäänny, kun joku tulee tuputtamaan energiansäästölamppua ja kehottaa pienentämään olohuoneesi lämmitystä - mitätöntä verrattuna väestöräjähdyksen ja kerskakulutuksen ongelmiin. Useimmat tuttavasi ovat luultavasti tämän altruismin pauloissa ja julistavat jatkuvasti, kuinka kovasti haluavat "auttaa muita"; aidosti he himoavat sädekehää päänsä päälle, sillä tuo sädekehä tuo mukanaan valtaa ja lihavamman pankkitilin. Moraali toimii samalla tavoin riippumatta ulkokuorestaan: kuolema ei ole kivaa, kilpailussa on aina myös häviäjä, eikä kaikista ole johtajiksi. Vastaus ongelmiin: älä tapa; olemme kaikki samanarvoisia (toista kahdesti tunnissa!); sinäkin olet tärkeä - äänestä meitä. Vaikka on vaikeaa, ellei mahdotonta, tietää että toimiiko joku idealismin vai egoismin pohjalta, avainkysymyksiä ovat metodi ja lopputulos. Altruisti kertoo tekevänsä töitä ihmisyyden eteen kahdeksan tuntia päivässä ja jättää huomiotta paremmat keinot, jos ne rikkovat yksilön oikeuksia (kristitty, demokraatti, liberaali, humanisti - kaikki samaa mieltä). Tee oikea ratkaisu: naulaa jeesustelijat ristille ja anna niiden itkeä, kun itse käytät aikasi tämän jumalanhylkäämän paikan muuttamiseen.

Our gratitude to "mrhands" for this translation.


Slashdot This! Bookmark on Windows Live! Bookmark on Newsvine! Bookmark on Reddit! Bookmark on Magnolia! Bookmark on Facebook!

Copyright © 1988-2010 mock Him productions