Kasvin kehto ja koti
Ilman maata ei ole kasvia, eikä maa ole samanlainen vailla kasvia; enää emme vain näe maata emmekä kasvia, vaan meillä on omat mittatikkumme joista emme hevillä luopuisi...
Nykyaikaa leimaa vahvasti yksiakselinen ajattelu, joka on aina mustavalkoista välimaastosta huolimatta, koska ääripäistä vain toinen nähdään tavoiteltavan arvoisena. Tämä kuvitteellinen spektri johon vertaamme maailmaa ei kuitenkaan vastaa sen loputtomien prosessien syvyyttä, joiden osana mekin olemme ja toimimme. Hienoisesti todellisuuden seitin lukuisten lankojen sivelemisen sijasta me läiskimme sitä varomattomasti, olettaen että koko rakennelma pysyy muuttumattomana vaikka siitä muutama lanka napsaistaisiinkin poikki. Muotoon vaikuttaa moni muukin asia kuin vain pari reunimmaista lankaa.
Etelä-Karjalassa venäläisten tonttiostokset ovat nyt olleet lähiaikoina kovasti tapetilla, ja keskustelu näyttää jakautuneen kahteen leiriin: on asialle myötämielisiä, jotka perustelevat kantaansa taloudellisilla ja moraalisilla syillä, ja toinen ryhmä sitten vastustaa näitä kauppoja, useimmiten "vanhanaikaisiin ennakkokäsityksiin" perustuvin syin, kuten on mediassa maalailtu. Koska mittaamme maailmamme arvon tämän yhden totuuden mukaan, ensimmäinen ryhmä vetää pidemmän korren ja heidät nostetaan jalustalle jakamaan viisauttaan vielä pimeydessä vaeltaville. On kahtiajakautumista; on "edistyneitä", on "taantuneita", ja ensimmäiset vetoavat moderniin mieleemme, sillä olemme iskostuneet kehityksen raiteille eikä meidän mielestämme ole enää takaisinkääntymistä.
Mutta jos irtaudumme tästä yksiulotteisesta maailmankuvasta, ja hyväksymme todellisuuden kylmän välinpitämättömyyden ihmisen keksimistä arvoista, näemme nämä tonttikaupat toisessa valossa. Verratkaamme tätä tilannetta nyt vaikka kasviin ja maahan jolla se asustaa. Kasvihan elää kiinteässä suhteessa maahan, ja tuon maapläntin nykytila on varsin suoraan riippuvainen tästä kasvista. Se mitä teet maalle, vaikuttaa siinä eläviin kasveihin; koske kasviin, niin myös kosket maahan.
He, jotka asettavat nämä kaupat omiin, sanojen "talous", "ihmisoikeus" ja muiden ehdottomien moraalisääntöjen kuvittamiin raameihinsa, eivät ota huomioon että tämä organismi jonka osa olemme, kansamme, tarvitsee maatansa elääkseen, eivätkä setelit tarjoa suojaa - harvemmin sitä kattoa mistään mielikuvista rakennetaan, ainakaan sateenkestävää. Muistankin lukeneeni jonkun metsäyhtiön kannan olleen se, että "globaalissa maailmassa kaikki on kaupan". Näinkö on? Olemmeko mekin sitten kaupan, rahalla mitattavaa kauppatavaraa kuten kaikki muutkin kansat, ihan tasa-arvoisesti kaikkien nykyajan ihanteiden mukaan?
Konkreettisen vaihtaminen kuvitelmiin on järjetöntä, koska maa on ikuista, ja raha ei ole. Sanonnan "on kuin maansa myynyt" kielteiselle merkitykselle on syynsä; maahan on kasville elämän tae.
Maaliskuun 4. 2007
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=7