Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista
tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto -
toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä
on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä
olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat
toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon
merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan
todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten
realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme,
että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse
annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden
filosofiaan.
29 12 07 - 11:01
Kirkossa on käytävä vakava ja perinpohjainen arvokeskustelu, jos aiotaan pitää kiinni nuorista aikuisjäsenistä. Tätä mieltä ovat Tuoretta tarjolla -kampanjan päällikkö Päivikki Koskinen ja Helsingissä nuorten aikuisten parissa pappina työskentelevä Juha Petterson.
- Jos tietystä ikäryhmästä kirkkoon kuuluu enää puolet, niin on korkea aika miettiä, ketä me edustamme täällä ja mikä kansankirkon rooli oikein on, Petterson sanoo.
Kirkosta ovat eronneet eniten juuri 20-40-vuotiaat nuoret aikuiset. Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän selvityksen mukaan suurin syy eroamiselle on se, ettei kirkolla koeta olevan enää mitään merkitystä eikä annettavaa omalle elämälle. Pettersonin mielestä kirkko on osin jämähtänyt ajalle, jolloin Suomi oli maatalousvaltainen yhteiskunta.
- Agraariyhteiskunnassa rippikoulun jälkeen meni muutama vuosi, ja sitten oli häät. Vuoden päästä edessä olivat jo ristijäiset. Tässä mallissa kirkko pysyi hyvin ihmisten elämässä mukana, mutta nyt rippikoulun ja häiden välillä kuluu helposti jopa kaksikymmentä vuotta. Tähän väliin kirkolla ei ole hirveästi annettavaa. Yksin asuvat ihmiset ja sinkkukulttuuri eivät perinteisesti ole kuuluneet kirkon arvomaailmaan, Petterson tietää.
[---]
Toimintatapojen muutos ei riitä
Vaikka nuoret aikuiset eroavat kirkosta, heidän kiinnostuksensa hengellisiin asioihin ei ole kadonnut. Päin vastoin. Tutkija Kati Niemelä on todennut, että monet kirkosta eroavat pitävät uskontoa ja uskoa hyvinkin tärkeinä asioina. Sellaiset ihmiset eivät vain löydä paikkaansa evankelisluterilaisesta kirkosta.
Koskisen mielestä kirkko ei tavoita ihmisiä, koska se on erkaantunut ihmisten normaalista arjesta. Hän kritisoi, että jo pelkästään kirkon kieli on niin vaikeaa, etteivät hengellisiä asioita pohtivat ihmiset pääse siihen sisälle.
- Kirkon pitäisi olla paljon aktiivisemmin ihmisten elämässä mukana. Kirkon tulisi ottaa näyttävämpi rooli yhteiskunnassa eikä odottaa, että jäsenet tulevat kirkkoon kun siltä tuntuu, Koskinen sanoo.
Petterson näkee, että pelkkien toimintatapojen muuttaminen ei enää riitä. Hänen mielestään kirkossa on käytävä perinpohjainen arvokeskustelu.
- Miksi kirkko ylipäätään on olemassa ja mikä kristinuskon substanssi (sisältö) tälle ajalle on. Se on se todellinen haaste, ja tämä keskustelu on vielä aika pitkälle tekemättä, Petterson sanoo.
Lähde
Kirkon ja kansan liittämiseksi jälleen yhteen jommankumman tulee muuttua, ja veikkaanpa että kansa ei hievahdakaan ja kirkko tulee aikanaan heijastamaan heidän arvoja. Jumala on pyyhitty mielistämme, eikä valtakunnan johtava uskonnollinen instituutio voi perustua menneen talven lumille - ainakaan kovin kauaa.
Copyright © 2006-2007
FNUS
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=65