Maailma on mikä on, ja voit joko torjua sen pehmein harsoin peittelemällä tai sitten katsoa suoraan kohti, ja nähdä itsesi minä olet. Tämän tiedettyäsi voit nähdä virrassa tulevan kädenjälkesi; sitä ennen vain sameita unelmia.
« EU:lta avustusohjelma… | Home | Kirja: Suomalaisten A… »

Rikos ja rangaistus

Perjantai 24 Syyskuu 2010

Rikos on yhteisön normistossa epäsuotuisaksi katsottu teko, josta on seuraava rangaistus teon vakavuuden mukaan. Sanotaan, että Suomessa rangaistukset eivät ole kansan oikeustajun mukaisia. Tämä on jokseenkin tulenarka aihe, sillä on tietysti vaikea keksiä syitä, että miksi raiskaajalle/murhaajalle ei tulisi antaa vain oikeaa elinkautista. En nyt yritä tässä etsiä oikeutusta moisille teoille, mutta tahtoisin katsella rangaistuksen merkitystä muunakin kuin vain kertaluontoisena laskuna yhteiskunnalle aiheutetusta harmista.

Nähdäkseni rikosten torjunnassa ehdottomasti tärkeintä on ennaltaehkäisy, sillä tapahtumaton rikos on kaikkien edun mukaista: ei ole jälkiä, joita pitäisi siivota. Siinä kovat rangaistukset ovat omiaan. Kukapa ei miettisi toista kertaa varastamista mikäli siitä menettäisi toisen kätensä? Toisaalta, esimerkiksi raiskausten yhteydessä tämä pelote toimii itseään vastaan, ja uhri voikin joutua raiskauksen jälkeen tapetuksi, jolloin tekijä yrittää salata tekonsa mahdollisimman hyvin kiinnijäämisen pelosta. Ei tekijä muussakaan tapauksessa aivan leväperäisesti rötöstelisi, mutta tietoisuus ankarasta rangaistuksesta on omiaan kannustamaan kiinnijäämisen välttämiseen.

Monien rikosten kohdalla ankaran rangaistuksen mallin voisi ajatella kuitenkin toimivan. Ehtona on vain se, että rikoksen tulee olla suunnitelmallinen, sillä jotkut rikokset tehdään hetken mielijohteesta - mutta on sekin toisaalta omanlaisensa vika, että naksahtaa väärään asentoon - ja rikollinen ottaa mahdollisen kiinnijäämisen tuoman haitan huomioon luihuissa laskelmissaan. Muutoin saatamme antaa suhteessa liian kovia rangaistuksia teoista, jotka eivät olleet ennalta suunniteltuja vaan tapahtuivat hetken mielijohteesta, sillä kävi miten kävi, hetken naksahdus on kuitenkin lievempi vaara yhteiskunnalle kuin harkittu teko. Impulsiivisen rikoksen ensikertalainen tuskin tarvitsee kättään leikatuksi, vaan vähempikin muistutus ruodussa pysymisestä riittänee, mutta ehkäpä toisella kerralla sävelet ovat suoremmat, sillä tällöin yksilö on osoittanut yhteiskuntakelvottomuutensa olemalla pitämättä halujaan kurissa tästä muistutuksesta huolimatta, ja niin ansaiten sopivan rangaistuksen.

Kun rikos tulee tehdyksi, niin joko rangaistus ei ole ollut tarpeeksi vahva pelote suunnitelmalliselle rikolliselle tai sitten sen riskiä ei ole edes ajateltukaan. Näin ollen rikoksesta langetetaan sopiva rangaistus. Myös tässä vaiheessa rangaistuksella tulee olla jokin järkevä päämäärä, jota kohti voimme sohaista kysymällä kysymyksen: mitä tahdomme tästä yksilöstä? Haluammeko, että hän vielä palaa takaisin yhteiskuntaan ikään kuin pakarat punaisena Koivuniemen herran jäljiltä, vai onko tarpeen pitää hänet erillään muista? Koska vankila on aikaan perustuva rangaistus, siellä viruminen kasvattaa elämään vankilan olosuhteissa, ei yhteiskunnassa. Vankilatuomio on toki pelote sinällään, mutta sillä on myös toinen funktio: ihmiset laitetaan sinne jäähylle. Heidät pidetään poissa muusta yhteiskunnasta, joka nyt ei aivan halpaakaan touhua ole. Näin ollen siellä tarpeeksi aikaa viettäneenä on yhä vaikeampi muuttaa takaisin siviilielämään, koska ympäristö on totuttuun verrattuna niin erilainen eikä sellaisenaan vielä kannusta muuttumaan. Tosin, mahdollisuus on aina mikäli siihen vain tarttuu. Ongelma ovat lopulta he, jotka eivät siihen tartu.

Yhteiskunta on tässä mielessä kuin puutarha, jossa saksen pitää antaa käydä mikäli jotkut elämänmuodot ne vain rikkovat yleistä järjestystä holtittomuudellaan. Monet kasvaisivat joissain pienissä määrin kieroon, mikäli siitä hyvästä ei joutuisi maistamaan terää, mutta kun uhka on olemassa ja se tiedostetaan, niin näin ei tehdä. Harvemmat kasvit ovat tyystin pelastuksen ulkopuolella ja niin ollen puutarhakelvottomia, ja ne joutavatkin suoraan tunkiolle tai vaihtoehtoisesti vain ulos puutarhasta: kunhan lähtevät pois puutarhuria turhaan työllistämästä. Tapaukset, joissa on vielä toivoa, laitetaan suoristaviin rautoihin, mutta mikäli raudoissa joutuu olemaan liian kauan, niin nämä kasvit ei niitä ilman osaa oikein ollakaan ja vanhat vietit nousevat esiin. Mitä puutarhuri tällaisille tekisi?

Yhteiskunnan täytyy vetää raja johonkin, ellei ensimmäisenä, ja aivan pyhänä, päämääränä ole kaikkien kansalaisten olemassaolon turvaaminen. Olkoonkin vaikka sitten kokonaisuudelle selvästi haitallisten yksilöiden turvaamista. Koska rangaistus ei ole vain pelote, sillä bluffi ei kauaa kestäisi päivänvaloa, niin sillä täytyy olla myös tuntuvat seuraukset, jotka saavat miettimään omien valintojensa järkevyyttä. Aikarangaistus ei taparikollista uskoakseni haittaa, sillä pääseepähän siellä ainakin lämpimään talveksi vaikka siellä istuessa tylsää olisikin, ja mitä hyötyä yhteiskunnasta on taparikolliselle? Taparikolliselle muu yhteiskunta on vain kohde, isäntä, josta loisia omiin tarkoitusperiinsä mitään takaisin antamatta. Miksi yhteiskunnan tulisi sietää tällaista?

-kuurakarahka

Ei kommentteja

Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=520

  
Muista henkilökohtaiset tiedot?

Hymiöt / Textile

Comment moderation is enabled on this site. This means that your comment will not be visible on this site until it has been approved by an editor.

  (Rekisteröi käyttäjänimesi / Kirjaudu)

Muistuta:
Hide email:

Pienellä painettua: Kaikki html-tagit paitsi <b> and <i> poistetaan kommenteista. Klikattavat linkit tehdään automaattisesti lisätessäsi url- tai sähköpostiosoitteen.
Copyright © 2006-2007 FNUS