Fuusiokoevoimala rakenteille Ranskassa
Fuusiovoimasta odotetaan tulevaisuuden energiamuotoa. Auringon hehkua jäljittelevä koevoimala on tarkoitus saada käyntiin noin kymmenen vuoden päästä – mutta fuusiosähköä voidaan saada kotitöpseleistä ehkä vasta tämän vuosisadan loppupuoliskolla.
Ensimmäisen fuusiokoevoimalan rakennustyöt aloitetaan tänä vuonna Cadarachessa Etelä-Ranskassa. Rakentaminen kestää kymmenkunta vuotta, minkä jälkeen koevoimalan on määrä toimia noin 20 vuotta.
– En osaa sanoa tarkasti, milloin ensimmäinen betonikuorma tuodaan rakennustyömaalle, mutta tänä vuonna se tapahtuu, lupaa voimalahankkeen pääjohtaja Norbert Holtkamp.
Voimalalle on varattu noin 60 hehtaarin alue. Itse fuusiovoimateknologiaa on kehitetty kansainvälisenä yhteistyönä jo pitkälle.
Tavoitteena omat voimalat
Hankkeessa ovat mukana EU, Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia, Japani ja Etelä-Korea. Koevoimalan toiminta alkaa noin vuonna 2019, ja hanke tulee maksamaan noin 5,5 miljardia euroa.
– Suurin osa summasta tulee tavarana eli laitteina, tarvikkeina sekä tutkimus- ja insinöörityönä. Hankkeen tavoitteisiin kuuluu se, että kukin osapuoli pystyy aikanaan rakentamaan omia fuusiovoimaloita, selvittää Holtkamp.
EU-maiden osuus rahoituksesta on 45 prosenttia. Muut osapuolet maksavat kukin yhdeksän prosenttia.
Tampereella vihittiin torstaina käyttöön osa fuusiovoimalaan liittyvistä tarvikkeista. Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) on saanut valmiiksi testausradan, jolla tutkitaan ja koekäytetään voimalan huoltojärjestelmiä.
Saasteeton energiamuoto
Fuusiovoiman keskeisin etu on se, ettei se tuota hiilidioksidipäästöjä eikä hitaasti hajoavaa radioaktiivista jätettä. Prosessi on periaatteessa sama kuin Auringossa: vetyatomit yhtyvät kovassa kuumuudessa heliumiksi.
– Fuusioenergia on yksi niistä uusista energiamuodoista, joilla ilmastonmuutosta voidaan hillitä, painottaa VTT:n pääjohtaja Erkki Leppävuori.
Voimalan polttoaineeksi tarvittavaa vetyä saadaan merivedestä. Raaka-aine siis tuskin loppuu, mutta halpaa energiaa fuusiovoimalan suunnittelijat eivät silti lupaa.
– Hintaa on vaikea arvioida tässä vaiheessa, mutta kyllä fuusiosähkö varmasti tulee olemaan kalliimpaa kuin mitä sähkö nykyisin maksaa, sanoo Seppo Karttunen, VTT:n fuusioteknologiayksikön johtava tutkija.
Sadan miljoonan asteen kuumuus
Teknisiä haasteita fuusiovoimalan rakentaminen antaa riittämiin. Auringon sisäosissa on valtava paine ja lämpöä noin 10 miljoonaa celsius-astetta. Maapallon oloissa kuumuus pitäisi saada nousemaan sataan miljoonaan asteeseen.
Jotta kuumuus ei sulata koko voimalaa, hehkuva kaasuplasma pidetään koossa voimakkaalla magneettikentällä. Jos voimala joudutaan ongelmien vuoksi pysäyttämään, se jäähtyy nopeasti.
– Kuumuus voi aiheuttaa paikallista sulamista. Jälkilämpö ei kuitenkaan ole fuusiopuolella ongelma, vaan reaktio sammuu kaikissa häiriötilanteissa, selvittää Seppo Karttunen.
Fuusioenergian vuosikymmenet
– 1985: Euroopan atomienergiayhteisö Euratom, Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Japani sopivat yhteistyöstä fuusiokoevoimalan rakentamiseksi.
– 1988: Suunnittelutyö aloitetaan.
– 2001: Fuusiovoimalan yksityiskohtainen suunnitelma julkistetaan.
– 2005: Eteläranskalainen Cadarache valitaan voimalan rakennuspaikaksi.
– 2007: Yhteistyöhön sitoutuvat EU-maat, Yhdysvallat, Venäjä, Japani, Kiina, Intia ja Etelä-Korea.
– 2009: Rakennustyöt aloitetaan Cadarachessa.
– 2018 tai 2019: Koevoimalaan viedään ensimmäinen plasmaerä ja se aloittaa toimintansa.
– 2020-luvun loppupuoli: jos koevoimala toimii odotusten mukaisesti, voidaan rakentaa demonstraatiovoimala,joka tuottaa fuusiosähköä.
– 2035: Optimistisimpien arvioiden mukaan fuusioenergia voisi jo tällöin tulla yleiseen käyttöön.
Lähde
Tästä odotetaan epäilemättä teknologista Messiasta, joka tullessaan ratkaisee kaikki meidän ongelmamme, sillä onhan sen tarjoama energia käytännössä rajatonta. Teknologia ei ole kuitenkaan tuonut pelastusta aikaisemmilla kerroilla, jolloin elimme toivossa turvallisesta tulevaisuudesta. Aikanaan me sopeudumme äkilliseen pullonkaulan levenemiseen, paisumme, ja taas olo on kuin korkilla.
Kysymys ei ole siitä, että milloin keksimme pelastusrenkaan, vaan siitä, että milloin osaamme käyttää sitä.
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=427