Joulu meni, mutta miten?
Joulu tuli ja meni, ja uudenvuoden rakettien savun hälvettyä vuoden kulutusjuhla on saatu päätökseen, ja on aika valmistautua seuraavaan.
Me voimme nähdä joulun ja vuodenvaihteen näin kyynisissä merkeissä, ja kyynikon puolustukseksi pitäisikin sanoa, että todisteiden ollessa niin raskauttavat hän tekee näin olosuhteiden pakosta. Eihän sitä rumban alkusoittoakaan voi kukaan ohittaa kuulematta tai näkemättä siitä: niin valtava on sen monimuotoisten mainosten voima. Kaikkialla aisteille pursuaa ylitarjontaa mahdollisista lahjoista, joita on suorastaan "pakko" ostaa. Ja vaikka mainokset itse eivät loisi omaatuntoa kolkuttavia kahleita, meillä on moiset aivan omasta takaa, koska kaikkihan me tiedämme, että lahjatta joulujuhlaan saapuminen on huonoa käytöstä. Siispä hyvien tapojen mukaisesti ostamme lahjoja, vaikka emme tietäisi mitä hittoa kellekin ostaa ja miksi, muuten kuin jouluksi, oikean tarpeen korvikkeeksi. Niinpä mainokset vain vastaavat tarpeeseen ja ottavat siitä hyödyn irti.
Tiedostavammat ihmiset saattavat valittaa tästä nykyjoulun kulutuskeskeisyydestä, ja oikeassa ovatkin. Kyllähän se on ällöttävää katsoa, kuinka aikuiset ihmiset ryntäävät päätä pahkaa ostamaan, kuluttamaan ja tuhlaamaan kuin viimeistä päivää. Protestina tälle nämä tiedostavammat sanoutuvat irti koko hössötyksestä. Miekään en tahdo ottaa osaa päämäärättömään törsäykseen, koska näen, että korteni on parempi kantaa johonkin muualle kuin tähän jo ongelmaksi paisuneeseen kekoon. En silti jättänyt juhlimatta joulua, vaikka en ole kristittykään. Mitä arvoa tällä päivällä sitten oli?
21.12 päivä oli lyhimmillään, ja se merkitsee, tai on merkinnyt joskus ammoisina aikoina, uutta alkua ja nousua pimeydestä. Mikä olisikaan osuvampi merkitys, kun vuosi viettää keskikesästä tasaisesti kohti syvää yötä, josta ei ole kuin yksi suunta: kohti päivänvaloa? Elämä ei ole kuin suora jana, joka joko nousee tai laskee, vaan toimii sykleissä, ja vuosikierto on yksi näistä sykleistä. Oli sitten kirkas päivä tai synkeä ilta, elämä ei ole kadonnut mihinkään, vaan toteuttaa yhtä välttämättömistä puoliskoistaan. Kaiken sen pimeyden keskellä meillä on ikivihreä kuusi, symboli elämän jatkuvuudesta: sen neulaset eivät muuta väriä vuodenaikojen myötä, vaan se kestää läpi kesien ja talvien otollisena vertauskuvana prosessille vuodenaikojen takana. Samoin perheen siteet kestävät läpi elämän tyrskyjen, ylä- ja alamäkien.
Nykyjuhla ei ulkoisilta puitteiltaan juuri muistuta näistä vakioista, vaan keskittyy enemmänkin ylläpitämään talvipäivänseisauksen juhlan kulisseja ja sillä verukkeella potkimaan tuotanto/kulutuskoneistoa kovemmille kierroksille. Näin ollen juhlan päätarkoitus ja sen ihmisille välittyvä merkitys katoaa muuhun humuun, jota löytää tarpeeksi kaivettuaan muidenkin vuotuisten juhlien kuoren alta. Tällaiset ihmisryhmiä koskettavat tapahtumathan kertovat sisällöllään ajan hengestä; perinne kestää kauan, mutta sen merkitys muuttuu vaikka vaatteet pysyisivätkin samoina.
Itselleni joulun aika, talvipäivänseisauksen aika, on ensinnäkin perheen yhdessäoloa. Silloin perheen jäsenet kokoontuvat yhden katon alle - ulkona vallitsevaa pimeyttä ja kylmyyttä pakoon, jos dramaattisiksi äidytään - ja antavat kyllä toisilleen lahjoja, mutta ei vain täyttääkseen jonkun velvollisuuden, vaan toistensa muistamisen merkiksi. Muutkin ajattelevat samoin, ja sitten on taas lisääntyvä joukko niitä, joille joulu merkitsee käytännössä lähinnä kännäystä, lahjojen ostoa vain muodon vuoksi ja pelkästään tavallista koreampaa arkipäivää. Jos he eivät näe joulussa mitään muuta kuin nämä kolme puolta, niin he joko juhlivat taikka eivät juhli joulua riippuen siitä, kuinka arvokkaina he pitävät em. asioita.
Nyt kun luen ylläolevia kappaleita uudestaan, huomaan kuinka lapsenmielinen olenkaan! Näen joulussa niin monia hyviä asioita aina valon ja pimeyden symboliikasta lämpimään yhdessäoloon saakka, vaikka siihen on myös liitetty sekä hysteerinen kulutus että nuhjuisen kristillisen perinteen jatkaminen, joiden vuoksi juhlaa ei kenenkään tiedostavan henkilön kannattaisi juhlia, ellei sitten ole perso kännäykselle, lahjojen ostamiselle muodon vuoksi tai arjen koristamiselle joulu-aiheisella krääsällä. Niin, mitä sitten? Miksi pitäisi ottaa vakavasti muiden ihmisten suhtautuminen tuohon aikaan, miksi niin vakavasti, että niillä mustilla ajatusten pilvillä pilaa vielä oman juhlansakin? Lapsi on ollut liian arvokas heitettäväksi pois pesuveden mukana, ja näin on tässäkin tapauksessa. Itselleni joulu on mitä on - kerrottu jo - ja näen sen juhlistamisen arvoisena aikana. Pitäkööt muut lutraamisensa, stressinsä ja hanki & haulikkoleikkinsä: niiden vuoksi en jätä elämän jatkuvuuden juhlaa huomiotta.
-kuurakarahka
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=414