"Omavaraistaloudessa elävä perhe pärjää murto-osalla keskivertokulutuksesta"
Olemmeko saavuttaneet elämänlaadun täydellistymisen, tai olemmeko ainakin lähempänä sitä kuin koskaan?
Joulun superkulutuksen keskellä Pohjois-Karjalan Valtimolta kuuluu kriittinen huomio: Mikä on rahallisesti kannattavaa, ei voi olla ekologisesti lempeää. Viesti tulee omavaraistaloudessa elävältä isännältä, joka perheineen yrittää pysyä etäällä tavanomaisesta jouluvietosta.
Maalaistalon isäntä Lasse Nordlund toteaa, että tavaroiden seasta ei löydy henkistä syvyyttä. "Ihmettelemme, miten meidän tuhoisasti käyttäytyvä yhteiskuntamme julistaa joulurauhaa luonnolle ja ihmisille."
Nordlund elää pitkälti omavaraistaloudessa puolisonsa, kasvatustieteen maisteri Maria Dorffin, 30, sekä lastensa Viljamin, 7, ja Aamun, 2, kanssa.
Käytännössä se tarkoittaa luonnonmukaista kotitarveviljelyä, vähäistä ulkoisen energian ja rahan käyttöä, vaatimattomuutta, runsasta elämäniloa, ruumiillista työtä ja kekseliäisyyttä arjen askareisiin.
Isäntä muun muassa kehrää villat rakentamallaan täyspuisella rukilla, kutoo villapuserot ja -sukat sekä valmistaa nahkahousut. Tilan pellavista jalostetaan lankaa kalanpyydysten valmistukseen, korit punotaan pajusta tai vanhasta saunavastasta.
Perheessä syödään paljon sieniä, marjoja ja muita kasvispainotteisia luonnontuotteita, myös kalaa ja harvoin lihaa. Kaupassa käydään harvoin. Maito ostetaan lähitilalta.
Nordlundin kiinnostus omavaraiseen elämäntapaan syttyi 1980-luvun puolivälissä, sen jälkeen kun hän oli tajunnut, ettei osaa määritellä koulunjälkeistä paikkaansa yhteiskunnassa. Hän asui tuolloin Saksassa.
Vähitellen kokemuksista syntyi teorioita, joista valmistui 1991 kirjallinen yhteenveto. Yksin asunut Nordlund kulki polkupyörällään ympäri maata luennoimassa.
"Sitten halusin siirtyä perusteellisesti omavaraisuuteen ja testata teoriaani käytännössä. Yllätyin, miten vähäiseksi riippuvuus rahasta voi kehittyä: 30–50 euroon vuodessa."
Vihdoin marraskuussa 2008 hänen kirjansa Elämämme perusteista julkistettiin Tampereella Pispalan nykytaiteen keskuksessa. Teoksessa Nordlund kirjoittaa työn ja koneiden, energian ja rahan sekä ihmisen ja energian välisistä suhteista. Hän kuvaa, miten ihmiskunta tuhlaa enemmän energiaa kuin tuottaa.
"Toisin kuin yleensä otaksutaan, emme ole onnistuneet tehostamaan energian hankintaamme alkutuotannossa tekniikan tai kehittyneen työnjaon kautta."
"Seitsensiipistä kyntöauraa perässään vetävä traktori kyllä näyttää tehokkaalta, mutta se huolehtii ravintoenergian saannistamme paljon huonommin kuin käsillään puutarhassaan uurastava ihminen."
Lähde
Artikkelin keskustelussa on paljon parjausta siitä, kuinka tällaiset tapaukset toimivat vain yksittäistapauksina ja silloinkin vain, kun niitä on siivittämässä muulta yhteiskunnalta riistetty pääoma.
Nykyään on pakko olla pääomaa tilan hankkimista varten, koska tonttia ei osteta itse kutomilla villasukilla, vaan se vaatii raakaa rahaa.
Jos suurin osa suomalaisista eläisi kuten Nordlundien perhe, niin luultavasti poliisilaitokselle ei olisi niin suurta tarvetta tiukemmin sidottujen yhteisöjen vuoksi. Nämä yhteisöt eläisivät välttämättä ruoantuotannollisesti sopivilla alueilla, joten se yksistään muuttaisi infrastruktuuriamme varsin jyrkästi. Aineellinen elintaso laskisi, koska teolliset sovellukset vaativat laajaa panostusta ja monien eri ammattialojen yhteistyötä, joka ei yksinkertaisesti olisi mahdollista paikallistuneessa yhteiskunnassa. Turvaverkko katoaisi, ja mikäli niin kävisi nyt tällä hetkellä, monet suomalaiset olisivat kuin tyhjän päällä. Hehän eivät tietäisi kuinka selvitä! Siitä on kuitenkin huono syyttää heitä itseään, koska ovat kasvaneet ympäristössä jossa näitä kädentaitoja ei liiemmin arvosteta tai ainakaan vaadita. Kyseessä olisi kuitenkin tilanteeseen nähden vika/puute, joka on vielä nyt mahdollista korjata opiskelemaan ryhtymällä.
Elämä olisi karua, mutta olisiko se sittenkään huonompaa kuin nykyään? Kyllä, tässähän on miun helppo kirjoitella kapinankatkuisia tekstejä pehmeällä tuolilla tietokoneen ääressä (jotakuinkin) lämpimässä asunnossa varmana siitä, että ruokaa tulee jos sitä vain tahtoo kaupasta hakea. Sinnekään ei tarvitse pyöräillä, vaan voi ottaa auton. Naurettavan tekopyhääkö ja tällä perusteella turhaa pohdiskelua? Enpä sanoisi niinkään, koska omavaraistaloudessa ja -kommuunissa elävät ovat huonommassa asemassa esim. terveydenhuollon kannalta modernin yhteiskunnan suojassa eläviin nähden. Heillä on meihin nähden puutteita, mutta tärkeintä on kuitenkin, että vaikuttaako se heidän elämänsä tarkoituksellisuuteen tai onnellisuuteen? Elämme pitkään turvaverkkojemme avulla, kyllä, mutta onko se sitten hienoa painaa töitä 40-50 vuotta jotta pääsisit viettämään tyhjiä eläkepäiviäsi yksin/puolisosi kanssa, kun lapsillasi on tarpeeksi kiirettä omassa oravanpyörässään?
Nykyajan ihmisten "luontoon paluuta" voidaan pitää haihatteluna, mutta jotkut näistä "haihattelijoista" ottavat kuitenkin huomioon sen kärsimyksen ja kuoleman, mikä tästä valinnasta seuraa, ja kernaasti hyväksyvät sen osana sitä paljon tyydyttävämpää elämänkokemusta, jonka omin käsin elämäsi rakentaminen sinulle tuo. Nietzschen sanoin painat kätesi ikuisuuden vahatauluun. Kun vaihtoehtona on kärsimyksen määrältään vähäinen mutta päämäärätön elämä - tavarat ym. hetkelliset nautinnot antavat niin vähän kestävää tyydytystä - ensiksi mainittu tuntuu jotenkin täydemmältä.
-kuurakarahka
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=413