Brittiprofessori: "Koulupolitiikkamme jälkiä ei kannata seurata"
Koulumaailman yhteisöllisyydestä ja sen puuttumisesta kuuluu nyt kannanottoja monesta eri suunnasta. Keskinäistä vuorovaikutusta oppilaiden kesken pitäisi lisätä ja oppilaiden kilpailuttamista ja erottelemista vähentää. Lontoon yliopiston Institute of Educationin johtaja, professori Geoff Whitty varoittaa suomalaisia, että vallitseva suuntaus kannattaa muuttaa. Se eriarvoistaa yhteiskuntaa.
– Englannissa oppilaat asetetaan paremmuusjärjestykseen hyvin varhain. Suomi on kulkemassa samaan suuntaan, mutta sille tielle ei kannattaisi lähteä, kasvatustieteen päivillä Turussa perjantaina puhunut Whitty toteaa.
Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuskeskuksen (Cele) nuorisotutkija Tero Järvinen sanoo, että koulu pitäisi ymmärtää laajemmin sosiaalisena toimintaympäristönä eikä ahtaasti vain pelkkään oppimiseen keskittyvänä laitoksena. Sitä kautta vaikutetaan myös nuorten mielenterveysongelmiin, jotka ovat lisääntyneet 90-luvun lamavuosista lähtien.
– Opetussuunnitelmat on jo nyt ahdettu täyteen aineita, jotka perustuvat pelkkään kovaan tieteeseen ja uuden oppimiseen, Järvinen harmittelee.
– Tarvitaan koko suomalaisen koulutuspolitiikan muuttavia ohjelmia, professori Risto Rinne Turun yliopistosta jatkaa.
Briteissä ongelmaa on lähdetty ratkomaan ohjelmalla, jossa oppilaita opetetaan vuorovaikutukseen toistensa kanssa erilaisilla luottamuspeleillä ja ryhmätyöharjoituksilla.
Vastuu kuuluu kunnallispäättäjille
Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtajan Markku Koposen mielestä yksi keino yhteisöllisyyden löytymiseen voisi olla oppilaitosten vuorovaikutuksen lisääminen työelämän kanssa. Nykyiset viikon mittaiset työharjoittelut peruskoulun viimeisinä vuosina eivät riitä.
– Vastuu sen kehittämisestä on mielestäni oppilaitoksilla, Koponen sanoo.
Rinne heittää perimmäisen vastuun yhteisöllisyyden löytymisestä kunnallispäättäjille.
– Kysymys on siitä, mikä asetetaan tärkeäksi. Suomessa kunnat tekevät valitettavasti säästöpolitiikkaa myös koulupuolella, jotta koulujärjestelmäkin olisi mahdollisimman tehokas. Se on huolestuttavaa, Rinne sanoo.
Lähde
Jo "koululaitos" sanana kertoo kaiken: sen tehtävä on tunkea ihmisenalut täyteen tarpeelliseksi katsottua tietoa, jotta he olisivat valmiita työelämän haasteisiin kun vanhat tekijät siirtyvät eläkepäiville. Olemmeko unohtaneet sen latinankielisen rimpsun, josta aina koulussa muistutettiin: "non scholae, sed vitae discimus"? Vai olisiko kenties niin, että se elämä, jota varten opiskelemme, vaatii juuri tällaista liukuhihnamaista tuotantoa toimiakseen parhaiten?
Loppujen lopuksi kysymys on perimmäisistä arvoista: mitä me haluamme elämältä? Ratkaisu voi olla helppo sanoa, mutta ei toteuttaa, sillä jokaisessa niistä joudumme tekemään joitain uhrauksia. Tehdasmainen yhteiskunta ja käsitys yksilöistä kokonaisuuden osina ja toisinpäin eivät istu hyvin yhteen.
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=405