Kuolausta nuoruuden lähteen ympärillä. -Ensimmäinen yli tuhatvuotiaaksi elävä ihminen on jo elossa - - tajusivatpa he sitä tai eivät, useimmat alle 40-vuotiaat voivat odottaa elävänsä vuosisatoja, mikäli he välttävät onnettomuudet eivätkä tee itsemurhaa, Cambridgen yliopiston tutkija Aubrey de Grey sanoo The Daily Galaxy –verkkolehden mukaan.

De Grayn näkemystä voi pitää liian optimistisena, mutta lehden mukaan monet muutkin tutkijat, lääkärit ja nanotekniikan asiantuntijat ovat alkaneet tukea väitettä, että ikääntymisen merkittävälle hidastamiselle tai estämiselle ei välttämättä ole esteitä. Tutkijat väittävät, että väite ei ole ainoastaan teoreettinen mahdollisuus, vaan saavutettavissa oleva tavoite, johon pitäisi pyrkiä nyt elossa olevien edun nimissä.

Yhdysvaltain hallituskin on innostunut vanhentumiseen liittyvästä tutkimuksesta. Sen ikääntymisen biologiaa koskeva antama tutkimusrahoitus on vuodessa 2,4 miljardia dollaria, vaikka laskuista jätettäisiin pois sydäntautien tai syövän rahoitus.

-Kaksikymmentä vuotta sitten ikääntymisen viivyttäminen, puhumattakaan sen pysäyttämisestä, oli täysin käsittämätön. Tällä hetkellä löytyy hyviä syitä ajatella, että se on täysin mahdollista, kuolemattomuutta Kalifornian yliopistossa tutkiva Michael Rose sanoo lehdelle.

Voittoa tuottamatonta nanoteknologiayritystä edustavan Robert Freitasin mukaan ”ikääntymisen ongelman ratkaisemisessa ollaan kahdesta neljään vuosikymmenen päässä”.

Kaikki tutkijat eivät ole sitä mieltä, että ihmisen pitäisi elää ikuisesti – tai että se olisi ylipäätään mahdollista.

-En vain usko, että [kuolemattomuus] on mahdollista, kirurgian professori Sherwin Nuland Yalen yliopistosta kertoo.

Hänen mielestään de Grey ja muut tutkijat yliyksinkertaistavat tiedettä, eivätkä he ymmärrä asian laajuutta. Nulandin mukaan de Greyn suunnitelma ei tule onnistumaan. Jos niin kuitenkin kävisi, aliarvioisi se ihmisyyden tarkoitusta.

Jotkut tutkijat korostavat, ettei kuoleman voittamisesta ei saataisi mitään sosiaalista hyötyä.

De Grey korostaa, että hänen ideansa on, ettei kuolema ole väistämätön asia.

-Nyt ajattelemme kauhean fatalistisesti, että tulemme vanhenemaan ja sairastumaan ja kokemaan kivuliaan kuoleman. Ikään liittyviin sairauksiin kuolee 100 000 ihmistä joka päivä. Voisimme lopettaa tämän verilöylyn. Kyse on vain sen päättämisestä, mitä meidän tulisi tehdä.

Lähde

De Greyn perimmäisenä perusteena terveen iän pidentämisen velvollisuudelle näyttää olevan ihmisten pelastaminen elämään nyt kuuluvilta kärsimyksiltä. No, niitähän me olemme tahtoneet välttää kautta aikain: antibiootit, rokotteet ja muut hoidot antavat arvostamiamme lisävuosia hengellemme - hetkiä, joiden arvo nousee kummasti kun oma nirri on lähellä lähteä. Niinpä terveen iän pidentäminen, eli vanhuuteen liittyvien sairauksien torjuminen on vain askel pidemmälle samaa vanhaa polkua pitkin.

Moraaliselta kannalta katsottuna emme voi löytää yksiselitteistä kyllä/ei-vastausta kysymykseen, että tulisiko meidän ryhtyä tähän projektiin. "Luonnollisuus" argumentti ei toimi, koska tuhatvuotias ihmisolento on aivan yhtä luonnollinen kuin 60-vuotiaana kuoleva ihminen. Toisaalta, myöskään ihmishenkien pelastamisen puolesta vetoaminen ei vakuuta, koska mikä velvollisuus meillä on pidentää elämänkaartamme, varsinkaan näin radikaalisti? On nykyisiä moraalikäsityksiä vastaan olla pelastamatta ihmishenkiä - sitähän iän pidentäminen on, tapahtui se sitten pelastusrenkaalla tai rokotteella. Sille ei vain ole ehdotonta, rautaista sääntöä, joten joudumme katsomaan muita tekijöitä.

Koska de Grey mainitsee projektin sivuilla, että tämäntyyppinen hoito ei jäisi vain rikkaiden huviksi, liikakansoituksen ongelma pahenisi. Hän ehdottaa, ettemme hankkisi niin monia lapsia korjataksemme syntyvien suhdetta kuolleisiin, joka keskimääräisen eliniän noustessa myös nousisi. Olettaen, että ihmiset eläisivät pisimmillään päälle 1000-vuotiaiksi, suhteessa normaali lapsentekoaika olisi siinä 200-300 vuoden paikkeilla, jona aikana sitten pyöräyttäisimme ne pari-kolme mukulaa. Aikavälin ollessa näin pitkä muutokset väestön koossa hidastuisivat, mutta tapahtuisivat kuitenkin. Pitää kuitenkin muistaa kysyä, että onkohan niin, että ihmiset jättävät lisääntymishalunsa narikkaan, ellei niitä onnistuta jollain kontrollikeinolla hillitsemään?

Liikakansoituksesta tekee ympäristöongelman se, että valtavaksi paisunut ihmismassa vaatii myös valtavan määrän resursseja elinsijaltaan. Korkea teknologian taso ei sekään pysy yllä aivan itsestään, vaan vaatii omat raaka-aineensa. Jos nämä "ikuisen nuoruuden" visiot toteutuvat, meillä on käsissämme ilmeisesti miljardeja ihmisiä, jotka elävät monta kertaa normaalia pidemmälle, kuluttavat luultavasti saman verran eivätkä uskoakseni ole halukkaita luopumaan ihmelääkkeestään. Jos lisääntyminen saadaan aisoihin, tilanne vastaisi nykyistä paitsi että ihmiskanta ei uusiutuisi niin nopsaan.

Jos otamme hörpyn tästä lähteestä, tulemme riippuvaisiksi siitä, kuten on yleensä laita teknologian kanssa. Silloin me joudumme ylläpitämään nykyistä teknologiapyramidia, koska vain sen avulla tätä elämän eliksiiriä voidaan valmistaa, ja se ei ainakaan merkitse kulutuksen vähentämistä.

Lopuksi voidaan kysyä, että miksi kuolemaa pitää yrittää potkia mahdollisimman kauaksi? Kuolema ja kärsimys ovat erottamaton osa elämäämme, sillä ilman niitä emme osaisi suhteuttaa miellyttäviä asioita, ja ne menettäisivät arvoaan mukavuuden inflaatiossa. Jospa nyt kuitenkin kuolisimme ihan tavalliseen aikaan varmuuden vuoksi.

-kuurakarahka