Nano on uusin taikasana kohta toteutuvien tulevaisuuden visioiden muassa. Ei olekaan asiaa, mitä ei hippusella "nanoa" saisi entistä ehommaksi. Pitäisikö meidän siis kylpeä tässä teknologiassa niinkuin olisi jo? Nanohiukkasten käyttö kaupallisissa sovelluksissa yleistyy nopealla tahdilla. Tuore tutkimus valottaa hiilen nanohiukkasten mahdollisia haitallisia terveysvaikutuksia.

Nanohiukkasten terveysvaikutuksista ei tiedetä vielä paljoakaan, vaikka niitä käytetään jo laajalti esimerkiksi kosmetiikassa ja elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, ja niitä on huomattavia määriä muun muassa liikenteen päästöissä.

Nanohiukkasten käytön yleistyessä kulutustuotteissa ovat niihin liittyvä seuranta ja lainsäädäntö jälkijunassa. Euroopan unionin kemikaaliasetus REACH ei edes tunne käsitettä nanomateriaali.

Professori Ilpo Vattulaisen ja akatemiatutkija Emppu Salosen tutkimusryhmät ovat yhdessä yhdysvaltalaisen professori Pu-Chun Ken ryhmän kanssa selvittäneet, kuinka hiilen nanohiukkaset vuorovaikuttavat solujen kanssa. Tulokset antavat aihetta huoleen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tietyt soluviljelmät eivät häiriinny, jos ne altistetaan hiilen pallomaisille nanohiukkasille eli fullereeneille. Solujen toiminta ei häiriinny myöskään silloin, jos ne altistetaan galliinihapolle, jota esiintyy lähes kaikissa kasveissa ja muun muassa teessä. Sen sijaan soluliuoksessa yhtä aikaa esiintyessään fullereenit ja galliinihappo järjestyvät rakenteiksi, jotka sitoutuvat solujen pinnalle ja aiheuttavat solujen kuoleman muutamassa kymmenessä minuutissa.

Tutkimus osoittaa, kuinka ongelmallista nanohiukkasten terveysvaikutusten kartoittaminen on. Vaikka yksittäinen nanohiukkastyyppi ei näyttäisikään olevan myrkyllinen, sen vuorovaikutukset muiden elimistössä esiintyvien yhdisteiden kanssa voivat aiheuttaa vakavia ongelmia solujen toiminnalle. Nanohiukkasten ja eri biomolekyylien mahdollisia yhdistelmiä on suunnaton määrä, mistä johtuen niiden systemaattinen tutkiminen on käytännössä mahdotonta.

Tutkimus fullereenien ja galliinihapon aiheuttamasta solukuolemasta on äskettin julkaistu nanotieteen tutkimuslehdessä Small.

Lähde

Kivikkoinen on tämä polku, jota kuljemme, eikä niitä kaikkia murikoita voi huomata matkan aikana. Varsinkin silloin kun juoksemme pää kolmantena jalkana ja katse tiukasti horisontissa jäävät kivet huomaamatta, ja kaatumisen vaara on ilmeinen. Sitä ei vain tule ajatelleeksi kun tulevaisuus näyttää niin lupaavalta tuolla taivaanrannalla, vaikka ensin olisi hyvä varmistaa että jalat ovat tukevasti maan päällä.

Nanoteknologia lupaa suurenmoisia loikkia kehityksessä, sillä sen avulla voimme astua maailmaan, jossa ikkunat pysyvät puhtaina itsestään, käyttöesineet ovat kestävämpiä, kevyempiä ja yleensäkin tekevät työnsä paremmin: noin karkeasti sanoen kaikki olisi jollain tavalla paremmin nanoauringon alla. Positiivisia puolia nanoteknologiassa varmasti onkin mittava liuta, sitä en epäile, koska kyseessä on kuitenkin uusi lähestymistapa materiaalienkäsittelyyn. Sokea teknologiausko kuitenkin saa ihmisen ajattelemaan, että kehityksestä ei voi seurata kuin hyvää, ja totta tosiaan, kukapa ei tahtoisi ikuisesti puhtaita ikkunoita. Mitä vähemmän vaivaa, sitä parempi, eikö?

Tämän valossa on todennäköistä, että mahdollisten huonojen puolien tutkiminen ja esille kaivaminen on jäänyt paljon vähemmälle kuin mukavien asioiden, joita sitten messutaan hurmioituneille massoille - ilolla he ottavat lahjan vastaan. On itsestäänselvää, että uudet teknologiat, eli työkalut, vaikuttavat meihin monilla tavoin, eivätkä ne kaikki ole välttämättä suotuisia pitkällä tähtäimellä. Mikäli nanoteknologiaa aiotaan hyödyntää, olisi viisainta käyttää vain niitä sovelluksia, jotka tutkitusti eivät polta käsiämme. Tällaiset mielipiteet ovat kuitenkin epäsuosittuja, koska nehän selvästi hidastavat kehitystä ja estävät uusille laitumille kirmausta. Tuhannet liikeideat odottavat toteutumistaan, mutta ne joutuvat jäämään idean asteelle jos nanoteknologiaa ei otetakaan avosylin vastaan. Kukaan ei tahdo kuulla, että tämän kirjavan oven takana saattaa lymytä varsinainen vitsausten kirjo, koska se asettaa heidän oman optimisminsa häpeälliseen valoon ja kyseenalaistaa heidän kiintyneet käsityksensä kehityksestä.

Monet olettavat automaattisesti, että teknologinen ja taloudellinen kehitys on yksistään hyvästä, ja he elävät elämänsä mm. tuon ajatuksen kautta. Se on osa heitä itseään, ja siitä luopuminen olisi henkisesti tuskallista. Se vaatisi kaikkien tämän käsityksen ylle kasautuneiden rakennelmien tuhoa ja uudistuneelta perustalta rakentamista. On kuitenkin helpompi pitää kehitysuskon epäilijöitä vain oppimattomina pahanilmanlintuina, koska sitä kautta pääsee itse moraalisesti ylivertaiseen asemaan. Sinne vetäytyen on yksinkertaista perustella itselleen, kuinka oma mielipide on se oikea - se nyt sattuu turvaamaan mukavat oltavat siinä samalla. Sillä aikaa kun ihmiset käyvät tätä saippuadraamaa lävitse tällä kertaa nanoteknologia kenttänään, tällä haavaa vielä varsin tuntematon tekniikka valtaa alaa päivittäisessä elämässämme ja kylvää siemeniä huomista varten. Mitä noista siemenistä syntyy, emme tiedä.

-kuurakarahka