"Äh, ei kiinnosta"
Nuori suomalainen laulaja Sofia Sida kertoi kesällä Ilta-Sanomien haastattelussa 3 000 euron ulosottoveloistaan. "Äh, ei kiinnosta. Niin monella on nykyään velkaa ulosotossa, että mitä sitten", Sida kommentoi.
Julkisen liikenteen tarkastusmaksuja Sidalla on perinnässä kahdeksan, mitä hän hieman harmitteli. "Menen kuitenkin yleensä vain pari pysäkkiä. Sitä paitsi en ole ainoa, joka matkustaa pummilla."
Laulaja siis katsoo, ettei hänen tarvitse huolehtia velvoitteistaan, koska muutkaan eivät huolehdi. Kommentti on itsekäs, mutta siihen kuitenkin liittyy eräänlainen ajatus yhteisöllisyydestä ("monella on velkaa, muutkin matkustavat pummilla").
Kansakuntamme rikkoo tänä syksynä haamurajan, kun suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste nousee sataan prosenttiin. Vanhan kansan sanonta "suu säkkiä myöten" on vain katoavaa kansanperinnettä, sillä suomalaiset lainaavat nyt enemmän kuin tienaavat.
Tilastoista näkee, että isot velat kasautuvat etenkin nuorille, mikä selittyy tietenkin nuorten perheiden aiempaa suuremmilla asuntolainoilla.
Myös maailma on muuttunut: suljetuilla rahamarkkinoilla joutui hattu kädessä anomaan lainaa pankinjohtajalta, nykyisin pankit kannustavat ottamaan isoja asuntolainoja jopa 30 vuoden maksuajalla. Kulutusluottoja saa aiempaa helpommin. Kauppojen maksupäätteiden asetukset tarjoavat ensimmäiseksi maksutavaksi luottokorttia. Vippilainaa irtoaa tekstiviestillä.
Yritimme velkagallupissa todentaa, onko suhtautumisessa velkaan sukupolvien välisiä eroja. Lähtöoletus oli, että eroja löytyisi: sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat kasvoivat jälleenrakentamisen ilmapiirissä, jossa säästäminen, uurastaminen ja uhrautuminen olivat hyveitä. Hinta–laatu -suhde oli ostopäätöksen keskeisin kriteeri. Sotakorvausten maksaminen oli kansallinen ylpeyden aihe. Velka oli häpeä.
Nykyään kulutuspäätöksissä korostuu yksilöllisyys. Hinnan lisäksi valintoihin vaikuttavat monet asiat kuten laatu, brändi ja ekologisuus. Kuluttaminen ei lähde vain rationaalisesta välttämättömyysajattelusta vaan on yhä selkeämmin tapa luoda identiteettiä.
Kulutusluotoilla voi – ainakin hetkellisesti – velkavivuttaa elämäänsä vahvistaakseen haluamaansa kuluttajaidentiteettiä.
Gallup-kyselyssä sukupolvien väliltä löytyi eroja, mutta ne olivat yllättävän pieniä. Sekä nuoret että vanhemmat vastaajat suhtautuivat velkaantumiseen luonnollisesti. Velka ei ehkä ole entiseen tapaan arvolatautunut suure, vaan pikemminkin väline, joka auttaa tasoittamaan henkilökohtaisen talouden kuoppia.
Selvä ero näkyi kysymyksessä "kertoisitko luottohäiriömerkinnästäsi tuttavillesi". Vain joka kuudes 55–64 -vuotias kertoisi, 18–30 -vuotiasta peräti 30 prosenttia. Sofia Sida on siis aikamme tulkki.
Lähde
Raha ei ole parhaimmillaankaan kuin paperia ja metallia - huonoimmillaan pelkkiä numeroita näytöllä - mutta koska yhteiskunnan pienin osanen on siitä riippuvainen, on viisainta pitää oma taloutensa kestävällä pohjalla.
Nykyään kuluttaminen tapahtuu paljon leväperäisemmin, koska enää se ei ole vain maailman sallima oikeus, vaan harrastus, johon miltei kuka tahansa voi ottaa osaa omalla tavallaan. Tätä mielijohdetta tukemaan on sitten muodostunut erilaisia rahallisia elimiä, jotka ottavat toki osansa yksilöiden edesottamuksista, sillä eiväthän ne muuten olisi olemassakaan.
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=388