Lapsiperhe tinkii ruuasta, mutta ei yhdessäolosta
Mikko Nousiainen, Neida Cabello-Nousiainen, Yalo, Luka, Yosef ja Mikon sisar Magdalena Brunberg arvostavat illallista, joka kokoaa perheen yhteen.
Paketti ruisleipää maksaa helsinkiläisessä automarketissa kaksi euroa.
Sitä ei voi käsittää Neida Cabello-Nousiaisen vanhassa kotimaassa Boliviassa.
"Sieltä on mahdoton ymmärtää, miten ihmiset pärjäävät, kun kaikki ruoka on näin kallista", selittää aviomies Mikko Nousiainen.
Boliviassa viisihenkinen perhe elää alle kolmella eurolla kaksi päivää.
Cabello-Nousiaisen perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi kolme poikaa: Luka, 10, Yosef, 8, ja Yalo, 5.
Koti on Helsingin Viikissä kerrostaloneliössä.
Koko porukka elää tänä syksynä äidin palkalla sekä isän satunnaisilla tuloilla.
Äiti on vuorotöissä maahanmuuttajien turvakodissa. Työsopimus on vuodeksi.
"Eivät tulot riitä, vaan on keploteltava ja suunniteltava talous joka kuukausi etukäteen", Mikko Nousiainen kertoo.
Kuvaamataidon opettajaksi opiskeleva Nousiainen hoitaa enimmäkseen lapsia kotona.
"Kotona on aina vanhempi läsnä, että lapsilla on turva. Samalla lapset oppivat, mitä niukkuus tarkoittaa."
Kotona olo on aiheuttanut vuosien mittaan isoja taloudellisia taisteluja.
Tänä syksynä on ollut taas pakko pysähtyä, kun juustonkin kilohinta on hypännyt kuudesta yhdeksään euroon.
"Nyt on etsittävä halvempia tuotteita tilalle tai syötävä kallista entistä harvemmin", Nousiainen sanoo.
Ravintoloissa perhe ei juuri käy. Naudanliha on vain juhlaruokaa, mutta kanankoivista saa alle viidellä eurolla aterian kaikille.
Nousiaisten ruokabudjetti on 400–500 euroa kuussa. Arki on niukkaa, mutta ei köyhää.
"Emme osta ruokaa moneksi päiväksi, vaan yhden päivän tarvikkeet kerrallaan", Cabello-Nousiainen kertoo.
Helsingin Sanomien Sininen on taivas -sarjassa käydään läpi talouden kipukohtia, jotka vaikuttavat eniten pienituloisten elämään.
Lähde
Paljon lapsia ja verrattaen pieni budjetti, mutta kyllä hätä keinot keksii. Kummallakin vanhemmalla on luultavasti mahdollisuus olla töissä, mutta on parempi että toinen on kotona pitämässä huolta kuin että kiitävät laput silmillä uraputkessa lasten roikkuessa perässä. Elämä on tällöin taloudellisesti niukkaa, mutta lapsille paljon rikkaampaa, ja hehän ovat sijoituksemme tulevaisuuteen, eivätkö olekin?
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=378