Eeva-Liisa Kauhanen blogissaan:

"Maaseudulla suhtaudutaan vihreisiin yhä edelleen hyvin varauksellisesti. Osittain tämä johtuu varmaan siitä, että erilaisten luonto- ja eläinaktivistien ääriryhmien toimet sekoitetaan vihreiden toimintaan. Vihreät puolueena ei hyväksy laittomia tekoja mielenilmauksina tai yrityksinä kiinnittää huomiota yhteiskunnan epäkohtiin.

Vihreät ei hyväksy eläinten huonoa kohtelua ja on tuonut esille mielipiteensä esimerkiksi nykymuotoisen turkistarhauksen ja häkkikanaloiden lopettamisen puolesta. Vihreiden toimintaan ei kuitenkaan kuulu kenenkään elinkeinon häiritseminen ja haittaaminen laittomin, eläinten tuhoksi koituvien turkistarhaiskuin tai muilla julkisuushakuisilla tempauksilla. Eläinaktivistit, jotka ajattelemattomuuttaan/tietämättömyyttään vapauttavat häkkieläimiä eivät tee sitä Vihreiden nimissä eivätkä välttämättä ole lainkaan vihreitä.

Vaikka Vihreä Liitto aikoinaan sai alkunsa reilut 30 vuotta sitten Koijärvellä, jossa luontoaktivistit yrittivät estää arvokkaan lintujärven kuivatusta, on liike sittemmin järjestäytynyt poliittiseksi vaikuttajaksi, joka käyttää tavanomaisia yleisesti hyväksyttyjä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja.

Vihreät ei myöskään ole ns. viherpiipertäjistä ja muista ”tuohivirsu- ja pellavapaitahihhuleista” koostuva luontoidealistien joukkio, kuten olen saanut kuulla aivan äskettäin. Vihreiden jäsenillä on hyvin erilaista sosiaalis-ekonomista taustaa, koulutusta, ammattia ja elämäntapaa.

Jokseenkin yleinen näyttäisi olevan väärä käsitys siitä mitä Vihreät omassa poliittisessa ohjelmassaan painottaa. Vihreiden keskeisiä tavoitteita on mm. edistää sosiaalista tasa-arvoa, taata kaikille ikäryhmille peruspalvelut ja toimeentulo, toimia ympäristöä säästävästi ja ottaa päätöksenteossa huomioon päätösten ja toimenpiteiden pitkäaikaiset vaikutukset. Toki Vihreiden keskeinen kantava ajatus on ympäristönsuojelu, laajemmin tarkasteltuna kestävä kehitys eli niin ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kuin myös teknisen ja taloudellisen kestävyyden huomioon ottaminen." Maaseutu on tuotantoaluetta siinä missä karuinkin asvalttiaavikko savua puskevine tötteröineen ja valomattoineen, ja niinpä häikäilemättömimmät jyvätehtailijat ynnä muut vastustavat vihreitä ja muita heidän tekemisiään rajoittavia tahoja. Kyselepä paperitehtailta mielipidettä Pentti Linkolasta, ja luultavasti et tule saamaan kovin lempeitä sanankäänteitä hänestä, sillä Penttihän on avoimesti turhan kulutuksen vastustaja, johon myös ylenmääräinen paperinkäyttö luetaan.

Oikeastaan on melko turha ajatella, että tilalliset olisivat jotenkin automaattisesti luontoystävällisiä, vaikka ovatkin lähellä luontoa ja varmasti omaavat tietämystä sen sisäisestä rytmistä ja toiminnoista. Tuotanto on tuotantoa, ja jollei tila (tehdas) tuota voittoa, on toimintaa tehostettava vaikka sitten lannoittein ja sen sellaisin keinoin ympäristövaikutuksista huolimatta, mikäli aiotaan pysyä kilpailussa mukana. Tietysti tilallisten joukossa on myös luontoon lempeästi suhtautuvia ihmisiä, jotka eivät menetä yöuniaan siitä, että talouden potentiaalinen maksimikasvukäyrä jäi saavuttamatta tällä vuosineljänneksellä, vaan tuottavat sen minkä tuottavat.