Massaopetus
Pisan kalteva torni kaatuu päällemme, kertoo Sami Nurminen blogissaan.
On totta, että ihmisten lahjat eivät ole tasan jaettuja, vaan toisille on ropsahtanut enemmän sitä ja vähemmän tätä. Koulujen tarkoitus on luoda ennenkaikkea työvoimaa, eikä tätä päämäärää jahdattaessa voida katsoa jokaisen yksilön perään. Määrä on ensisijainen kohde, joten yksilö ja sen halut hukkuvat massaan ja liukuhihnatuotantoon.
Tietenkään koulussa ei ole yhtä lineaarista menestymisen mittaria, vaan jotain variaatiota sentään on, jonka perusteella sen ammatinvalinnankin pitäisi helpottua. Tämä nyt on taas seurausta ilmeisistä eroista ihmisten kesken, koska kaikki eivät sovi kaikkiin ammatteihin. Tosin Pisa-tulokset voidaan nähdä yhtenä tällaisena mittarina, joilla on sitten kiva paukutella henkseleitä vaikka kaikki muu olisikin vinksallaan.
Nimenomaan hyönteispesämäiseksi paisunut yhteiskunta on syy hyönteismäiseen käsitykseen ihmisestä. Yhden yksilön pää ei yksinkertaisesti pilkistä tarpeeksi kirkkaasti tuhannen muun joukosta, joten kaikki laitetaan saman myllyn läpi ja toivotaan, että jospa palaset loksahtaisivat oikeille paikoilleen. Se kone ei erottele erinomaisuuden ja keskinkertaisuuden välillä.
Keskinkertaistaminen on nimenomaan osa massa-ajattelua, ja tarvitsemme juurikin epätasa-arvoista kohtelua saadaksemme yksilölliset piirteet erottumaan. En tarkoita, että lapset pitäisi ruoskia suoriutumaan ja korottamaan numeroitaan, vaan tämä "kilpailu" olisi paljon henkilökohtaisempaa eikä sen tarkoituksena olisi vain jonkun yhden normin mukaisen mittarin kapuaminen. Heidät tulisikin vain saada ymmärtämään omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä niinkään omaa asemaansa luokan parhaat-listalla.
Tämä vaatii vain henkilökohtaisempaa otetta oppilaisiin, ja niin yhdynkin kyllä loppulauseen kanssa.
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=372