Vaikka ihminen häviäisi, niin jäljet jäävät
Ympäristökeskustelu ei ole pelkkää ilmastonmuutosta, vaikka siltä viime aikoina on näyttänytkin. Alan Weismanin kirja Maailma ilman meitä näyttää miten ihminen on jo kymmenien tuhansien vuosien ajan muuttanut maapalloa. Ihmisen toimet näkyvät myös pitkälle tulevaisuuteen, vaikka lajimme yhtäkkiä häviäisikin maapallolta.
Maailma ilman meitä on pohdinta siitä miten maapallon muut lajit selviytyisivät ilman ihmistä. Mitä tapahtuisi viikon, vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua ihmislajin katoamisesta?
Arizonan yliopiston journalismin apulaisprofessori Alan Weismanin kirja kertoo aluksi sen, minkä jokainen kesämökkeilijä tai talon remontoija tietää: luonto yrittää koko ajan ottaa omansa: homeet, sammaleet ja rikkakasvit työntyvät vähitellen sisään ja hyönteiset, linnut ja pikkujyrsijät nakertavat hoitamatonta rakennusta.
Entäs sitten, kysyy lukija? Sitten alkaakin mennä mielenkiintoiseksi. Weisman vie lukijan Pohjois-Amerikan itärannikon ja Tyynenmeren koralliriuttojen menneisyyteen. Miten ihminen on jo niin pitkän ajan kuluessa jättänyt jälkensä alueisiin, että kuvitelmamme koskemattomasta luonnosta on muodostunut harhaluuloksi.
Maailma oli erilainen kuin luulemme
Ihminen otti jo 10 000 vuotta sitten päättyneellä pleistoseenikaudella hengiltä huomattavan osan Pohjois-Amerikan suurnisäkkäistä. Jääkauden jälkeen metsiä poltettiin sekä metsästyksen että maanviljelyksen tarpeisiin, joten myöhempi käsitys metsäisestä mantereesta olikin Uuden Englannin siirtolaisten kautta muodostunut, väärään yleistykseen perustunut harhaluulo.
Etäinen Kingmanin koralliriutta Tyynessä valtameressä on puolestaan osoitus siitä kuinka meri riuttojen äärellä olisi kuhisemalla täynnä valtavia, monisatakiloisia kaloja ja merikilpikonnia, mikäli ihminen ei olisi vaikuttanut asioihin. Käsityksemme koralliriutoista värikkäiden pikkukalojen kotina on sen myötä aivan väärä. Monilukuiset hait, napsijat ja muut hallitsisivat vesiä, jos se niille sallittaisiin.
Jätämme jälkeemme muovia ja säteilyä
Jos ihmisen jäljet ovat näkyneet maapallolla pitempään kuin luulemme, niin vastaavasti ne myös näkyvät ja tuntuvat tulevaisuudessa pitempään kuin luulemme. Weismanin hätkähdyttävimpiä muistutuksia on, että polymeerit ovat ikuisia. Hän kuvaa kuinka Plymouthin yliopiston tutkija siivilöi kaupungin rantahiekasta millin-parin kokoisia muoviryynejä: granulaatteja. Jokaisessa hiekkakourallisessa on arviolta 20 prosenttia muovia.
Sama toistuu lähes jokaisella rannalla. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten paljon muovia merissä kelluu. Polymeerit eivät hajoa, vaan jauhautuvat yhä pienemmiksi hitusiksi aiheuttaen samalla yhä suurempia ongelmia.
Lähes jokaisen Pohjanmeren rannikolle huuhtoutuneiden myrskylinnun vatsassa on muovia. Isommat kappaleet tukkivat ruuansulatuksen, mutta pienet kulkevat läpi. Riittävän pienet muovikappaleet päätyvät eläinplanktonin nielemiksi. Näitä pienemmäksi ja pienemmäksi jauhautuvia polymeerihitusia riittää nieltäväksi vähintään tuhansiksi vuosiksi.
Ja kaukana ihmisistä olevalla Kingmanin riutallakin kohtaa kävijää ihmisistä muistuttava näky: muovipulloja, pullonkorkkeja, santasandaaleja, sytyttimiä. Muoviroju peittää asumattomien pikkusaarten rantoja.
Vielä muoviakin pitempään vaikuttaa ydinvoimateollisuuden perintö. Yhdysvaltain energiaministeriön on lain mukaan karkotettava seuraavan 10 000 vuoden aikana esimerkiksi kaikki, jotka pyrkivät liian lähelle amerikkalaisen ydinjätten loppusijoituspaikkaa WIPP:tä New Mexicossa. Kuvallisia varoitusviestejä kaiverretaan tulevaisuuden varalle muun muassa kahdeksan metrin korkuisiin graniittipaasiin.
Ympäristö ei ole pelkkää ilmastokeskustelua
Kun viime aikoina ympäristökeskustelu on tuntunut pelkistyvän pelkäksi ilmastonmuutokseksi, niin Maailma ilman meitä laventaa jälleen huomiota muihinkin aiheisiin. Sujuvaa ja perusteltua tekstiä täydentää laaja lähdeluettelo ja hakemisto sekä muutamat mustavalkokuvat.
Kirja on herättänyt ansaittua huomiota maailmalla ja varmasti avaa keskustelua myös Suomessa. Se on ollut The New York Times -lehden bestseller-listan kärkisijoilla kuukausia ja Time-lehti valitsi teoksen viime vuoden parhaaksi tietokirjaksi.
Kirjan oikeudet on myyty 30 maahan ja siitä on myyty myös elokuvaoikeudet.
Weisman on sunnuntaina 5.10. Turun kirjamessuilla puhumassa kirjastaan ja maanantaina 6.10. Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa.
Lähde
Ihmistä kutsutaan "evoluution virheeksi," mitä hän kyllä olisi, jos evoluutio aikoisi kulkea eteenpäin vailla sen suurempia takaiskuja eliöstön luomisessa. Tulee kyllä aika, jolloin meitäkään ei enää ole tai valtamme on vain haalea varjo nykyisestä, mutta olemme jättäneet siitä huolimatta pysyvän jäljen maapallon eliöstöön - ja kasan muovia ja säteilyä kaupan päälle.
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=360