Normipäivä
Taas ammuttiin koulussa, eikä vuottakaan ehtinyt kulua edellisestä kerrasta.
Kun tätä tapausta tarkastelee vähänkin, huomaa heti, että se on todella samankaltainen Jokelan ampumistapauksen kanssa. Tästä voisi ajatella, että ampuja tahtoi vain julkisuutta, ja niin voitaisiin laittaa mappiin "huomionhakuiset luuserit." Kun heitetään vähän lisää vettä tuomitsemismyllyyn, niin päästäänkin latelemaan impotentteja solvauksia tapauksesta, joilla ikäänkuin yritetään peittää raaka todellisuus. Harmi vain, ettei se tule häviämään vaikka mitä pinoaisi päälle.
Juuri kuten Pekka-Eric Auvinenkin, myös Matti Saari ei nähnyt hyvinvointivaltiossamme mitään hyvää, vaan pelkän mustan tien tyhjyyteen. Meillä on kyllä useimmilla katto päämme päällä, jokapäiväinen leipä ja sirkushuvit siihen päälle, mutta nämä viimein saavutettuamme emme ole pyrkineet yhtään pidemmälle millään muulla asteikolla kuin vain mukavuuden maksimoinnilla. Yhteiskuntamme henki perustuu yksilön hyvinvoinnille, ja tämä päämäärä jättää varjoonsa kaiken muun, joten muusta juuri tietämättä aherramme kasataksemme mitä mahtavimman kukkulan allemme. Kun pidämme ihmisyksilöä kuninkaana, tämän istuimen petaamiselta emme näe mitä teemme ympäristöllemme ja kehdon likaamisen lisäksi itsellemme. Kukkulan päällä on yksinäistä: mihin tästä, mikä on suunta, vai jatkanko vain rakentamista, vaikka en tiedä että miksi? Olemme sokeita taivaalle yllämme, ja niin kukkulamme riutuvia vankeja, onnellisuudessamme kituvia.
Kun nuorta ihmistä kohtaa tällainen tulevaisuudenkuva, ei ole mikään ihme, että toiveet murtuvat ja horisontti synkkenee. Useimmathan eivät näe tätä ympäröivää todellisuutta, vaan he joko kuvittelevat kulkevansa kohti onnellista tulevaisuutta ihmisen kaikkivoipaisen järjen avulla, tai sitten he ovat vetäytyneet pois muulta maailmalta oman lokeronsa sopukoihin, elääkseen vain päivä kerrallaan. Kun itse tajuaa yhteiskunnan suunnan ja sen groteskin arjen - ihmiset jahtaamassa lyhytnäköisten halujensa täyttämistä päivästä toiseen, äristen heidän yksioikoista maailmankuvaansa uhkaaville - epätoivo vain kasaantuu entisestään, sillä mitä yksi yksilö voisi tehdä pysäyttääkseen tämän vyöryn? Useimpia ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnosta suunnan muuttaminen, sillä se vaatisi henkilökohtaisia uhrauksia, paljon suurempia kuin vaikkapa kierrätyksen aloittaminen, ja yksilön paapomisajattelusta tyystin luopumista; kuoleman ja tuskan hyväksymistä osana elämää, "oikeuksiemme" pitävyyden unohtamista. On selvää, että pelkästään painavin sanoin muutosta ei tule, koska elämäntavat ja asenteet ovat juurtuneet kovin syvälle. Olettaen, että saisitkin lakialoitteen tms. aikaiseksi, se laimentuisi joksikin naurettavan haaleaksi varjoksi alkuperäisestä intohimostaan kulkiessaan satojen tylsämielisten välikäsien kautta.
Ampuminen ei ollut "sairasta," "oksettavaa," "inhottavaa," tai millä adjektiivilla sitä tupataankin kuvaamaan. Mikä on se moraali, jonka silmissä toisen ihmisen vahingoittaminen on tuomittavaa, ja mikä ehdoton arvo sillä on todellisuudessamme? Tällaisen ajattelutavan mukaan koko teolla ei ole mitään syytä eikä motiivia, vaan se olisi ollut pelkästään yhden "muun" järkyttävä teko, jota ei voi eikä kannatakaan selitellä: se olisi yksiselitteisesti tuomittava, koska muuten ihmisrakkautemme peruspilareiltamme katoaisi pohja. Ilman moraalisen tuomitsemisen verhoa tajuamme, että ampuminen oli reaktio, tunteellinen sellainen, ja näinollen sillä on syy. On tietysti inhimillisesti traagista, että niin moni kuoli, mutta se oli tämän reaktion hinta, ja näitä purkauksia tulee tapahtumaan vielä, sillä kelkkaa ei ole käännetty. Kuten Pekka-Eric Auvinenkin, myös Matti Saari ravisteli näkemystämme "hyvinvointi-Suomesta": onko täällä nyt sittenkään niin täydellistä elää, vaikka aineellisesti meillä on kaikkea mitä voisi edes toivoa? Olemmeko me nyt ollenkaan sillä ehdottomalla kehityksen huipulla, josta elättelemme fantasioita, ja vieläkin kiihkeämmissä kuvitelmissa nousemme siitäkin aina vain ylöspäin?
Julkinen keskustelu keskittyy nyt vain keinoihin, joilla estää mm. kouluampumisia sinänsä, eikä niiden syihin. Puhutaan - jankataan - aseista ja luvista, mielenterveyshoidon ja yhteisöllisyyden merkityksestä ennaltaehkäisevinä toimina. On usein kuultu fraasi, että "aseet tappavat, eivät ihmiset." Sen kuluneisuudesta huolimatta voimme todeta, että aseiden rikollinen käyttö tuskin vähenisi paljoa kieltämällä ihmisiä hankkimasta näitä kammottuja käsiaseita laillisin keinoin. On syytä olettaa, että jos aseen haluaa, sen myös saa, eikä pimeillä markkinoilla tarvitse tyytyä aivan mihin tahansa pienikaliiperiseen aseeseen, koska lupia tuskin kysellään kovasti. Vaikka kouluampumiset vähenisivätkin, ongelma, alkusyy ei häviäisi minnekään. Mielenterveyshoidon resurssien lisäämiseen pätee sama asia: se toimisi vain pelkkänä purkkapaikkana uhkaavalle vuodolle.
Yhteisöllisyys on näistä kolmesta pääteemasta ainoa, jolla on merkitystä. Nimenomaan se, että yhteiskunta on niin atomisoitunut ja yksilöt toisistaan erillään jokainen omassa synkässä putkessaan, rikkoo mielemme, koska sen metallinkiiltävät seinät eivät tarjoa kuin yhden lineaarisen polun "onneen," jonka pitäisi pilkottaa putken päässä. Poliitikkojen piilevä motivaatio on vedota kansaan, ja niin heidän pitää tarjota jotain yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja, joilla siivota kouluammuskelujen ikävä tahra pois muuten niin puhtoisesta arjestamme. Yhteisöllisyyden tunne ei lisäänny kauniilla sanoilla, vaan se vaatii aitoa rakennemuutosta, sellaista joka näkyy selvästi arjessamme. He eivät voi sanoa mahdollisen epäsuosion vuoksi, että nykyinen tuottavuuteen tähtäävä tehokkuuden ajattelutapa luo myös särkyneitä ihmisiä, koska kaikki eivät kestä aineellisten ihanuuksien perässä juoksemisen köyhdyttämästä hengestä seuraavaa näköalattomuutta, vaan reagoivat sitä vastaan. Pitäisi myös olla loogista, että mikäli tähän suuntaan mennään jatkossakin, niin ihmiset tulevat reagoimaan vallitseviin oloihin samalla tavoin, ja kehityksen myötä voimakkaammin.
Kouluampumiset ovat yhtälailla osa nyky-yhteiskuntaamme kuin kauppojen sunnuntaiaukioloajatkin.
-kuurakarahka
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=358