Kovat ajat pakottavat masaisoturit hylkäämään perinteensä
Masaisoturi kampaamoalalla ei kuulosta kaikkein todennäköisimmältä yhdistelmältä. Niin kuitenkin kävi kenialaiselle Lempuris Lalasholle, joka jätti kotikylänsä ja lähti etsimään onneaan Mombasan turistiparatiisista.
Hän ei ole tiellään yksin: punaisiin verhoutuneet masaisoturit ovat tavallinen näky Kenian hiekkarannoilla ja safaritiloilla, joissa he työskentelevät oppaina, turvamiehinä - tai kampaajina.
Masaiden paimentolaiskulttuuri on joutunut ahtaalle ilmaston ja elinolojen muutoksen takia, joten yhä useammat heimon miehet päätyvät kaupunkeihin leveämmän leivän toivossa.
Lalashon alkuperäisenä ajatuksena oli tosin tehdä kuten ystävänsä Leishorwa, eli mennä rikkaisiin naimisiin ulkomaisen turistin kanssa.
- Leishorwa muutti joksikin aikaa ulkomaille ja palattuaan takaisin rakennutti ison talon ja hankki monipäisen karjan. Kadehdin häntä, Lalasho tunnustaa.
Kampaajaa uhkaa heimon viha
Kun yritys ei tuottanut tulosta, Lalasho päätyi muutamien muiden ystäviensä tavoin kampaajaksi. Uravalinnalle on järkeenkäypä selitys, sillä soturit oppivat aikuistumisriittinsä aikana kiertämään hiukset ohuiksi rastamaisiksi kiharoiksi. Lisäksi he värjäävät usein hiuksensa punaisiksi, ja punainen sattuu olemaan muotiväri kaupungeissa.
Kampaajana tienaakin mukavasti, mutta ammatilla on varjopuolensa. Masaisoturi ei perinteen mukaan saisi koskettaa naisen päätä, sillä se katsotaan tiukan patriarkaalisessa kulttuurissa miestä alentavaksi eleeksi. Lalashoa uhkaa heimonvanhimpien viha ja jopa karkotus.
- Jos isäni saa tietää mitä teen, hän suuttuu minulle ja ehkä jopa ajaa minut kodistani. Mutta minun pitää syödä, ja kaupunkielämä on kallista. Siksi rikoin tabun, Lalasho kertoo.
Masaiden parissa kuitenkin pelätään, että muuttoliike ja tapojen murtuminen uhkaa koko kulttuurin selviämistä. Huolta lisää se, että heimon menestys ja hyvä maine turistirysissä on huomattu, joten rannoilla liikkuu runsaasti feikki-masaita.
- Se on lopun alkua masaikulttuurille. Kohta siitä kerrotaan enää kirjoissa, huokaa matkaoppaana työskentelevä Isac Oramat.
Lähde
Niin ne paikalliskulttuurit sulautuvat hitaasti yhä voimistuvaan globaaliin markkinakulttuuriin. He tuovat siihen väriä, mutta siihen se sitten jääkin. Heidän kulttuuristaan ei jää jäljelle muuta kuin turistihoukutuksen puoli, jotta ihmiset voisivat ostaa samaa sontaa eri paketissa.
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=349