Kansalaiset epäilevät toistensa halua osallistua ilmastotalkoisiin
Valtioneuvoston kanslian tiistaina julkistaman selvityksen mukaan ilmastohuoli on erittäin laajaa koko kansan keskuudessa ja erot väestöryhmien näkemyksissä ovat pieniä. Tekoihin ilmaston puolesta ei kuitenkaan olla valmiita ryhtymään, koska kanssaihmisten epäillään luistavan omista teoistaan.
Selvityksen ilmastoviestinnän keinoista ilmastomuutoksen hillinälle myönteisen asenteen muuttamiseksi sanoista teoksi on laatinut Demos Helsinki. Selvitys on jo 12. hallituksen vuoteen 2050 saakka ja ylikin ulottuvan ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon taustaraporteista. Selonteko on määrä antaa eduskunnalle ensi kevään istuntokaudella.
Tekijöiden kerääämien asennetutkimusten mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista pitää ilmastomuutosta suurena turvallisuusuhkana. Kolme neljäsosaa on myös valmis tekoihin, jotka omalta osaltaan hillitisisivät ilmastomuutosta. Valtaosa omaksuu kuitenkin sivustajakatsojan rooliin, koska ei usko muiden kuitenkaan lähtevän mukaan talkoisiin.
Selvityksen mukaan suomalaiset ovat EU:n keskiarvoa paremmin perillä ilmastumuutoksen vaikutuksista. Usko omien ilmastotekojen vaikuttavuuteen ei kuitenkaan ole sen korkeamalla tasolla kuin muuallakaan Euroopassa. Tavallinen selitys on, että mitä meidän suomalaisten kannattaa tehdä, kun Kiina, Intia ja Yhdysvallat näyttävät kuitenkin jatkavan päästötehtailuaan.
Säväyttäviä päätöksiä poliitikoilta
Selvityksen mukaan vuosina 2002–2007 toteutettu Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma lisäsi kansalaisten ilmastotietoa, mutta ei johtanut konkreettisiin tekoihin, koska ilmastomuutos ei vielä ollut politiikan ja sitä kautta lainsäädännön kärkiasioita, "säväyttävät päätökset" puuttuivat. Yksittäisenä tekona sellainen olisi esimerkiksi Millenium-teknologipalkinnon muuttamainen Arjen ekoinnovaatio -palkinnoksi.
Poliitisten päätösten lisäksi tarvitaan muun muassa massaviestintää ja elämäntyyliesikuvia rohkaisemaan kansalaisia ryhtymään sanoista tekoihin. Kimi Räikkönen ja Teemu Selänne ainakin voisivat luopua ökyjahdeistaan ja antaa kavereidensa törmäillä laitureille ja rantakiville vaikkapa Finnjollilla.
Selvityksen mukaan ihmisiä motivoi toimimaan tieto siitä, että muutkin kansalaiset ja osapuolet tekevät ilmastotekoja. Odotukset muiden toiminnasta ovat kuin itseään toteuttavia ennusteita. Ilmastoviestinnän tulisikin vähentää yksilön epävarmuutta muiden teoista.
Toinen Pohjois-Karjala-projekti
Selvitykseen on koottu kokemuksia yhteisöllisistä ja laaja-alaisista koti- ja ulkomaisista päästövähennys- ja muista elintapojen muutoksen tähdänneistä kampanjoista. Selvityksen tekijöiden mukaan esikuvaksi kelpaisi vaikka 1970-luvulla käyntiin polkaistu Pohjois-Karjala-projekti, jossa on julkishallinto, työnantajat, media ja kansalaiset itse propagoivat voin sijasta kevyttä kasvislevitettä.
Yhteisöjä, kuten kuntia ja yrityksiä, on rohkaistava kehittämään omannäköisiään ilmastomyötäisiä toimintatapoja ja elämäntyylejä. Näin voidaan rakentaa ’Me pystymme’ -asennetta. Tällainen asenne motivoi, ja oman käyttäytymisen muutoksesta tulee vähitellen osa rutiineja.
Demos Helsingin laatima toimenpidekartta esitteleekin ilmastoviestinnän askelia, joilla voidaan lähestyä vähäpäästöistä Suomea. Tehtävää riittää kaikille: poliitikoille, joukkoviestimille, koulutusorganisaatioille, elämäntyyliesikuville, portinvartijaorganisaatioille, mielipidejohtajille ja paikallisyhteisöille.
Lähde
Niin, kukaan ei tahdo ottaa ensimmäistä askelta, koska entäs jos muut jatkavatkin samaa tuhlaavaa elämäntapaansa, ja mie vaan turhaan tässä kitkutan luontoystävällisesti? Itseltään voi tällöin kysyä, että mitä "kitkuttamisessa" menettää.
Huoli on kuitenkin aiheellinen, sillä mikäli johonkin suuntaan on pakko mennä, niin tätä tulee myös valvoa etteivät ihmiset pääse lipsumaan ensi viikkojen puurtamisen jälkeen huomattuaan, että ketään ei "kiinnosta" mitä he tekevät.
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=345