Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto - toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme, että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden filosofiaan.

« Tonttu-ukot hyppivät… | Home | SLL: Suomen valtio tu… »

Professori emerita Elina Haavio-Mannila Helsingin yliopistosta pitää ruotsalaistutkimusta mielenkiintoisena.

- Se on ajankohtainen, koska geeneistä puhutaan muutenkin paljon.

Sosiologina hän kuitenkin muistuttaa, että ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat geenien lisäksi ympäristö ja opitut arvot. Hän varoittaa selittämästä kaikkea ihmisen toimintaa perimän avulla.

- Tieteen tehtävänä on tietysti yrittää löytää totuus, mutta tällaiset tutkimustulokset ovat ikäviä sellaisten ihmisten kannalta, joilla on huonot geenit, sillä geeneihin ei voi vaikuttaa. Ihmisen käytöksestä puolet liittyy perimään ja puolet ympäristöön, johon vaikuttaa, Haavio-Mannila korostaa.

Perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Petter Portin Turun yliopistosta ei halua ottaa tutkimustulokseen yksityiskohtaisesti kantaa näkemättä itse tutkimusraporttia.

- Kun väitetään, että jokin geeni vaikuttaa tällaiseen käyttäytymispiirteeseen, tehdään aina jokin olettamus vallitsevista olosuhteista ja arvomaailmasta. Joissain toisissa olosuhteissa ja toisenlaisten arvojen vallitessa tilanne olisi toinen. Aikakausjulkaisu, jossa tutkimus on julkaistu, on kylläkin erittäin arvostettu, hän toteaa.

Tuore tutkimus toi lohtua ainakin ruotsalaisnäyttelijä Sven Wollterille. Kolmatta kertaa naimisissa oleva Wollter, 74, totesi Expressen-lehden nettiversiossa olevansa huojentunut kuullessaan ”avioerogeenistä”. Vakavoiduttuaan hän kuitenkin arveli, että syynä hänen epäonneensa avioliitoissa on hänen ammattinsa.

- Luulen, että sosiaaliset syyt vaikuttavat geneettisiä syitä enemmän siihen, että olemme erilaisia.

Halu sitoutua ratkaisee

Vuoden verran yhdessä asuneet turkulaiset Paula Nikulainen ja Tomi Koski uskovat, että hyvän parisuhteen koossa pysyminen ei ole vain geeneistä kiinni. Tärkeintä heidän mielestään on oikea asenne.

- Enpä oikein usko, että geenit voivat niin paljon vaikuttaa, Koski arvelee.

- Halu sitoutua on se tärkein tekijä. Se ratkaisee. Tosin, joskus olen kuullut joidenkin miesten toteavan, että pitää valloittaa mahdollisimman monta naista, Nikulainen kommentoi.

Nikulaisen ja Kosken mukaan onnistuneen parisuhteen koossa pitävä voima lähtee samanlaisesta huumorintajusta ja samanlaisista kiinnostuksenkohteista.

- Toki välillä pitää olla tulta ja tappuraakin.

- Kyllä meilläkin on lautasia heitelty, Paula Nikulainen paljastaa.

Lähde

Geenit ovat aina pinnan alla, ja ne luovat kehykset yksilön tulevalle kehitykselle. Ympäristötekijät taasen joko heikentävät tai vahvistavat yksilöllä mahdollisesti olevia geneettisiä taipumuksia, ja toki niillä on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta. Esim. toiset oppivat viimeistään kantapään kautta, mutta toisten vain pitää "valloittaa mahdollisimman monta naista," koska eivät yksinkertaisesti kykene tajuamaan miksi niin ei kannata tehdä valtavasta, suorastaan nenän edessä kohoavasta todistusaineistosta huolimatta.