Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto - toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme, että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden filosofiaan.

« Makeanhimo kuriin kui… | Home | Ympäristöasenteet n… »

Vijay Prozakin artikkeli "The World is Going to Hell And I Feel Fine" käännettynä suomeksi.

Yleinen mielipide, luonnossa aina kovin eriskummallinen olento, toimii hyvin paljon veneen purjeen tavoin: laskosta reunaa tästä, vedä kulmaa tuolta, ja tuuli on vangittu toisella tavalla, ja me matkaamme eri suuntaan -- tai ulapalle, jos yleistä suuntaa vastustetaan.

Julkiset hahmot edistävät vain pohjimmaisia arvoja, koska pelkäävät menettävänsä purjeen hallinnan. Nykyajan ihmisistä tulee hermoraunioita ja vainoharhaisia yrittäessään välttää puhaltavan tuulen muutoksia, koska vaikka nämä asenteet eivät ole tosiasiallisia, ne vaikuttavat siihen kuinka toiset ottavat tarjotut asiat vastaan. Tällä hetkellä tuuli puhaltaa kuumaa ilmaa tulevaisuuden pelolla sävytettynä.

Öljyn hinta nousi ja tunki totuuden moderneista elämäntyyleistä kasvoillemme: ne ovat riippuvaisia halvasta energiasta. Liberaalin demokratian avulla hävittämämme poliittinen epävakaus nosti päätään voimakkaampana kuin koskaan. Internetin hehkutuksen ja markkinoinnin huumaama talous värähteli jokaisen negatiivisen uutisen myötä. Ihmiset nostivat kädet ilmaan ja huusivat maailmanlopun huolia.

Realistit ovat onnessaan. Illuusioiden väistämättömän epäonnistumisen tulisi olla syy juhlia, koska se tarkoittaa että voimme jättää huonon toiminnan taaksemme ja sen sijaan alkaa pyrkimään johonkin parempaan. Kuten huumeriippuvaiset viimein neulansa heittäen, tai lihavat ihmiset kohdaten yksinkertaisen, selvän totuuden vähemmästä syömisestä ja enemmästä liikkumisesta, me potkimme huonon henkisen meemin pois ja korvaamme sen suuremmalla annoksella todellisuutta. Miksemme juhlisi?

Sivilisaatiomme toimii kuuman ilman voimin. Jos kärsivällisyys riittää, jaa sen olemassaolon prosessi osiin. Myymme toisillemme tavaraa, eläen menneisyyden keksintöjen, valloitusten ja rikkauksien kautta. Kellonjousen tavoin tämän liike-energia hupenee, koska emme ole tehneet mitään lisätäksemme sitä. Meillä on ollut liiaksi kiirettä torailussa tasavertaisesta vauraudesta ja siitä, kuka on Peoplen kannessa.

Historiamme haaroittui modernin aikakauden tulon myötä. Uusi teknologia toi tullessaan uutta kasvua, ja älykkäät, kieroutuneet ihmiset keksivät että he voisivat hallita massoja miellyttävien illuusioiden avulla ja niin jättää järkevistä suunnitelmista kiinnipitävät varjoonsa. Nämä korruptoituneet ihmiset rikastuivat ja jättivät sotkun taakseen. Siitä voitiin olla huoleti niin kauan kuin mammonaa riitti.

Seurauksena oli ongelmatyyppi, joka kasvaa vähitellen, on helposti kiellettävissä, ja yksilön epämukavuuden vuoksi sivulle sysättävissä - tosiasia, jolla johtajamme ovat manipuloineet meitä. He tarjoavat näytöksen sosiaalista tärkeyttä, kuuluisuutta, lämpimiä näkyjä toiveiden toteutumisesta kuten patriotismia ja moralismia jättäen lopuksi huomiotta, että meidän tulee itseasiassa tehdä jotain tärkeää ollaksemme tärkeitä.

Ihmiset, nuo hallituksemme pienoisversiot, käyttäytyvät draamatähtösten tapaan. He eivät keskity kehittämään itseään kuoren alta, koska se vaatii muille näkymätöntä työtä, ja sen sijaan paneutuvat itsensä toisille mainostamiseen. Katso, kuinka ainutlaatuinen olen! Katso, kuinka tärkeä olen! Minä, minä, minä. Tällaisen näyttelemisen takia kellään ei ole aikaa havainnoida todellisuutta. Mutta nyt tämä draama näyttää olevan toissijainen todellisuuden rinnalla, ja uusi ryhmä nousee valtaan.

Siinä missä dramaattiset ihmiset vinkuvat katastrofista, älykkäille ihmisille se tapahtuma on epätodennäköinen. Sivilisaatiot mätänevät verkkaisesti kolmannen maailman tasolle, jättäen taakseen meren harmaita ihmisiä idioottimaisen kulttuurin ja täydellisen sisäisen kaaoksen kera. Sivilisaatio ei langennut siksi että nuo ihmiset olisivat muodostaneet sen, vaan se epäonnistui, loi heidät.

Ihmiset -- illuusion vangitsemat, luullen että heidän henkilökohtaiset mielipiteensä ovat tärkeämpiä kuin vuorovaikutteiset voimat, joita he eivät voi toivein hallita -- tahtovat uskoa katastrofiin, koska he uskovat kaiken olevan henkilökohtaista. Jos näin olisi, sen voisi myydä jollekin, mutta kyseessä ovatkin ennakoitavasti toimivat luonnon persoonattomat voimat.

Meillä on oikeastaan suuremmat mahdollisuudet olla kokematta katastrofia kuin että kokisimme sen. Elämä ei kerro milloin mokaat. Mokaat, mokaat ja mokaat, ja yhtäkkiä ilmenee seuraus, aivan kuin tyhjästä. Voit pistää heroiinia vuosia ennenkuin huomaat elämäsi olevan raunioina, tai kävellä tyhjän kentän läpi tajuamatta että siihen on kylvetty miinoja ennenkuin jalkasi räjähtää irti. Myymme toisillemme roinaa ja kävelemme harhassa, kunnes yhtäkkiä, eräänä päivänä olemme vajonneet kolmannen maailman tasolle.

Realistin merkitys nousee kun illuusio todistetaan jälleen kerran vääräksi. Kyky täydelliseen toimintaan nähdään nyt tärkeänä siinä missä ennen ihmisten huijaamista arvostamaan markkinointityötäsi pidettiin tärkeänä. Tyhjänpäiväiset työt, kuten viihde, paperien työntely, hallitusbyrokratia ja sen sellaiset ovat nyt kalliita, mutta muutama todella pätevä ihminen ei ole.

Lisäksi, siirtyessämme poispäin itsekeskeisestä painajaisestamme, luonne saa jälleen merkityksen. Kaupungissa, jossa jokainen on tekopyhä itsensämainostaja, voit esiintyä uudella tavalla ja ihmiset hyväksyvät sen, koska kaikki ovat epärehellisiä. Nyt ihmiset etsivät laatua määrän sijaan, ja se tarkoittaa että hyvien ihmisten kautta aikojen luomat arvot ovat tärkeämpiä, koska ne ovat realistisia: uskollisuus, valikoivuus, kunniallisena olemisen ylpeys, älykkyys, omistautuminen, luovuus.

Muinaiset kreikkalaiset kutsuivat nyt näkemäämme tisikseksi, tai historian uudelleen tasapainoitusta korvaamalla kelvoton uudella kasvutilalla. Kun purjeemme kääntyy napatakseen tämän raivoavan myrskyn, tiedämme että olemme menossa matkalle joka saattaa ravistella tyhmät ja heikkomieliset pois kyydistä, mutta kun huomisen aurinko nousee ja menneisyyden jäännökset ovat huuhtoutuneet pois, on tuleva kaunis päivä.

-kuurakarahka