Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto - toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme, että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden filosofiaan.

« Vauvan mikrossa surma… | Home | Käännös: Maailma m… »

Se iskee yllättäen, usein ruokailun jälkeen. Houkutus kasvaa ja kasvaa, kunnes on rynnättävä kauppaan hakemaan suklaata tai pullaa. Arvioiden mukaan joka kolmas tai neljäs aikuinen suomalainen kamppailee makeanhimon kanssa.

Laillistetun ravitsemusterapeutin Pirjo Saarnian mukaan päivittäisen makeanhimon syynä on usein huonot ruokatottumukset ja sen takia heittelehtivä epätasainen verensokeri.

- Yksittäiset ateriat on usein koostettu väärin, ateriarytmi on väärä tai ruokavaliosta puuttuu tärkeitä ravintoaineita. Kuitujen ja usein myös suojaravinteiden puuttuminen lisää makeanhimoa, Saarnia sanoo.

Makealla herkuttelevien ruokavaliossa kuidun sekä sellaisten suojaravinteiden kuin magnesiumin ja sinkin saanti voi olla niukkaa. Saarnian Irti makeanhimosta -kirjan mukaan liiallisesta herkuttelusta voi kuitenkin päästä helposti eroon ruokatottumuksia muuttamalla.

- Moni ruokavaliotaan muuttanut on jo parin viikon jälkeen ihmetellyt, kuinka makeaa ei enää tee edes mieli, Saarnia tietää.

Ruokailun unohtaminen kostautuu iltaisin

Makeanhimon ja painonhallinnan kannalta ensimmäinen ja tärkein asia on Saarnian mukaan säännöllisen ateriarytmin opetteleminen.

- Useimmille suomalaisille sopii parhaiten 4-5 ateriaa päivän aikana. Jos päivällä syödään liian vähän iltasyömisestä tulee usein hallitsematonta ja ruokamäärät kasvavat liian suuriksi, hän sanoo.

Toinen kompastuskivi makeanhimoisille on kuitujen puute.

- Kuitupitoisesta ruoasta saa paljon suojaravintoaineita, ja mitä enemmän suojaravintoaineita, sitä vähemmän makeanhimoa.

Saarnia neuvookin lisäämään aterioihin hedelmiä, marjoja, kasviksia ja leseitä sekä vaihtamaan viljat täysjyvätuotteisiin.

Kuidun lisäksi atrialla pitää olla sopivassa suhteessa hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa. Saarnia antaa esimerkin.

- Monet suosivat lounaana esimerkiksi salaatteja. Vaikka ne ovatkin terveellisiä, ne eivät usein nosta verensokeria juuri lainkaan, koska hiilihydraatit puuttuvat. Tästä seuraa väsymystä ja makeanhimoa. Pari palaa kuitupitoista täysjyväruisleipää korjaa tilanteen.

Terveellisiä vararuokia pakkaseen

Ruokavalion muutos kannattaa aloittaa hitaasti ja varmasti ilman ihmedieettejä tai pikakuureja.

- Kaloreiden laskentaa tärkeämpää on valita ostoskoriin mahdollisimman käsittelemättömiä, kuitupitoisia ja hyvälaatuista rasvaa sisältäviä tuotteita.

Myös riskitilanteiden ennakointi on tärkeää makeanhimoa vastaan kamppailtaessa. Saarnialla on sortumisia varten yksinkertaisia neuvoja: Tee valmis kauppalista, älä mene nälkäisenä kauppaan ja valmista kerran viikossa terveellisiä vararuokia, jotka voi kiireessä sulattaa pakastimesta.

Yllättäen iskevän makeanhimon voi taltuttaa myös sijaistoiminnoilla, eli vaikka pirauttamalla kaverille tai tekemällä sanaristikkoja.

Kaikista neuvoista huolimatta Saarnian mukaan kaikista herkutteluhetkistä ei tarvitse eikä saakaan luopua kokonaan. Pullan syöminen silloin tällöin on pelkästään inhimillistä.

Lähde

Hyviä ohjeita, jotka allekirjoitan täysin. Makeisten ahmimista on helppo hallita, mutta tietysti vaatii itsekuria kieltämään itseltään herkut, joita kauppojen hyllyt niin houkuttelevan helposti notkuvat. Ravinto on kuitenkin kehon polttoainetta, ja jos tämän pitää mielessä, on vielä helpompi hallita itsensä kaupassa. Palaako nuotio pidempään ja lämpimämmin paperilla vai puulla?

Toki pulla saa maistua, koska herkutteluhetki on ikäänkuin lahja itselle ja eräänlainen suvantovaihe "asketismin" riepottelussa - varsinkin jos pullan leipoo ihan itse. Mutta kukapa haluaisi kaupan muoviin tungettuja jätöksiä kun on kerran maistanut kotitekoista pullaa?