Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto - toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme, että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden filosofiaan.

« Koululaiset kameraval… | Home | Greenpeace: Olkiluodo… »

Biopolttoaineiden tuotannon lisääntyminen vaikuttaa osaltaan maailman vesivarojen hupenemiseen vaarallisen matalalle tasolle.

Ruotsalaisasiantuntijoiden mukaan energiantuotantoon käytettävä vesimäärä kasvaa biopolttoaineiden tuotannon vuoksi tulevina vuosina huomattavasti nykyisestä.

- Vuoteen 2030 mennessä biopolttoaineilla pitäisi pystyä tuottamaan sama määrä energiaa kuin nykyisin fossiilisilla polttoaineilla, sanoo Tukholman kansainvälisen vesi-instituutin (Siwi) ohjelmajohtaja Jakob Granit viitaten tuoreisiin tutkimuksiin.

Bioenergian kysynnän ja sitä kautta tuotannon lisääntymiseen vaikuttavat erityisesti ilmastonmuutos ja öljyn kallistuminen.

Siwin asiantuntijat muistuttavat, että maatalouden vedenkulutuksen kasvu - jota energiakasvien viljeleminen kiihdyttää - on väistämättä pois muista käyttötarpeista. Esimerkiksi luonnon ekosysteemit tarvitsevat runsaasti vettä uusiutuakseen.

Yhtälön tekee hankalaksi se, että vesivaroja kuormittaa samanaikaisesti myös maailman väkiluvun nousu. Väestönkasvun vuoksi ruokaa uskotaan tarvittavan vuoteen 2050 mennessä karkeasti ottaen tuplasti nykyistä enemmän.

Siwin tiedeohjelman johtaja Jan Lundqvist kertoo, että maailman väestö kuluttaa nykyisin noin 4 500 kuutiokilometriä vettä vuodessa.

- Ympäristön kannalta kohtuullinen kulutustaso voisi olla vielä 6 000 kuutiokilometriä, mutta sen ylittävä määrä käy todella kalliiksi luonnolle, hän sanoo.

Kastelujärjestelmät tarkan harkinnan alle

Lundqvistin mukaan uhkaavan vesipulan välttämiseksi olisi kiinnitettävä huomiota esimerkiksi maatalouden kastelujärjestelmiin. Keinokastelu kuormittaa jo nykyisin monilla alueilla rajusti jokia, järviä ja pohjavesivarantoja.

- Keinokastelu on tullut tiensä päähän, Lundqvist sanoo.

Hänen mielestään keinokastelun sijaan maailman maiden olisi kehitettävä sadeveden talteenottoa.

- Esimerkiksi suuressa osassa Afrikkaa sademäärät ovat riittäviä ruuan tuotantoon -- Sadeveden varastoiminen maaperään tai paikallisiin patoaltaisiin voisi lisätä satoja huomattavasti, hän kertoo.

Vesivarantojen riittävyyttä käsiteltiin Tukholmassa viime viikolla järjestetyssä kansainvälisessä vesikokouksessa.

Lähde

Ihmiskunnan elämää määräävä yhtälö ei muutu miksikään: väkiluku x kulutus/henkilö = kokonaiskulutus, jonka tulee olla pienempi kuin mitä ajanjaksossa syntyy uusiutuvia luonnonvaroja.

Kun saamme lukea uutisia aina vain uusista seinistä kehityksemme tiellä, pakko rajoittaa ihmismäärän kasvua tulee yhä selvemmäksi elintason laskemisen lisäksi. Massalla on kuitenkin valta siinä mielessä, että he pitävät todelliset voimahahmot huipulla: hyötyjät ottavat hyödynnettävistä kaiken irti, näytti taistelukenttä sitten minkälaiselta tahansa tämän noidankehän tiimellyksessä.