Käännös: Iske arkaan paikkaan
Maanantai 11 Elokuu 2008
Tämän kirjoituksen tarkoitus
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda esille eräs erittäin yksinkertainen periaate ihmiskonfliktista, jonka teknillisteollisen järjestelmän vastustajat ovat ilmeisesti jättäneet huomiotta. Ajatus on se, että oli kamppailu minkälaista tahansa, sinun täytyy lyödä vastustajaasi arkaan kohtaan mikäli tahdot voittaa.
Minun täytyy selventää, että kun puhun "arkaan paikkaan lyömisestä," en välttämättä viittaa fyysisiin iskuihin tai mihinkään muuhun ruumiillisen väkivallan muotoon. Esimerkiksi suullisessa väittelyssä "arkaan paikkaan iskeminen" tarkoittaisi niiden väitteiden esittämistä, joille vastustajasi kanta on kaikista haavoittuvaisin. Presidentinvaaleissa "arkaan paikkaan lyöminen" tarkoittaisi niiden osavaltioiden vastustajalta puolellesi saamista, joissa on suurimmat äänimäärät. Kuitenkin tätä periaatetta pohtiessani käytän fyysisen taistelun vertausta, koska se on värikäs ja selvä.
Jos mies lyö sinua, et voi puolustautua lyömällä takaisin hänen nyrkkiään, koska häntä ei voi satuttaa tuolla tavoin. Voittaaksesi tappelun, häntä täytyy lyödä arkaan paikkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että sinä joudut katsomaan hänen nyrkkiään pidemmälle ja iskemään miehen kehon herkkiin ja haavoittuvaisiin kohtiin.
Oletetaan, että hakkuuyhtiön omistama puskutraktori on ollut repimässä kotisi lähellä olevia metsiä, ja sinä haluat pysäyttää sen. Puskutraktorin terä repii maan ja kaataa puut, mutta olisi ajanhukkaa antaa sille lekaa. Jos viettäisit pitkän ja raskaan päivän lyöden terää lekalla, saattaisit onnistua tekemään siitä käyttökelvottoman. Mutta kun terää verrataan loppuun puskutraktoriin, se on verrattain halpa ja helppo korvata. Terä on vain se "nyrkki," jolla puskutraktori iskee maahan. Päihittääksesi koneen sinun täytyy mennä "nyrkin" taakse ja hyökätä puskutraktorin keskeisiin osiin. Esimerkiksi moottorin voi turmella hyvin lyhyessä ajassa ja pienellä vaivalla monien aktivistien tuntemilla keinoilla.
Tässä vaiheessa minun täytyy tehdä selväksi, ettei kenenkään pitäisi vahingoittaa puskutraktoria (ellei se ole oma). Mitään muutakaan tässä artikkelissa ilmenevää ei tulisi tulkita minkäänlaisen laittomuuden suosittelemisena. Olen vanki, ja jos rohkaisisin laittomiin tekoihin, tämän artikkelin ei annettaisi päästä edes vankilan ulkopuolelle. Käytän vertausta puskutraktorista vain koska se on selkeä, eloisa ja radikaalien mieleen.
Kohteena on teknologia
On laajalti tiedossa, että "teknologinen kehitys on nykyisen historian kehityskulun keskeinen muuttuja" (Celso Furtado*). Ennen kaikkea, teknologia on nykyisen maailmantilan takana ja tulee hallitsemaan sen tulevaa kehitystä. Näinollen, se "puskutraktori" joka meidän tulee tuhota, on moderni teknologia itsessään. Monet radikaalit tietävät tämän, ja niin ymmärtävät että heidän tehtävänään on hävittää koko teknisteollinen järjestelmä. On onnetonta, etteivät he ole juuri kiinnittäneet huomiota tarpeeseen iskeä järjestelmää arkaan paikkaan.
McDonaldsien ja Starbucksien hajoittaminen on hyödytöntä. Ei sillä, että välittäisin kummastakaan. Minua ei kiinnosta, särkeekö joku niitä vai ei. Se ei vain ole vallankumouksellista toimintaa. Vaikka maailman jokikinen pikaruokaketju pyyhkäistäisiin kartalta, teknisteollinen järjestelmä kärsisi vain vähäisiä vaurioita, koska se kykenee selviytymään vaivattomasti ilman pikaruokaketjuja. Kun hyökkäät McDonaldsia tai Starbucksia vastaan, et iske arkaan paikkaan.
Joitakin kuukausia sitten sain kirjeen nuorelta mieheltä Tanskasta, joka uskoi että teknisteollinen järjestelmä tuli hävittää, koska "mitä tapahtuu mikäli me jatkamme tätä tietä?" niinkuin hän asian esitti. Ilmeisesti hänen mallinsa "vallankumouksellisesta" toiminnasta oli kuitenkin turkistarhojen vahingoittaminen. Teknisteollisen järjestelmän heikentämisen kannalta tämä toiminta on kertakaikkisen turhaa. Vaikka eläinten vapauttajat onnistuisivatkin tuhoamaan turkisteollisuuden kokonaisuudessaan, he eivät vahingoittaisi järjestelmää ollenkaan, koska järjestelmä voi toimia moitteetta ilman turkiksia.
Yhdyn siihen, että eläinten pito häkeissä on sietämätöntä, ja että moisille toimille pisteen laittaminen on jalo päämäärä. Mutta on monia muita jaloja asioita, kuten liikenneonnettomuuksien estäminen, katon tarjoaminen kodittomien päiden päälle, kierrättäminen, tai vanhusten tien yli auttaminen. Silti kukaan ei ole tarpeeksi hölmö pitääkseen näitä vallankumouksellisina tekoina, tai kuvittelemaan niiden heikentävän järjestelmää millään tavalla.
Puuteollisuus on sivuseikka
Käyttääkseni toista esimerkkiä, kukaan järjissään oleva ei usko minkään oikean luonnon säilyvän kovin kauaa jos teknisteollisen järjestelmän olemassaolo jatkuu. Monet ympäristöaktivistit ovat samaa mieltä, ja toivovat järjestelmän romahtavan. Käytännössä he kuitenkin vain hyökkäävät puuteollisuutta vastaan.
Minulla ei todellakaan ole mitään heidän hyökkäystään vastaan. Itseasiassa se on sydäntäni lähellä, ja iloitsen kaikista heidän mahdollisista onnistumisistaan. Olen myös sitä mieltä, että puuteollisuuden vastustamisen tulisi olla yksi osa järjestelmän kaatamista, johtuen syistä jotka kaipaavat selvennystäni.
Mutta itsessään puuteollisuuden vastustaminen ei ole tehokas tapa toimia järjestelmää vastaan, sillä siinäkin epätodennäköisessä tapauksessa, että radikaalit onnistuisivat lopettamaan hakkuut kaikkialta maailmasta, järjestelmä ei kaatuisi. Eikä se pelastaisi luontoakaan pysyvästi. Ennemmin tai myöhemmin poliittinen ilmasto muuttuisi, ja hakkuut jatkuisivat. Vaikka eivät koskaan jatkuisikaan, luonnon tuhoamiselle olisi muita reittejä, tai ellei tuhoamiselle, niin kesyttämiselle. Kaivostoiminta ja mineraalien etsintä, happosateet, ilmaston muutokset ja lajien kato hävittävät luontoa; erämaat kesytetään virkistystoiminnalla, tieteellisellä tutkimuksella ja resurssienhallinnalla, muiden muassa mukaanlukien eläinten sähköinen jäljittäminen, virtojen täyttäminen kasvattamoiden kaloilla, ja geneettisesti muunneltujen puiden istuttaminen.
Erämaat voidaan pelastaa pysyvästi vain kaatamalla teknisteollisen järjestelmä, eikä järjestelmää voida kaataa hyökkäämällä puuteollisuutta vastaan. Järjestelmä kykenisi selviämään puuteollisuuden kuolemasta helposti, koska puutuotteet voidaan tarvittaessa korvata muilla materiaaleilla, vaikka ne ovatkin kovin hyödyllisiä järjestelmälle.
Tästä johtuen, kun hyökkäät puuteollisuutta vastaan, et iske järjestelmää herkkään pisteeseen. Puuteollisuus on vain "nyrkki" (tai yksi nyrkeistä) joilla järjestelmä tuhoaa luontoa, ja niinkuin nyrkkitappelussa, et voi voittaa lyömällä nyrkkiin. Sinun täytyy edetä nyrkin taakse ja lyödä järjestelmän herkimpiin ja elintärkeisiin osasiin. Tietenkin laillisin keinoin, kuten rauhanomaisin mielenosoituksin.
Miksi järjestelmä on vahva
Teknisteollinen järjestelmä on erityisen väkevä sen nk. "demokraattisen" rakenteen ja siitä johtuvan joustavuuden vuoksi. Koska yksinvaltaiset järjestelmät tuppaavat olemaan jäykkiä, yhteiskunnallisia jännitteitä ja vastustusta voidaan kasvattaa niiden sisällä kunnes ne vahingoittavat ja heikentävät järjestelmää, ja saattavat johtaa vallankumoukseen. Mutta kun yhteiskunnalliset jännitteet ja vastustus nousevat vaarallisen korkeiksi "demokraattisessa" järjestelmässä, se vetäytyy ja sovittelee tarpeeksi paljon, jotta jännitteet laskisivat turvalliselle tasolle.
1960-luvulla ihmiset tulivat ensimmäistä kertaa tietoisiksi siitä, että ympäristön saastuminen on vakava ongelma, varsinkin kun suurten kaupunkien ilmassa oleva näkyvä ja haistettava lika alkoi olla epämiellyttävää. Ihmiset osoittivat tarpeeksi mieltään, jotta EPA (ympäristönsuojeluvirasto) saatiin perustetuksi ja muita keinoja käytettiin ongelman lieventämiseksi. Me kaikki toki tiedämme että saasteongelmiemme ratkaisuun on vielä hyvin pitkä matka. Tehtiin kuitenkin tarpeeksi, jotta julkiset valitukset laantuisivat ja järjestelmän paine väheni vuosiksi.
Näin ollen järjestelmää vastaan hyökkääminen on kuin löisi kuminpalasta. Vasaranlyönti voi murtaa valurautaa, koska valurauta on kovaa ja haurasta. Mutta kuminpalasta voi hakata sitä rikkomatta, koska se joustaa: se vetäytyy mielenilmauksen edessä tarpeeksi, jotta vastukselta katoaisi sen voima ja nopeus. Sitten järjestelmä ponnahtaa takaisin.
Joten, osuaksesi järjestelmää herkkään paikkaan, sinun täytyy valita asioita joissa järjestelmä ei taivu, joissa se taistelee loppuun asti. Sinun ei siis pidä tehdä järjestelmän kanssa sopimuksia, vaan taistella elämästä ja kuolemasta.
Järjestelmää vastaan hyökkääminen sen omin arvoin on hyödytöntä
On ehdottoman tärkeää olla hyökkäämättä järjestelmää vastaan sen teknologisten arvojen pohjalta, vaan omien arvojen tulee olla näiden kanssa ristiriidassa. Niin kauan kuin vastustat järjestelmää sen arvojen pohjalta, et iske arkaan paikkaan, ja annat järjestelmän vaimentaa mielenilmaukset sovittelemalla ja vetäytymällä.
Esimerkiksi: mikäli vastustat puuteollisuutta pääosin sillä perusteella, että metsiä tarvitaan vesivarantojen ja virkistysmahdollisuuksien säilyttämiseen, järjestelmä voi purkaa protestit sopimalla ilman että tinkii omista arvoistaan: vesivarannot ja virkistyskäyttö ovat täysin linjassa järjestelmän arvojen kanssa, ja jos järjestelmä vetäytyy, jos se rajoittaa hakkuita vesivarantojen ja virkistysmahdollisuuksien nimissä, se perääntyy vain taktisesti eikä kärsi strategista tappiota arvoissaan.
Jos olet alistamista vastaan (kuten rasismia, seksismiä, homofobiaa, tai köyhyyttä) et haasta järjestelmän arvoja, etkä edes pakota sitä vetäytymään etkä sovitteluratkaisuun. Avustat järjestelmää suoraan. Kaikki järjestelmän viisaimmat puolestapuhujat tajuavat, että rasismi, seksismi, homofobia ja köyhyys ovat haitallisia järjestelmälle, ja tämän vuoksi järjestelmä itse toimii taistellakseen näitä ja samankaltaisia alistamisen muotoja vastaan.
"Hikipajat" alhaisine palkkoineen ja kurjine työoloineen saattavat hyödyttää tiettyjä yhtiöitä taloudellisesti, mutta järjestelmän älykkäät kannattajat tietävät varsin hyvin että järjestelmä toimii kokonaisuutena paremmin kun työläisiä kohdellaan kunnolla. Nostamalla hikipajat pöydälle olet järjestelmälle avuksi, etkä heikennä sitä.
Monet radikaalit lankeavat epäolennaisiin asioihin, kuten rasismiin, seksismiin ja hikipajoihin keskittymisen kiusaukseen, koska se on helppoa. He valitsevat asian jossa järjestelmällä on varaa tinkiä ja jonka puolesta he saavat tukea henkilöiltä kuten Ralph Nader, Winona La Duke, ammattiliitoilta ja muilta vaaleanpunaisilta uudistajilta. Järjestelmä ottaa ehkä askeleen taaksepäin paineen alla, aktivistit saavat työstään joitain näkyviä tuloksia, ja he tyytyväisinä luulevat saavuttaneensa jotakin. Todellisuudessa he eivät kuitenkaan ole saavuttaneet yhtikäs mitään teknisteollisen järjestelmän tuhoamisen kannalta.
Globalisaation pulma ei ole täysin yhdentekevä teknologian ongelman osalta. "Globalisaatioksi" kutsuttu taloudellisten ja poliittisten keinojen paketti kyllä edistää talouskasvua, ja siitä johtuen teknologista kehitystä. Silti globalisaatiolla on vain marginaalista merkitystä, eikä se ole vallankumouksellisilta kovin hyvin valittu kohde. Järjestelmä voi antaa globalisaation osalta myönnytyksiä. Globalisaatiosta sellaisenaan luopumatta järjestelmä voi ottaa askeleita kohti globalisaation haitallisten ympäristö- ja talousseuraamusten lieventämistä laannuttaakseen mielenilmaukset. Tiukan paikan tullen järjestelmällä on varaa jopa luopua globalisaatiosta kokonaan. Kasvu ja kehitys jatkuisivat yhä, ainoastaan hieman hitaammalla tahdilla. Ja taistellessasi globalisaatiota vastaan et taistele järjestelmän perimmäisiä arvoja vastaan. Globalisaation vastustamista motivoi työläisten kohtuullinen palkkaaminen ja ympäristönsuojelu, joista kummatkin ovat täysin yhteneviä järjestelmän arvojen kanssa. (Järjestelmä ei voi oman selviytymisensä vuoksi antaa luonnon rappion mennä liian pitkälle.) Tästä johtuen globalisaatiota vastaan tapellessasi et lyö järjestelmää sen heikkoon kohtaan. Toimesi saattavat tuoda uudistuksia, mutta ne ovat teknisteollisen järjestelmän kaatamisen näkökulmasta katsottuna hyödyttömiä.
Radikaalien täytyy hyökätä järjestelmän pääpisteisiin
Vallankumouksellisten tulee hyökätä järjestelmän niihin pisteisiin, joissa ei ole mahdollisuutta sopia, jotta teknisteollisen järjestelmän tuho saavutettaisiin tehokkaasti. Heidän on pakko hyökätä järjestelmän elintärkeisiin osiin. Tietenkin käyttäessäni sanaa "hyökätä" en tarkoita fyysistä hyökkäystä, vaan laillisia mielenilmauksen ja vastustuksen muotoja.
Joitain esimerkkejä järjestelmän elintärkeistä osista:
A. Sähkövoimateollisuus. Järjestelmä on tyystin riippuvainen sen sähköverkosta.
B. Viestintäteollisuus. Järjestelmä ei selviäisi ilman nopeaa kommunikaatiota puhelimen, radion, television, sähköpostin ja sen sellaisten avulla.
C. Tietokoneteollisuus. Me kaikki tiedämme, että ilman tietokoneita järjestelmä yksinkertaisesti romahtaisi.
D. Propagandateollisuus. Tähän lukeutuu viihdeteollisuus, koulutusjärjestelmä, journalismi, mainonta, PR, politiikka suurelta osin ja mielenterveyden ala. Järjestelmä ei voi toimia elleivät ihmiset ole sopivan säyseitä ja sopeutuvaisia, ja ellei heillä ole järjestelmän tarvitsemia piirteitä. Propagandateollisuuden tehtävänä on opettaa ihmiset ajattelemaan ja käyttäytymään tuolla tavoin.
E. Bioteknologiateollisuus. Järjestelmä ei vielä ole (sikäli kuin minä tiedän) kehittyneestä bioteknologiasta konkreettisesti riippuvainen. Järjestelmä ei kuitenkaan voi ottaa takapakkia bioteknologian suhteen, joka on sille kriittisen tärkeä, kuten selitän hetken päästä.
Jälleen kerran: kun hyökkäät näitä järjestelmän korvaamattomia osia vastaan, on ehdottoman tärkeää ettet tee niin järjestelmän omien arvojen pohjalta, vaan hyökkäyksen tulee tapahtua epäyhteensopivien arvojen myötä. Esimerkiksi, jos vastustat sähköteollisuutta siksi, että se saastuttaa ympäristöä, järjestelmä voi sammuttaa protestit kehittämällä puhtaampia sähköntuottotapoja. Jos pahin tulisi toteen, järjestelmä voisi jopa siirtyä kokonaisuudessaan tuuli- ja aurinkovoimaan. Tämä saattaisi vähentää ympäristövahinkoja huomattavasti, mutta se ei laittaisi pistettä teknisteolliselle järjestelmälle. Se ei myöskään edustaisi tappiota järjestelmän perustaville arvoille. Jotta mitään saataisiin aikaiseksi järjestelmää vastaan, sähkövoiman tuotantoa tulee vastustaa periaatteen vuoksi sillä perusteella, että riippuvuus sähköstä tekee ihmiset järjestelmästä riippuvaisiksi. Tämä ajatus ei sovi järjestelmän arvojen kanssa yhteen.
Bioteknologia voi olla paras kohde poliittiselle hyökkäykselle
Bioteknologiateollisuus on ehkä lupaavin kohde poliittiselle hyökkäykselle. Vaikka vallankumoukset ovat yleensä vähemmistön toimia, on erittäin hyödyllistä saada jonkinasteinesta tukea, ymmärrystä tai edes hyväksyntää suurelta yleisöltä. Tuontapaisen tuen tai hyväksynnän hankkiminen on yksi poliittisen toiminnan päämääristä. Jos keskittäisit poliittisen hyökkäyksesi esimerkiksi sähköteollisuuteen, olisi harvinaisen vaikeaa saada mitään tukea äärivähemmistöjen ulkopuolelta, koska ihmiset vastustavat muutosta elintapoihinsa, ja varsinkin epäkäytännöllisiä muutoksia. Tästä syystä vain muutamat olisivat valmiita luopumaan sähköstä.
Ihmiset eivät kuitenkaan vielä tunne itseään bioteknologiasta riippuvaisiksi, toisinkuin sähköstä. Bioteknologian hävittäminen ei muuttaisi heidän elämiään jyrkästi. Päinvastoin, olisi mahdollista osoittaa kansalle että bioteknologian jatkuva kehitys tulisi muuttamaan heidän elämänsä ja tuhoamaan ikiaikaiset inhimilliset arvot. Näin ollen, haastaessaan bioteknologian radikaalien pitäisi kyetä valjastamaan ihmisten luonnollinen muutoksen vastustus omaksi edukseen.
Bioteknologia on myös korvaamaton järjestelmälle. Tämä joutuu taistelemaan bioteknologian puolesta viimeiseen asti, joka on juuri mitä tarvitsemmekin. Mutta - toistaakseni jälleen kerran - on erityisen tärkeää, ettei bioteknologiaa vastusteta järjestelmän omien arvojen vaan ristiriitaisten arvojen pohjalta. Esimerkiksi, jos hyökkäät bioteknologiaa vastaan pääosin sen ympäristöhaittojen perusteella, tai koska geneettisesti muunnellut ruoat saattavat olla terveydelle vaarallisia, järjestelmä kykenee - ja tekeekin niin - pehmentämään hyökkäystäsi myöntymällä tai sovittelemalla: esimerkiksi lisäämällä geneettisen tutkimuksen valvontaa ja testaamalla sekä sääntelemällä geenimanipuloituja viljoja tiukemmin.
Kaikkea bioteknologiaa tulee vastustaa periaatteesta
Joten, sen sijaan että vastustettaisiin sitä tai tätä bioteknologian haitallista seuraamusta, tulee hyökätä kaikkea modernia bioteknologiaa vastaan periaatteen pohjalta, perusteilta kuten (a) se on loukkaus kaikkia eläviä olentoja kohtaan; (b) se antaa järjestelmälle liikaa valtaa; (c) se tulee muuttamaan tuhansia vuosia vanhoja ihmisen perusarvoja jyrkästi; ja samankaltaisin perustein, jotka eivät sovi järjestelmän kanssa yhteen.
Tämänlaista hyökkäystä vastaan järjestelmä joutuu nousemaan ja pitämään puoliaan. Sillä ei ole varaa pehmentää iskuasi mitenkään huomattavasti, koska bioteknologia on liian keskeinen osa koko teknologisen kehityksen kokonaisuutta, ja koska perääntymällä järjestelmä ei vetäytyisi vain taktisesti, vaan kärsisi myös valtavan strategisen tappion arvoilleen. Nuo arvot menettäisivät otettaan, ja ovi aukenisi seuraaville poliittisille hyökkäyksille nakertaa järjestelmän perustuksia.
On totta, että Yhdysvaltain edustajainhuone hiljattain äänesti ihmisolentojen kloonaamista vastaan, ja ainakin jotkut kongressin jäsenet antoivat tälle oikeanlaiset perustelut. Lukemani syyt olivat uskonnollisten käsitteiden verhoamia, mutta mitä ajatteletkaan kyseisistä käsitteistä, nämä syyt eivät ole teknologisesti hyväksyttäviä. Ja se on tärkeintä.
Näin ollen edustajien äänestys ihmisten kloonaamisesta oli järjestelmälle aito tappio. Mutta se oli vain hyvin, hyvin pieni tappio kiellon kapean kattavuuden takia - se vaikutti vain yhteen pikkiriikkiseen osaan bioteknologiaa - ja koska lähitulevaisuutta katsoen ihmisten kloonaamisesta ei kuitenkaan olisi suurensuurta käytännön hyötyä järjestelmälle. Mutta edustajainhuoneen äänestys antaa kyllä olettaa, että tämän suhteen järjestelmä on haavoittuvainen, ja että laajempi hyökkäys kaikkea bioteknologiaa vastaan saattaisi vahingoittaa järjestelmää ja sen arvoja syvästi.
Ääriainekset eivät vielä hyökkää bioteknologiaa vastaan tehokkaasti
Jotkut ääriliikkeet kyllä vastustavat bioteknologiaa, joko poliittisesti tai fyysisesti, mutta tietämäni mukaan he selittävät kantansa järjestelmän omien arvojen pohjalta. Se tarkoittaa sitä, että heidän pääasialliset valituksen aiheensa ovat ympäristötuhojen riskit ja haittavaikutukset terveydelle.
Eivätkä he iske bioteknologiateollisuutta sen arkaan paikkaan. Käyttääkseni jälleen taistelun vertauskuvaa, oletetaan että joudut puolustautumaan jättiläismustekalaa vastaan. Et voisi taistella tehokkaasti hakkaamalla sen lonkeroiden päitä. Sinun täytyy lyödä sitä päähän. Sen perusteella mitä olen lukenut heidän tekemisistään, bioteknologiaa vastaan työskentelevät aktivistit eivät vieläkään tee sen enempää kuin hakkaa mustekalan lonkeroiden kärkiä. He yrittävät suostutella tavallisia maanviljelöitä, yksitellen, luopumaan geneettisesti muunnellun viljan käytöstä. Mutta Amerikassa on monia tuhansia maatiloja, joten maanviljelijöiden käännyttäminen yksitellen on äärimmäisen tehoton tapa taistella geneettistä muuntelua vastaan. Olisi paljon tehokkaampaa suostutella bioteknologian kanssa työskenteleviä tutkijoita, tai yhtiöiden kuten Monsanton johtohenkilöitä jättämään bioteknologiateollisuuden. Hyvillä tutkijoilla on erikoistaitoja ja pitkä koulutus, joten heitä on hankala korvata. Sama pätee huippuihin yhtiöiden johtohenkilöiden joukossa. Käännyttämällä vain muutaman heistä bioteknologia kärsisi enemmän kuin suostuttelemalla tuhat maanviljelijää olemaan istuttamatta geneettisesti muunneltuja siemeniä.
Iske arkaan paikkaan
Ei ole vielä varmaa että olenko oikeassa pitäessäni bioteknologiaa parhaana kohteena hyökätessä järjestelmää vastaan poliittisesti. Mutta ei ole tarpeen väitellä siitä, että tämän päivän aktivistit hukkaavat suuren osan ajastaan asioihin, joilla on joko vähän tai ei ollenkaan tekemistä teknologisen järjestelmän selviytymisen kanssa. Ja jopa silloinkin kun he ottavat oikeat asiat esille, aktivistit eivät iske arkaan paikkaan. Joten, sen sijaan että he lompsivat seuraavaan maailmankaupan kokoukseen raivoamaan globalisaatiosta, heidän tulisi miettiä jonkin aikaa kuinka iskeä järjestelmää sinne, missä se tuntuu. Tietenkin laillisin keinoin.
Lähde: http://en.wikisource.org/wiki/Hit_Where_It_Hurts, alkuperäinen
Green Anarchy #8, Kevät 2002
Käännetty 11.8.2008
-kuurakarahka
Theodore "Unabomber" Kaczynskin artikkeli "Hit where it hurts" käännettynä suomeksi.
- 1 Tämän kirjoituksen tarkoitus
- 2 Kohteena on teknologia
- 3 Puuteollisuus on sivuseikka
- 4 Miksi järjestelmä on vahva
- 5 Järjestelmää vastaan hyökkääminen sen omin arvoin on hyödytöntä
- 6 Radikaalien täytyy hyökätä järjestelmän pääpisteisiin
- 7 Bioteknologia voi olla paras kohde poliittiselle hyökkäykselle
- 8 Kaikkea bioteknologiaa tulee vastustaa periaatteesta
- 9 Ääriainekset eivät vielä hyökkää bioteknologiaa vastaan tehokkaasti
- 10 Iske arkaan paikkaan
Tämän kirjoituksen tarkoitus
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda esille eräs erittäin yksinkertainen periaate ihmiskonfliktista, jonka teknillisteollisen järjestelmän vastustajat ovat ilmeisesti jättäneet huomiotta. Ajatus on se, että oli kamppailu minkälaista tahansa, sinun täytyy lyödä vastustajaasi arkaan kohtaan mikäli tahdot voittaa.
Minun täytyy selventää, että kun puhun "arkaan paikkaan lyömisestä," en välttämättä viittaa fyysisiin iskuihin tai mihinkään muuhun ruumiillisen väkivallan muotoon. Esimerkiksi suullisessa väittelyssä "arkaan paikkaan iskeminen" tarkoittaisi niiden väitteiden esittämistä, joille vastustajasi kanta on kaikista haavoittuvaisin. Presidentinvaaleissa "arkaan paikkaan lyöminen" tarkoittaisi niiden osavaltioiden vastustajalta puolellesi saamista, joissa on suurimmat äänimäärät. Kuitenkin tätä periaatetta pohtiessani käytän fyysisen taistelun vertausta, koska se on värikäs ja selvä.
Jos mies lyö sinua, et voi puolustautua lyömällä takaisin hänen nyrkkiään, koska häntä ei voi satuttaa tuolla tavoin. Voittaaksesi tappelun, häntä täytyy lyödä arkaan paikkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että sinä joudut katsomaan hänen nyrkkiään pidemmälle ja iskemään miehen kehon herkkiin ja haavoittuvaisiin kohtiin.
Oletetaan, että hakkuuyhtiön omistama puskutraktori on ollut repimässä kotisi lähellä olevia metsiä, ja sinä haluat pysäyttää sen. Puskutraktorin terä repii maan ja kaataa puut, mutta olisi ajanhukkaa antaa sille lekaa. Jos viettäisit pitkän ja raskaan päivän lyöden terää lekalla, saattaisit onnistua tekemään siitä käyttökelvottoman. Mutta kun terää verrataan loppuun puskutraktoriin, se on verrattain halpa ja helppo korvata. Terä on vain se "nyrkki," jolla puskutraktori iskee maahan. Päihittääksesi koneen sinun täytyy mennä "nyrkin" taakse ja hyökätä puskutraktorin keskeisiin osiin. Esimerkiksi moottorin voi turmella hyvin lyhyessä ajassa ja pienellä vaivalla monien aktivistien tuntemilla keinoilla.
Tässä vaiheessa minun täytyy tehdä selväksi, ettei kenenkään pitäisi vahingoittaa puskutraktoria (ellei se ole oma). Mitään muutakaan tässä artikkelissa ilmenevää ei tulisi tulkita minkäänlaisen laittomuuden suosittelemisena. Olen vanki, ja jos rohkaisisin laittomiin tekoihin, tämän artikkelin ei annettaisi päästä edes vankilan ulkopuolelle. Käytän vertausta puskutraktorista vain koska se on selkeä, eloisa ja radikaalien mieleen.
Kohteena on teknologia
On laajalti tiedossa, että "teknologinen kehitys on nykyisen historian kehityskulun keskeinen muuttuja" (Celso Furtado*). Ennen kaikkea, teknologia on nykyisen maailmantilan takana ja tulee hallitsemaan sen tulevaa kehitystä. Näinollen, se "puskutraktori" joka meidän tulee tuhota, on moderni teknologia itsessään. Monet radikaalit tietävät tämän, ja niin ymmärtävät että heidän tehtävänään on hävittää koko teknisteollinen järjestelmä. On onnetonta, etteivät he ole juuri kiinnittäneet huomiota tarpeeseen iskeä järjestelmää arkaan paikkaan.
McDonaldsien ja Starbucksien hajoittaminen on hyödytöntä. Ei sillä, että välittäisin kummastakaan. Minua ei kiinnosta, särkeekö joku niitä vai ei. Se ei vain ole vallankumouksellista toimintaa. Vaikka maailman jokikinen pikaruokaketju pyyhkäistäisiin kartalta, teknisteollinen järjestelmä kärsisi vain vähäisiä vaurioita, koska se kykenee selviytymään vaivattomasti ilman pikaruokaketjuja. Kun hyökkäät McDonaldsia tai Starbucksia vastaan, et iske arkaan paikkaan.
Joitakin kuukausia sitten sain kirjeen nuorelta mieheltä Tanskasta, joka uskoi että teknisteollinen järjestelmä tuli hävittää, koska "mitä tapahtuu mikäli me jatkamme tätä tietä?" niinkuin hän asian esitti. Ilmeisesti hänen mallinsa "vallankumouksellisesta" toiminnasta oli kuitenkin turkistarhojen vahingoittaminen. Teknisteollisen järjestelmän heikentämisen kannalta tämä toiminta on kertakaikkisen turhaa. Vaikka eläinten vapauttajat onnistuisivatkin tuhoamaan turkisteollisuuden kokonaisuudessaan, he eivät vahingoittaisi järjestelmää ollenkaan, koska järjestelmä voi toimia moitteetta ilman turkiksia.
Yhdyn siihen, että eläinten pito häkeissä on sietämätöntä, ja että moisille toimille pisteen laittaminen on jalo päämäärä. Mutta on monia muita jaloja asioita, kuten liikenneonnettomuuksien estäminen, katon tarjoaminen kodittomien päiden päälle, kierrättäminen, tai vanhusten tien yli auttaminen. Silti kukaan ei ole tarpeeksi hölmö pitääkseen näitä vallankumouksellisina tekoina, tai kuvittelemaan niiden heikentävän järjestelmää millään tavalla.
Puuteollisuus on sivuseikka
Käyttääkseni toista esimerkkiä, kukaan järjissään oleva ei usko minkään oikean luonnon säilyvän kovin kauaa jos teknisteollisen järjestelmän olemassaolo jatkuu. Monet ympäristöaktivistit ovat samaa mieltä, ja toivovat järjestelmän romahtavan. Käytännössä he kuitenkin vain hyökkäävät puuteollisuutta vastaan.
Minulla ei todellakaan ole mitään heidän hyökkäystään vastaan. Itseasiassa se on sydäntäni lähellä, ja iloitsen kaikista heidän mahdollisista onnistumisistaan. Olen myös sitä mieltä, että puuteollisuuden vastustamisen tulisi olla yksi osa järjestelmän kaatamista, johtuen syistä jotka kaipaavat selvennystäni.
Mutta itsessään puuteollisuuden vastustaminen ei ole tehokas tapa toimia järjestelmää vastaan, sillä siinäkin epätodennäköisessä tapauksessa, että radikaalit onnistuisivat lopettamaan hakkuut kaikkialta maailmasta, järjestelmä ei kaatuisi. Eikä se pelastaisi luontoakaan pysyvästi. Ennemmin tai myöhemmin poliittinen ilmasto muuttuisi, ja hakkuut jatkuisivat. Vaikka eivät koskaan jatkuisikaan, luonnon tuhoamiselle olisi muita reittejä, tai ellei tuhoamiselle, niin kesyttämiselle. Kaivostoiminta ja mineraalien etsintä, happosateet, ilmaston muutokset ja lajien kato hävittävät luontoa; erämaat kesytetään virkistystoiminnalla, tieteellisellä tutkimuksella ja resurssienhallinnalla, muiden muassa mukaanlukien eläinten sähköinen jäljittäminen, virtojen täyttäminen kasvattamoiden kaloilla, ja geneettisesti muunneltujen puiden istuttaminen.
Erämaat voidaan pelastaa pysyvästi vain kaatamalla teknisteollisen järjestelmä, eikä järjestelmää voida kaataa hyökkäämällä puuteollisuutta vastaan. Järjestelmä kykenisi selviämään puuteollisuuden kuolemasta helposti, koska puutuotteet voidaan tarvittaessa korvata muilla materiaaleilla, vaikka ne ovatkin kovin hyödyllisiä järjestelmälle.
Tästä johtuen, kun hyökkäät puuteollisuutta vastaan, et iske järjestelmää herkkään pisteeseen. Puuteollisuus on vain "nyrkki" (tai yksi nyrkeistä) joilla järjestelmä tuhoaa luontoa, ja niinkuin nyrkkitappelussa, et voi voittaa lyömällä nyrkkiin. Sinun täytyy edetä nyrkin taakse ja lyödä järjestelmän herkimpiin ja elintärkeisiin osasiin. Tietenkin laillisin keinoin, kuten rauhanomaisin mielenosoituksin.
Miksi järjestelmä on vahva
Teknisteollinen järjestelmä on erityisen väkevä sen nk. "demokraattisen" rakenteen ja siitä johtuvan joustavuuden vuoksi. Koska yksinvaltaiset järjestelmät tuppaavat olemaan jäykkiä, yhteiskunnallisia jännitteitä ja vastustusta voidaan kasvattaa niiden sisällä kunnes ne vahingoittavat ja heikentävät järjestelmää, ja saattavat johtaa vallankumoukseen. Mutta kun yhteiskunnalliset jännitteet ja vastustus nousevat vaarallisen korkeiksi "demokraattisessa" järjestelmässä, se vetäytyy ja sovittelee tarpeeksi paljon, jotta jännitteet laskisivat turvalliselle tasolle.
1960-luvulla ihmiset tulivat ensimmäistä kertaa tietoisiksi siitä, että ympäristön saastuminen on vakava ongelma, varsinkin kun suurten kaupunkien ilmassa oleva näkyvä ja haistettava lika alkoi olla epämiellyttävää. Ihmiset osoittivat tarpeeksi mieltään, jotta EPA (ympäristönsuojeluvirasto) saatiin perustetuksi ja muita keinoja käytettiin ongelman lieventämiseksi. Me kaikki toki tiedämme että saasteongelmiemme ratkaisuun on vielä hyvin pitkä matka. Tehtiin kuitenkin tarpeeksi, jotta julkiset valitukset laantuisivat ja järjestelmän paine väheni vuosiksi.
Näin ollen järjestelmää vastaan hyökkääminen on kuin löisi kuminpalasta. Vasaranlyönti voi murtaa valurautaa, koska valurauta on kovaa ja haurasta. Mutta kuminpalasta voi hakata sitä rikkomatta, koska se joustaa: se vetäytyy mielenilmauksen edessä tarpeeksi, jotta vastukselta katoaisi sen voima ja nopeus. Sitten järjestelmä ponnahtaa takaisin.
Joten, osuaksesi järjestelmää herkkään paikkaan, sinun täytyy valita asioita joissa järjestelmä ei taivu, joissa se taistelee loppuun asti. Sinun ei siis pidä tehdä järjestelmän kanssa sopimuksia, vaan taistella elämästä ja kuolemasta.
Järjestelmää vastaan hyökkääminen sen omin arvoin on hyödytöntä
On ehdottoman tärkeää olla hyökkäämättä järjestelmää vastaan sen teknologisten arvojen pohjalta, vaan omien arvojen tulee olla näiden kanssa ristiriidassa. Niin kauan kuin vastustat järjestelmää sen arvojen pohjalta, et iske arkaan paikkaan, ja annat järjestelmän vaimentaa mielenilmaukset sovittelemalla ja vetäytymällä.
Esimerkiksi: mikäli vastustat puuteollisuutta pääosin sillä perusteella, että metsiä tarvitaan vesivarantojen ja virkistysmahdollisuuksien säilyttämiseen, järjestelmä voi purkaa protestit sopimalla ilman että tinkii omista arvoistaan: vesivarannot ja virkistyskäyttö ovat täysin linjassa järjestelmän arvojen kanssa, ja jos järjestelmä vetäytyy, jos se rajoittaa hakkuita vesivarantojen ja virkistysmahdollisuuksien nimissä, se perääntyy vain taktisesti eikä kärsi strategista tappiota arvoissaan.
Jos olet alistamista vastaan (kuten rasismia, seksismiä, homofobiaa, tai köyhyyttä) et haasta järjestelmän arvoja, etkä edes pakota sitä vetäytymään etkä sovitteluratkaisuun. Avustat järjestelmää suoraan. Kaikki järjestelmän viisaimmat puolestapuhujat tajuavat, että rasismi, seksismi, homofobia ja köyhyys ovat haitallisia järjestelmälle, ja tämän vuoksi järjestelmä itse toimii taistellakseen näitä ja samankaltaisia alistamisen muotoja vastaan.
"Hikipajat" alhaisine palkkoineen ja kurjine työoloineen saattavat hyödyttää tiettyjä yhtiöitä taloudellisesti, mutta järjestelmän älykkäät kannattajat tietävät varsin hyvin että järjestelmä toimii kokonaisuutena paremmin kun työläisiä kohdellaan kunnolla. Nostamalla hikipajat pöydälle olet järjestelmälle avuksi, etkä heikennä sitä.
Monet radikaalit lankeavat epäolennaisiin asioihin, kuten rasismiin, seksismiin ja hikipajoihin keskittymisen kiusaukseen, koska se on helppoa. He valitsevat asian jossa järjestelmällä on varaa tinkiä ja jonka puolesta he saavat tukea henkilöiltä kuten Ralph Nader, Winona La Duke, ammattiliitoilta ja muilta vaaleanpunaisilta uudistajilta. Järjestelmä ottaa ehkä askeleen taaksepäin paineen alla, aktivistit saavat työstään joitain näkyviä tuloksia, ja he tyytyväisinä luulevat saavuttaneensa jotakin. Todellisuudessa he eivät kuitenkaan ole saavuttaneet yhtikäs mitään teknisteollisen järjestelmän tuhoamisen kannalta.
Globalisaation pulma ei ole täysin yhdentekevä teknologian ongelman osalta. "Globalisaatioksi" kutsuttu taloudellisten ja poliittisten keinojen paketti kyllä edistää talouskasvua, ja siitä johtuen teknologista kehitystä. Silti globalisaatiolla on vain marginaalista merkitystä, eikä se ole vallankumouksellisilta kovin hyvin valittu kohde. Järjestelmä voi antaa globalisaation osalta myönnytyksiä. Globalisaatiosta sellaisenaan luopumatta järjestelmä voi ottaa askeleita kohti globalisaation haitallisten ympäristö- ja talousseuraamusten lieventämistä laannuttaakseen mielenilmaukset. Tiukan paikan tullen järjestelmällä on varaa jopa luopua globalisaatiosta kokonaan. Kasvu ja kehitys jatkuisivat yhä, ainoastaan hieman hitaammalla tahdilla. Ja taistellessasi globalisaatiota vastaan et taistele järjestelmän perimmäisiä arvoja vastaan. Globalisaation vastustamista motivoi työläisten kohtuullinen palkkaaminen ja ympäristönsuojelu, joista kummatkin ovat täysin yhteneviä järjestelmän arvojen kanssa. (Järjestelmä ei voi oman selviytymisensä vuoksi antaa luonnon rappion mennä liian pitkälle.) Tästä johtuen globalisaatiota vastaan tapellessasi et lyö järjestelmää sen heikkoon kohtaan. Toimesi saattavat tuoda uudistuksia, mutta ne ovat teknisteollisen järjestelmän kaatamisen näkökulmasta katsottuna hyödyttömiä.
Radikaalien täytyy hyökätä järjestelmän pääpisteisiin
Vallankumouksellisten tulee hyökätä järjestelmän niihin pisteisiin, joissa ei ole mahdollisuutta sopia, jotta teknisteollisen järjestelmän tuho saavutettaisiin tehokkaasti. Heidän on pakko hyökätä järjestelmän elintärkeisiin osiin. Tietenkin käyttäessäni sanaa "hyökätä" en tarkoita fyysistä hyökkäystä, vaan laillisia mielenilmauksen ja vastustuksen muotoja.
Joitain esimerkkejä järjestelmän elintärkeistä osista:
A. Sähkövoimateollisuus. Järjestelmä on tyystin riippuvainen sen sähköverkosta.
B. Viestintäteollisuus. Järjestelmä ei selviäisi ilman nopeaa kommunikaatiota puhelimen, radion, television, sähköpostin ja sen sellaisten avulla.
C. Tietokoneteollisuus. Me kaikki tiedämme, että ilman tietokoneita järjestelmä yksinkertaisesti romahtaisi.
D. Propagandateollisuus. Tähän lukeutuu viihdeteollisuus, koulutusjärjestelmä, journalismi, mainonta, PR, politiikka suurelta osin ja mielenterveyden ala. Järjestelmä ei voi toimia elleivät ihmiset ole sopivan säyseitä ja sopeutuvaisia, ja ellei heillä ole järjestelmän tarvitsemia piirteitä. Propagandateollisuuden tehtävänä on opettaa ihmiset ajattelemaan ja käyttäytymään tuolla tavoin.
E. Bioteknologiateollisuus. Järjestelmä ei vielä ole (sikäli kuin minä tiedän) kehittyneestä bioteknologiasta konkreettisesti riippuvainen. Järjestelmä ei kuitenkaan voi ottaa takapakkia bioteknologian suhteen, joka on sille kriittisen tärkeä, kuten selitän hetken päästä.
Jälleen kerran: kun hyökkäät näitä järjestelmän korvaamattomia osia vastaan, on ehdottoman tärkeää ettet tee niin järjestelmän omien arvojen pohjalta, vaan hyökkäyksen tulee tapahtua epäyhteensopivien arvojen myötä. Esimerkiksi, jos vastustat sähköteollisuutta siksi, että se saastuttaa ympäristöä, järjestelmä voi sammuttaa protestit kehittämällä puhtaampia sähköntuottotapoja. Jos pahin tulisi toteen, järjestelmä voisi jopa siirtyä kokonaisuudessaan tuuli- ja aurinkovoimaan. Tämä saattaisi vähentää ympäristövahinkoja huomattavasti, mutta se ei laittaisi pistettä teknisteolliselle järjestelmälle. Se ei myöskään edustaisi tappiota järjestelmän perustaville arvoille. Jotta mitään saataisiin aikaiseksi järjestelmää vastaan, sähkövoiman tuotantoa tulee vastustaa periaatteen vuoksi sillä perusteella, että riippuvuus sähköstä tekee ihmiset järjestelmästä riippuvaisiksi. Tämä ajatus ei sovi järjestelmän arvojen kanssa yhteen.
Bioteknologia voi olla paras kohde poliittiselle hyökkäykselle
Bioteknologiateollisuus on ehkä lupaavin kohde poliittiselle hyökkäykselle. Vaikka vallankumoukset ovat yleensä vähemmistön toimia, on erittäin hyödyllistä saada jonkinasteinesta tukea, ymmärrystä tai edes hyväksyntää suurelta yleisöltä. Tuontapaisen tuen tai hyväksynnän hankkiminen on yksi poliittisen toiminnan päämääristä. Jos keskittäisit poliittisen hyökkäyksesi esimerkiksi sähköteollisuuteen, olisi harvinaisen vaikeaa saada mitään tukea äärivähemmistöjen ulkopuolelta, koska ihmiset vastustavat muutosta elintapoihinsa, ja varsinkin epäkäytännöllisiä muutoksia. Tästä syystä vain muutamat olisivat valmiita luopumaan sähköstä.
Ihmiset eivät kuitenkaan vielä tunne itseään bioteknologiasta riippuvaisiksi, toisinkuin sähköstä. Bioteknologian hävittäminen ei muuttaisi heidän elämiään jyrkästi. Päinvastoin, olisi mahdollista osoittaa kansalle että bioteknologian jatkuva kehitys tulisi muuttamaan heidän elämänsä ja tuhoamaan ikiaikaiset inhimilliset arvot. Näin ollen, haastaessaan bioteknologian radikaalien pitäisi kyetä valjastamaan ihmisten luonnollinen muutoksen vastustus omaksi edukseen.
Bioteknologia on myös korvaamaton järjestelmälle. Tämä joutuu taistelemaan bioteknologian puolesta viimeiseen asti, joka on juuri mitä tarvitsemmekin. Mutta - toistaakseni jälleen kerran - on erityisen tärkeää, ettei bioteknologiaa vastusteta järjestelmän omien arvojen vaan ristiriitaisten arvojen pohjalta. Esimerkiksi, jos hyökkäät bioteknologiaa vastaan pääosin sen ympäristöhaittojen perusteella, tai koska geneettisesti muunnellut ruoat saattavat olla terveydelle vaarallisia, järjestelmä kykenee - ja tekeekin niin - pehmentämään hyökkäystäsi myöntymällä tai sovittelemalla: esimerkiksi lisäämällä geneettisen tutkimuksen valvontaa ja testaamalla sekä sääntelemällä geenimanipuloituja viljoja tiukemmin.
Kaikkea bioteknologiaa tulee vastustaa periaatteesta
Joten, sen sijaan että vastustettaisiin sitä tai tätä bioteknologian haitallista seuraamusta, tulee hyökätä kaikkea modernia bioteknologiaa vastaan periaatteen pohjalta, perusteilta kuten (a) se on loukkaus kaikkia eläviä olentoja kohtaan; (b) se antaa järjestelmälle liikaa valtaa; (c) se tulee muuttamaan tuhansia vuosia vanhoja ihmisen perusarvoja jyrkästi; ja samankaltaisin perustein, jotka eivät sovi järjestelmän kanssa yhteen.
Tämänlaista hyökkäystä vastaan järjestelmä joutuu nousemaan ja pitämään puoliaan. Sillä ei ole varaa pehmentää iskuasi mitenkään huomattavasti, koska bioteknologia on liian keskeinen osa koko teknologisen kehityksen kokonaisuutta, ja koska perääntymällä järjestelmä ei vetäytyisi vain taktisesti, vaan kärsisi myös valtavan strategisen tappion arvoilleen. Nuo arvot menettäisivät otettaan, ja ovi aukenisi seuraaville poliittisille hyökkäyksille nakertaa järjestelmän perustuksia.
On totta, että Yhdysvaltain edustajainhuone hiljattain äänesti ihmisolentojen kloonaamista vastaan, ja ainakin jotkut kongressin jäsenet antoivat tälle oikeanlaiset perustelut. Lukemani syyt olivat uskonnollisten käsitteiden verhoamia, mutta mitä ajatteletkaan kyseisistä käsitteistä, nämä syyt eivät ole teknologisesti hyväksyttäviä. Ja se on tärkeintä.
Näin ollen edustajien äänestys ihmisten kloonaamisesta oli järjestelmälle aito tappio. Mutta se oli vain hyvin, hyvin pieni tappio kiellon kapean kattavuuden takia - se vaikutti vain yhteen pikkiriikkiseen osaan bioteknologiaa - ja koska lähitulevaisuutta katsoen ihmisten kloonaamisesta ei kuitenkaan olisi suurensuurta käytännön hyötyä järjestelmälle. Mutta edustajainhuoneen äänestys antaa kyllä olettaa, että tämän suhteen järjestelmä on haavoittuvainen, ja että laajempi hyökkäys kaikkea bioteknologiaa vastaan saattaisi vahingoittaa järjestelmää ja sen arvoja syvästi.
Ääriainekset eivät vielä hyökkää bioteknologiaa vastaan tehokkaasti
Jotkut ääriliikkeet kyllä vastustavat bioteknologiaa, joko poliittisesti tai fyysisesti, mutta tietämäni mukaan he selittävät kantansa järjestelmän omien arvojen pohjalta. Se tarkoittaa sitä, että heidän pääasialliset valituksen aiheensa ovat ympäristötuhojen riskit ja haittavaikutukset terveydelle.
Eivätkä he iske bioteknologiateollisuutta sen arkaan paikkaan. Käyttääkseni jälleen taistelun vertauskuvaa, oletetaan että joudut puolustautumaan jättiläismustekalaa vastaan. Et voisi taistella tehokkaasti hakkaamalla sen lonkeroiden päitä. Sinun täytyy lyödä sitä päähän. Sen perusteella mitä olen lukenut heidän tekemisistään, bioteknologiaa vastaan työskentelevät aktivistit eivät vieläkään tee sen enempää kuin hakkaa mustekalan lonkeroiden kärkiä. He yrittävät suostutella tavallisia maanviljelöitä, yksitellen, luopumaan geneettisesti muunnellun viljan käytöstä. Mutta Amerikassa on monia tuhansia maatiloja, joten maanviljelijöiden käännyttäminen yksitellen on äärimmäisen tehoton tapa taistella geneettistä muuntelua vastaan. Olisi paljon tehokkaampaa suostutella bioteknologian kanssa työskenteleviä tutkijoita, tai yhtiöiden kuten Monsanton johtohenkilöitä jättämään bioteknologiateollisuuden. Hyvillä tutkijoilla on erikoistaitoja ja pitkä koulutus, joten heitä on hankala korvata. Sama pätee huippuihin yhtiöiden johtohenkilöiden joukossa. Käännyttämällä vain muutaman heistä bioteknologia kärsisi enemmän kuin suostuttelemalla tuhat maanviljelijää olemaan istuttamatta geneettisesti muunneltuja siemeniä.
Iske arkaan paikkaan
Ei ole vielä varmaa että olenko oikeassa pitäessäni bioteknologiaa parhaana kohteena hyökätessä järjestelmää vastaan poliittisesti. Mutta ei ole tarpeen väitellä siitä, että tämän päivän aktivistit hukkaavat suuren osan ajastaan asioihin, joilla on joko vähän tai ei ollenkaan tekemistä teknologisen järjestelmän selviytymisen kanssa. Ja jopa silloinkin kun he ottavat oikeat asiat esille, aktivistit eivät iske arkaan paikkaan. Joten, sen sijaan että he lompsivat seuraavaan maailmankaupan kokoukseen raivoamaan globalisaatiosta, heidän tulisi miettiä jonkin aikaa kuinka iskeä järjestelmää sinne, missä se tuntuu. Tietenkin laillisin keinoin.
Lähde: http://en.wikisource.org/wiki/Hit_Where_It_Hurts, alkuperäinen
Green Anarchy #8, Kevät 2002
Käännetty 11.8.2008
-kuurakarahka
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=318