Euroopan kuolinkorahtelut
Maailmamme vaikuttaa kulkevan kohti kultaista tulevaisuutta, iloisesti hypähdellen kehityksen tiellä - vai ovatko loikkamme sittenkin väsyneitä nytkähdyksiä vetisellä suolla, niitä viimeisiä ennen lysähtämistä maan syliin tai suoraa päätä suonsilmään hyppäämistä?
Maailma ympärillä muuttuu nykyisin niin kovaa vauhtia, että heikompaa tahtoo hirvittää. Se, mikä tänään on päivän muotia on huomenna jo esihistoriaa. Nykyajan ihmisen pitää olla itsenäinen ja pitää huoli omasta elämästään. Tänään luulemme itse rakentavamme omaa identiteettiämme kokeilemalla uusia filosofioita ja elämäntapoja ja samalla monet kansalliset perinteet näyttävät pikkuhiljaa hiipuvan ja antavan sijaa sykäyksittäisille globaaleille ilmiöille ja muotivirtauksille. Uskomme maailman kehittyvän jatkuvasti parempaan suuntaan, kun lääketiede lannistaa sairauksia, tekniikka mahdollistaa kokonaisia uusia tapoja elää ja vaanivat ympäristökatastrofitkin uskotaan voitavan lannistaa, kunhan ympäristöystävällisemmät energiantuotantotavat tulevat käyttöön. Monet elävät tämän rajattoman optimismin ja tulevaisuudenuskon hallunisoimana, mutta näin ajattelevat ihmiset ovat kuitenkin minun silmissäni teuraskarjaa kulkemassa lastauslavaa pitkin karja-autoon.
Ensinnäkin väite, että ihmiset olisivat niin sanotun edistyksen ansiosta nykyisin onnellisempia kuin ennen ei pidä paikkaansa - ei ainakaan silloin, kun katsomme tilastoja itsemurhista, rikoksista, avioeroista, alkoholi- ja mielenterveysongelmista tai vaikkapa lasten huostaanotoista. Myös suomalaisten fyysinen kunto on romahtanut järkyttävällä tavalla viimeisen 50 vuoden aikana ja samassa ajassa olemme myös ehtineet muuttaa suurimman osan isänmaamme kasvoista soineen ja aarnimetsineen tympeiksi puupelloiksi. 2000-luvun suomalainen elää keskimäärin 3 huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, eikä välttämättä tunne edes naapureitaan ja kokonaiset suvutkin asuvat hajanaisina ympäri maata, kun ihmiset muuttavat paikkakunnilta toisille työn perässä. Yhteiskunta pyrkii kouluttamaan ihmiset mahdollisimman nopeasti nostamaan tuottamalla ja kuluttamalla bruttokansantuotetta ja tämän jälkeen on edessä dumppaaminen vanhainkotiin, joissa hoitajapulan takia saattaa vanhukselta puuttua lähes täysin kaikki sosiaaliset kontaktit tai jopa mahdollisuus päästä liikkumaan pois sängystään.
Nuorison tilanne ei näytä juuri paremmalta, kun uusi polvi omaksuu täydellä tohinalla rappiollisia elämäntapoja ja -asenteita. Suomalainen nuori ei ole koskaan aiemmin liikkunut niin vähän kuin nykyään ja sillä on enemmän mielenterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia kuin koskaan aimmin. Pojat rämistelevät kaupunkien katuja käryävillä mopoillaan ja tytöt heiluttavat takapuoliaan primitiivisen diskojytkeen ja räpin tahdissa, eikä mitään yllättävää ole myöskään tavata 12-15-vuotiaita lapsia räkäkännissä haahuilemassa kapunkien kaduilla. Voimmekin vain kuvitella millainen maailma on tulossa, kun uusi sukupolvi vain toistaa edellisen virheitä entistä hurjemmissa mittasuhteissa.
Lääketieteen kehitys on kieltämättä ollut nopeaa ja varmasti pelastanut useita ihmishenkiä, mutta tiedämmekö, mihin se lopulta johtaa? Jo nyt ihmisten immuniteetti heikentyy länsimaisissa valtioissa, kun jokaiseen vaivaan nuhasta päänsärkyyn työnnetään pilleriä naamaan. Toisaalta luonto kehittää bakteereista ja viruksista koko ajan uusia muotoja, jotka ovat entistä vaarallisempia ihmisille - esimerkkejä ei tarvitse hakea taannoin otsikoissa olleita sairaalabakteereita kauempaa. Yhtenä harvoista hyvistä asioista, joita lääketieteen kehityksessä näen, ovat uudet ja tehokkaammat tavat säädellä syntyvyyttä, sillä liikakansoitus on yksi maailman suurimmista ongelmista tällä hetkellä, ja jos ihminen ei tätä tilannetta itse korjaa niin luonto tekee sen. Ensimmäinen on tosin sekä ihmisen, että ympäristön kannalta huomattavasti mukavempi vaihtoehto.
Teknikaan ympäristöystävllisyyteen tähtäävästä kehityksestä voi olla monta mieltä. Kieltämättä sellainen auto on parempi, jossa on katalysaattori ja sellainen tehdas, jossa on suodatin, kuin sellainen missä ei ole. Tämä ei kuitenkaan poista tekniikan perimmäistä ongelmaa, eli sitä, että se on monessa suhteessa vain korvannut sen työn, minkä ennen teki ihminen. Vaikka kätemme ovat verrattoman hyviä vaikkapa soutamiseen, niin emme niitä siihen käytä vaan nyvimme veneen perässä olevan kaksitahtiprutkun päälle savuamaan. Muutaman kilometrin työmatkan kuljemme autoilla, vaikka esimerkiksi taajamssa polkupyörä on vaivattomampi, halvempi, saasteettomampi ja monesti myös nopeampi tapa liikkua. Tuskastuttavan monet muutoin terveet ihmiset kuitenkin hylkäävät lihastensa tarjoaman voiman ja antavat niiden rapistua ajaessaan pikkumatkoja moottorien avuilla kuin mitkäkin liikuntarajoitteiset! Päästöjen väheneminenkin kehittyvän tekniikan myötä on ainakin tähän asti ollut turhaa puhetta, sillä läntisissä teollisuusmaissa hiidioksidipäästöt ovat vain kasvaneet kaksi prosenttia vuosina 2000-2004.
Toisaalta on nykyaikana tiettyjä asioita, joiden suhteen asiat ovat oikeasti paremmin kuin ennen - jopa tälläisen nykyaikaan hyvin kriittisesti suhtautuvan mielestä. Vai onko sittenkään? Vaikka kristillisen kirkon vallan murtuminen, uskonnonvapaus, koululaitoksen vakiintuminen, yleinen lukutaito, viestintämahdollisuuksien kehittyminen ja naisten aseman parantuminen ovat mielestäni olleet muutamia parhaista saavutuksista viime vuosisadoilla, niin ei niistä ole kuitenkaan lopulta paljoakaan iloa: Kristinuskon on pääosin korvannut henkinen tyhjiö, jota pyritään täyttämään tuhoisilla elämäntavoilla tai omaksuen alkuperäiseen kulttuurinsa sidoksissa olevia uskontoja, filosofioita ja elämäntapoja ei-eurooppalaisista kulttuureista. Naisten aseman parantuminenkin on vaihtunut entistä surkeampaan ääripäähän, jossa miestä ja naista pyritään asettamaan henkisiltä ja ruumillista kyvyiltään samaan muottiin. Mies ei saisi olla miehekäs ja nainen naisellinen, vaan kaikkien pitäsi olla seksuaalisesti tasapainoisia. Feministinaiset omaksuvat miesten huonoja puolia ja esimerkiksi Ruotsissa halveksuvat naisia, jotka haluavat säilyttää naiseutensa. Samaten myös miehistä on jatkuvasti tulossa entistä surkeampia tohvelisankareita, joiden näennäisen henkisen ja fyysisen vapauden kaipuun takia esimerkiksi armeijan tai edes siviilipalveluksen suorittaminen on ylivoimainen tehtävä. Onneksi tämä edellinen esimerkki koskee ainoastaan muutamaa prosenttia väestöstä, mutta muutoin on yleinen kehityskulku liiankin ilmeinen.
Haluan myös säilyttää maailman, jossa eri maanosissa ja eri kansoilla on oma uniikki kulttuurinsa, sen sijaan että ottaisin poliitikojemme tyrkyttämän monikulttuuriutopian, joka johtaa vain ja ainoastaan suureen määrän nopeasti muuntuvia alakulttuureja, särkyneeseen yhteisöllisyyden tunteseen, etnisiin jengitaisteluihin, gettoutumiseen ja ääriryhmien kannatuksen kasvuun. Sellaisesta yhteiskunnasta puuttuvat yhteiset pelisäännöt ja yhteiset käsitykset siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää - esimerkin voi ottaa vertailemalla nykyeurooppalaista arvomaailmaa islamilaiseen. Monikulttuurisuuden huonoista puolista voisi luennoida vaikka kokonaisen kirjan verran, mutta tyydyn toteamaan, että tässä tapauksessa naiivit juhlapuheet ovat äärimmäisen kaukana siitä, miten monikulttuurisuus käytännössä toteutuu Euroopassa. Etenkin islamistithan ovat hyvin selvästi sanoneet, mitä he haluavat eurooppalaisille ja heidän kulttuurilleen tehdä [1], mutta on ihan eri asia suostuuko Eurooppa kuulemaan saati ymmärtämään tilannetta. Tästä aiheesta on minua paljon paremmin ja laajemmin kirjoittanut FT Jussi Halla-aho. [2]
Näyttää pahasti siltä, että Eurooppa - ja Suomi siinä samassa - ovat kurjistumassa omituiseksi kulttuuriseksi mutantiksi, joka tuhoaa esi-isien perinteet sekä heiltä perityn maan nopeiden voittojen ja yksinkertaisten tyydytysten takia. Mitä iloa meille on korkeasta lukutaidosta, jos käytämme sitä vain amerikkalaisen roskaviihteen ymmärtämiseen? Entä mitä iloa on korkeasta bruttokansantuotteesta, jos se on saavutettu muuttamalla luontomme teollisuuden raaka-aineviljelmäksi? Ja tästäkin kasvaneesta varallisuudesta käytämme suurimman osan hyödyttömiin, typeriin, turhiin tai jopa täysin vanhingollisiin asioihin. Myymme kauniit metsämme mainospaperiksi, joilla hankimme tupakkaa, viihdesarjoja ja bensaa autoon, jotta voimme ajella sen 5km pituisen työmatkan vain, jottei meidän tarvitsisi rasittaa surkastuneita jalkalihaksiamme.
Oman ihannemailmani näen sellaisena, jossa on paljon maailmanlaajuista erilaisuutta; erilaisia kansoja eri puolilla maailmaa omine geneettisine ja kulttuurisine ominaispiirteineen ja uskontoineen globaalikulttuurien ja -uskontojen sijaan. Ihmiset tiedostavat juurensa kotimaahansa ja pitävät myös sen luonnosta ja kulttuuriperinnöstä huolta palaten niihin hämäriin metsiin ja pelloille joilla heidän esi-isänsä ovat joskus kulkeneet. Eli jos tunnet enemmän vetoa metsän varjoihin ja erämaahan kaupunkien lamppupylväikköjen ja asfaltin sijaan, olet ehkä muuttumassa muuttumassa huomattavasti paremmaksi olennoksi homo urbanuksesta takaisin homo sapiensiksi. Kaupungissa eläessään ihminen on menettänyt elintärkeän yhteytensä maahan, sillä hän ei enää kasvata tai metsästä ruokaansa, viljele itse maataan, pidä huolta kulttuuristaan tai terveydestä eikä edes välttämättä näe miltä maailma betonista rakennetun maailman ulkopuolella näyttää - oikeastaan hän on menettänyt lähes kaiken elämisen arvoisen.
Mitä sitten voi tehdä? Tähän voisi listata lukemattoman määrän asioita mitä pitäisi tehdä; luopua materiakeskeisestä ajattelusta, turhasta yksityisautoilusta, tehoruokataloudesta, poistaa isäntäkansaansa selvän vihamielisesti suhtautuvat muukalaiset, pitää yllä todellista, globaalia kulttuurista diversiteettiä lokaalin sijaan jne. mutta näyttää epätodennäköiseltä, että Euroopan kehityksen kurssia ymmärretään muuttaa ennen syöksykierteeseen joutumista. Vaikka distributismin, ekologisen ajattelun ja uusnationalismin kaltaisia, mielestäni hyvin terveitä suuntauksia on synytynyt, jäävät ne kuitenkin monesti kulutushysteeristen massojen, valikoivan tiedotuksen ja suoranaisen typeryyden pimentoon. Ehkä enintä mitä voimme tehdä on se, että emme itse ainakaan ole kampeamassa sivilisaatiotamme, maatamme ja kulttuuriamme tuohon lohduttomaan kuiluun, joka häämöttää edessämme.
Jarkko Pesonen
1. http://youtube.com/watch?v=I0yoR8R4T1w
2. http://jussi.halla-aho.com/scripta.html
Marraskuun 16. 2006
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=3