Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto - toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme, että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden filosofiaan.

« Kesämökkejä lähes… | Home | Joka neljännen miele… »

On runkoa toisensa jälkeen, ja hyvin ne näyttävät keskenään istuvan. Kertooko se kuitenkaan paljoa itse metiköstä?

Maahanmuuttajia ja naisia kaivataan pelastustoimen tehtäviin

Pelastusylijohtaja Pentti Partanen kaipaa lisää maahanmuuttajia ja naisia pelastustoimen tehtäviin. Ehdostustaan hän perustelee turvallisuusorganisaatioiden luottamuksen lisäämisellä ja maahanmuuttajien ongelmien ymmärtämisen kasvattamisella.

Partanen puhui perjantaina Pelastusopiston lukuvuoden päätösjuhlassa Kuopiossa.

Hänen mukaansa moniarvoinen ja suvaitsevainen yhteiskunta on tärkeä tavoite, kun väestö ikääntyy ja väestörakenne maahanmuuton seurauksena muuttuu.

- Sukupuolten tasa-arvon ja etnisen syrjimättömyyden tärkeys korostuvat. Kun seuraa muiden maiden pelastustointen piirissä käytävää keskustelua, huomaa kuinka tärkeiksi nämä asiat maailmalla koetaan, Partanen totesi.

Suvaitsemattomuuden ja syrjäytymisen ikävät ja vaaralliset seuraukset ovat Partasen mukaan monissa maissa jo nähtävissä.
- Suomessa ei varmastikaan haluta nähdä palavia kouluja ja autoja tai kokea tilannetta, jossa palokunta ei väkivallan pelossa uskalla mennä apua tarvitsevien avuksi, hän maalaili.

Partanen katsookin, että julkisiin organisaatioihin – ja aivan erityisesti turvallisuusorganisaatioihin – on luottamuksen lisäämiseksi ja maahanmuuttajien ongelmien ymmärtämiseksi saatava kaikista väestöryhmistä peräisin olevia ihmisiä. Tyydytyksellä hän sanoo panneensa merkille vapaaehtoisten palokuntien ja erityisesti niiden nuoriso-osastojen piirissä virinneen pyrkimyksen saada maahanmuuttajia toiminnan pariin.

- Samalla tavalla heitä olisi myös innostettava hakeutumaan alan ammattikoulutukseen ja sitä kautta työuralle pelastustoimeen, Partanen huomautti.

Palokunnat ovat Partasen mukaan yhteiskunnan miesvaltaisimpia organisaatioita. Hän pitää tärkeänä, että myös meillä käynnistetään keskustelu ja toimet naisten osuuden lisäämiseksi pelastustoimen henkilöstössä. Pelastustoimessa naisten osuus henkilöstöstä on selvästi vähäisempi kuin esimerkiksi poliisissa tai puolustusvoimissa.

Lähde

Kaskeala: Maahanmuuttajilla asenne kohdallaan

Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala on tyytyväinen maahanmuuttajien asenteeseen yleistä asevelvollisuutta kohtaan.

"On todella ilo käydä harjoituksissa seuraamassa, kun somalinuorukainen ryhmänjohtajana johtaa tykkiryhmää, jossa on harjatukkaisia suomalaisia perinteisiä julleja, ja kun homma näyttää vielä toimivan erinomaisesti", amiraali Kaskeala sanoi TV1:n Lauantaiseura-ohjelmassa.

Kaskealan mukaan reserviläisupseereita löytyy kaikista etnisistä maahanmuuttajaryhmistä, mikä on sekin hieno juttu.

"on eräs tapa integroida maahanmuuttajat yhteiskuntaamme, tarjota heille yhtäläiset lähtökohdat kuin valtaväestöllekin, hän muistutti.
[--]
Lähde

Tässä kaksi uutista, leikettä nyky-Suomen ajattelutavasta. Se, kuinka me ajattelemme toisaalta tulevista heijastaa osaltaan sitä, mitä mielissämme liikkuu omasta kansastamme, tai kansoista yleensä. Kansoja ei katsota olevan olemassa, tai jos katsotaankin, ne nähdään pelkkinä jäänteinä, jotka voidaan kätevästi haudata uuden suvaitsemamman historianlehden alle.

Onhan kansojen epäyhtenäisyydestä absoluuttisessa mielessä todisteitakin - ainakin Suomen rajojen sisällä asustavasta. Meidän maillamme asustavilla on geenejä sieltä sun täältä, joten ollessamme sillisalaatti emme voi olla perinnöllisesti yhtenäisiä. Yhtenäisyyshän taas on yksi kansallismielisten ylistämä ominaisuus, mutta se ei tule ikinä toteutumaan meidän kohdallamme lähtökohdat huomioonottaen. Onneksi, joku voisi sanoa, sillä kansallisvaltion jäänteet ovat sitä helpompia haudata mitä vähemmän niistä törröttää epäolennaisia ulokkeita. Hyvä niin, sillä monikulttuurinen Suomihan on selviö, eikä sen toteutumista kannata näinollen vastustellakaan.

Edellisten kaltaisia mielipiteitä saa lukea harva se kerta kun johonkin maahanmuuttoa koskevaan keskusteluun törmää. Moisten väitteiden esittäjät lähtevät siitä oletuksesta, että ihmiskunnan jäsenet ovat kaikki sisimmältään samanarvoisia, ja nyt olemassaoleva epätasa-arvoisuus on vain joku ihmiskunnan itsensä aiheuttama vääristymä, josta tulisi pikimmiten luopua. He lyövät pöydälle kaunopuheita katujen rikkaudesta ja ehkäpä kirjaimellisestakin väriloistosta, ulkomaalaisten mukanaan tuoman eksotiikan piristysruiskeesta muuten niin ankeaan suomalaiseen arkeemme, ja saattavatpa toiset pelotella työvoimapulalla, johon ei työkykyisen kantaväestömme supistumisen johdosta ole muuta ratkaisua kuin massiivinen maahanmuutto. Tietenkään maahanmuutossa ei ole mitään muita ongelmia - jos on, ne johtuvat suureksi osaksi seuraavasta - kuin junttien kantasuomalaisten suvaitsemattomuus, jonka katsotaan olevan suorastaan tuulesta temmattu ajatus: kansallisesti ajattelevat pitävät omaa kuviteltua yhtenäisyyttään perusteena eristykselliselle politiikalle. Ihkaoikeastihan tämä asenneongelma ei perustu kuin koulunkäynnin kautta korjattavaan faktatiedon puutteeseen, ja kunhan tuo vinoutuma on saatu suoristettua, voimmekin kaikki elää sulassa sovussa vaikka sitten "suomalaisina."

Voi kun asiat olisivatkin niin yksinkertaisia, että voisimme vain tuoda tänne ihmisiä - toisten elinympäristöjen ketjujen tuotteita - ja vuolla heistä parhaat palat kuin pullista rusinat konsanaan. Maahanmuuttoasioissa vain unohdetaan se, että ihmiset ovat orgaanisten kokonaisuuksien osasia ja niihin sopeutuneita: eri ympäristö tuottaa erilaisia ihmisiä, jotka taas tuottavat erilaista kulttuuria kuin toiset. Tuo argumentti ohitetaan kuitenkin joko sivuseikkana tai ylipäätänsä mitättömänä asiana, sillä ihmisten luullaan olevan pohjimmiltaan samanlaisia: "erilaisia, mutta samanlaisia." Tuolla periaatteella siinä missä ihonväri, kallonmuoto tai muu ruumiillinen seikka vaihtelee, "sisin" on muuttumaton: olemme ihmisiä kaikki. Kun fyysiset ominaisuudet unohdetaan, ainoina muuttujina nähdään ympäristölliset tekijät. Itseasiassa useimmiten fyysisiä ominaisuuksia ei kielletä, sillä värierot ynnä muut pinnallisuudet osaa jokainen tunnistaa, mutta ruumiillisten ominaisuuksien merkitys kyseenalaistetaan, ikäänkuin ne rajoittuisivat vain silmin nähtäviin. Jos yksi eroavaisuus on käytännössä mitätön, koko liuta sysätään Ö-mappiin.

Ihmisten ruumiilliset ominaisuudet ovat kuitenkin yksi niistä tekijöistä, jotka ovat luoneet kansojen nykyiset kulttuurit, eikä kulttuuria ole ilman ihmisen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Kun tämä fyysinen tekijä jätetään huomiotta, on helppo vetää johtopäätös, että monikulttuurisen yhteiskunnan tiellä eivät ole kuin ahtaat ajattelumallit, jotka kumpuavat pelkästään kokemuksen puutteesta. Toki sellaistakin maahanmuuttokritiikkiä esiintyy, jota ryydittävät pääosin alatyylisillä ilmaisuilla terästetyt töksäytykset, joissa ei ole päätä eikä häntää. Näillä nykyajan multikulturisti herkutteleekin naureskellessaan niiden kömpelyydelle omaa rationaalisuuden kaapuun verhottua maailmankuvaansa pönkittääkseen. Vieraan aineksen sisällyttäminen kansamme piiriin muuttaa siis myös kulttuuria, maailmankuvaamme ja henkeämme; vaikuttamalla yhteen näistä tekijöistä vaikutat kaikkiin. Ja siinä missä kulttuurilliset muutokset ovat ainakin teoriassa peruttavissa - vain "teoriassa" siksi, että jokainen kädenjälki rakentuu lukemattomien muiden päälle - geenipoolin sekoittamista ei voida tehdä tekemättömäksi.

Monikulttuurisen yhteiskunnan ideaa puolustellaan usein esimerkeillä arkielämästä, jossa eri kulttuurit ja rodut toimivat saumattomasti yhdessä. Nuo esimerkit ovat tietty empiirisiä faktoja, mutta yksi fakta ei vielä tee kesää, vaan meidän tulee myös ymmärtää näiden tietojen paikka kokonaisuudessa. Yhdessä suljetussa ympäristössä tai tarkastelukohteessa, kuten vaikkapa armeijassa, toimivia tilanteita ei voida rinnastaa suurempaan ja monimutkaisempaan ympäristöön, jossa muuttujia on jo huomattavasti enemmän. Tämä kielii liian yksioikoisesta käsityksestä kansan rakenteesta. On totta, että kokonaisuus rakentuu pienistä palasista, mutta se ei toimi enää aivan samojen periaatteiden mukaan kuin nuo pienet palaset pienissä ryhmissään.

Liiaksi yksilöön perustuva ajattelutapa on suoraa seurausta aikojen saatossa ja yhteiskunnallisten muutosten myllerryksessä syntyneestä yksilökeskeisestä maailmankatsomuksesta. Kun massamme laajenee laajenemistaan, emme näe enää metsää puilta, vaan rungot tunkevat silmille. Kun kokonaisuus unohtuu, saamme lukea juuri näiden uutisten kaltaisia kannanottoja, jotka pyrkivät yksinkertaistamaan ihmisen pelkäksi yksilöksi: tauluksi, joka on ollut aikanaan tyhjä. Tuo oletus kasvaa sitten ajatuksia tasavertaisuudesta, vaikka ei huomata, että pelissä on muutakin kuin vain yksilöiden välinen kanssakäyminen. Saadaksemme realistisemman näkökulman esim. juuri tähän maahanmuuttajakysymykseen meidän tulisikin tarkastella maahanmuuton vaikutusta kansakuntaamme myös perinteiden, arvojen ja genetiikan kautta. Näkisimme välillä sen metsänkin, emmekä vain kasaa puita, jotka eivät pienellä otannalla kerro juuri mitään suurista linjoista.

-kuurakarahka