Maailma on mikä on, ja voit joko torjua sen pehmein harsoin peittelemällä tai sitten katsoa suoraan kohti, ja nähdä itsesi minä olet. Tämän tiedettyäsi voit nähdä virrassa tulevan kädenjälkesi; sitä ennen vain sameita unelmia.
« Kuluttajat estämää… | Home | WWF: Luonnon monimuot… »

Kun maailma ei riitä

Perjantai 16 Toukokuu 2008

Maailma on rajallinen, ja mitä enemmän on ihmisiä, sitä vähemmän yhdelle jää. Maailmassa on kirjoittamishetkellä 6668048435 (http://www.census.gov/ipc/www/popclockworld.html) ihmistä, ja luku on vain kasvamaan päin, kuten tuon sivun laskurin historiasta näkeekin. Ihmisiä kyllä kuolee kokoajan, joten maapallon filmi on täynnä niitä viimeisiä henkäyksiä, mutta nekin hukkuvat syntyvien huudon alle. Liikaväestön vaaroista on varoiteltu aika ajoin, mutta suuremman yleisön keskuudessa ajatus siitä, että ihmisiä voisi olla liikaa, on ilmeisesti tyystin torjuttu.

Väestöräjähdyksen vaarahan piilee siinä, että ihmisillä on tiettyjä perustarpeita, jotka tulee täyttää hyvätasoisen elämän saavuttamiseksi. Ruoka, vesi ja suoja taitavat olla ne tärkeimmät. Kun tila käy vähiin, em. asioiden kysyntä kasvaa tarjonnan pysyessä jotakuinkin samana eivätkä nämä tarpeet tule tyydyttymään tasapuolisesti, sillä maailman eri alueet pystyvät tuottamaan vain niin ja niin paljon resursseja; kestävällä pohjalla vähän, hataralla pohjalla enemmän. Puutteessa riutuvat väestöt tietenkin koittavat riipiä minkä vain saavat irti ympäristöstä, joka syventää ennestään asian ekologista painoarvoa kun luontoa kuormitetaan reilusti yli sen kantokyvyn.

Kuulee väitettävän, että väestöä voisi olla jopa reilusti enemmänkin, niinkin paljon kuin 40 miljardia. Maailmassa on näitä väitteitä pohjustavien laskelmien mukaan jo nyt tarpeeksi viljelykelpoista maapinta-alaa riisille ja perunalle, kahdelle energiarikkaalle ja kestävälle kasville, jotka sitten takaisivat ravinnonsaannin. Teoreettisesti asia on tietysti noin, jopa silloin kun otetaan huomioon kaikki viljelyyn liittyvät muuttujat - kuljetus on eri asia. Laskelmia voidaan tehdä, mutta koska väestöräjähdys koskee ongelmana ihmisten perustarpeita mukaillen paljon muutakin kuin vain ruokaa, tuontapaisia laskutoimituksia ei voida pitää kuin haihatteluna ja kuriositeettina. Tosielämässä ihmiset eivät tahdo vain ruokaa, vaan ruoan saatuaan he yrittävät parantaa elinolojaan keinolla millä hyvänsä. Tämä sitten tapahtuu ympäristön kustannuksella ja sitä suuremmalla voimalla mitä raskaampi väestökuorma on.

Myös teknologiasta kaivataan vastausta pulaamme. Tutkitaan erilaisia kierrätysmenetelmiä, joilla materiaaleja voidaan uusiokäyttää; uusia viljelytapoja tehokkaamman ja halvemman ruoantuoton puolesta yms. Nämä askeleet kieltämättä säästävät ympäristöä ja resursseja, mutta eivät silti onnistu keventämään jalanjälkeämme mikäli väestönkasvu kuroo saavutetun "tilan" kiinni, joka tapahtuu ellei syntyvyyttä rajoiteta. Näiden lisäksi itse kierrätysprosessiin menee oma energiansa, sillä materiaalin muokkaus ei onnistu tyhjästä; uudet viljelytavat eivät välttämättä säästä ympäristöä, vaan saamme satomme maata häikäilemättömästi raiskaamalla. Teimme niin tai näin, aina se on jostain pois.

Ihmiselämää pidetään niin pyhänä, että yhdenkään ei voida antaa olla syntymättä tai kuolla mikäli siihen vain voidaan vaikuttaa. Tämän ollessa lähtökohtana ymmärtää hyvin, että miksi ihmishellyyteen taipuvaiset henkilöt ulvovat kehitysmaiden nälänhädän ja tautien takia, sillä siellä ne suurimmat joukkotragediat tapahtuvat. Silloin varmaan tuntuukin loogiselta heittää ruokaa kehitysmaiden kaivoon ja pelastaa ihmishenkiä hetkellisesti, tai yrittää nostaa heitä jaloilleen kehittämällä infrastruktuuria nykyistä väestöä kantavaksi. Tällöin yhteiskunnan eheyttäminen tapahtuu yksinomaan ympäristön kustannuksella.

Kun ihmiselämältä riisutaan sen viaton viitta, paljastuu, että väestön koko on hyvin tärkeä tekijä kokonaiskulutuksessamme ja ekologisessa painoarvossamme, ja niin sen säätely tulisi myös hyväksyä. Maapallo voi ehkä kantaa sen 40 miljardia ihmistä, mutta skenaario olisi kuin elokuvasta Soylent Green, jossa ihmisten elämän sisältö liikkuu seuraavan ruokapussin hakemisen ja yösijan löytämisen välillä, ellei sitten ole onnekas ja omista yksinkertaista asuntoa. Ihmiselämän laatu on täydellisesti korvautunut määrällä, koska humanistille tuon elämän arvo on vakio, ja sitä suuremman summan saa mitä enemmän ihmisiä on. He eivät kuitenkaan ota huomioon, että meidän hyvinvointimme sekä väestönä että yksilöinä on kokonaan riippuvainen ympäristön hyvinvoinnista, joka kärsii jo nyt lähes 6,7 miljardin ihmisen myötä. Resurssien käyttö on kyllä henkilöä kohden ylimitoitettua osassa maailmaa, ja toisaalla minimaalista, mutta vaikka kuorma jaettaisiin tasan kaikkien maapallon asukkaiden kesken - ei kiinnitetä huomiota logistiikkaan - kokonaisvaikutus ei tietenkään pienenisi. Uudestä elämästä kiinni saaneet massat eivät varmasti haluaisi jäädä tuolle tasolle, vaan aikanaan hekin tahtoisivat kehittyä ja kasvaa elleivät rajat - keinotekoiset tai luonnolliset - tule vastaan. Jälkimmäisten kanssa on se huono puoli, että kun nenä iskeytyy lasiin, on jo liian myöhäistä estää katastrofia, vaan tilanne on kuin vääjäämättömässä pudotuksessa kohti kuolemaa.

Kuinka tämä ongelma sitten voidaan ratkaista, sillä jokin keino tähän on löydettävä, koska muuten hukka perii kun väestö räjähtää käsiin? Länsimaissa kulutetaan yksilöä kohden hurjasti ylellisyyden myötä, joten täällä myös kulutuksen laskeminen on paikallaan, mutta kehitysmaissa ei oikein ole mistä vähentää, joten he joutuvat puuttumaan syntyvyyteen rankalla kädellä saadakseen suhteensa ympäristöön vähemmän vahingolliseksi. Ruoka-avustukset tulee myös lopettaa, sillä ne pakottavat kehitysmaalaiset vain roikkumaan löysässä hirressä. Myös länsimaissa ja kasvukeskuksissa joudutaan vähentämään väestöä, sillä ruoantuotannon keskittäminen yleisen yhteiskuntarakenteen takia vaatii paljon tehokkaampaa ja kuluttavampaa maataloutta kuin entisajan pienimuotoinen perhetilojen tuotanto. Me ihmiset olemme ahtautuneet kaupunkeihin, joten perhekohtainen tuotanto ei ole mahdollistakaan useimmille, ja niin sekin pitää hoitaa sitä varta vasten rakennetuissa laitoksissa. Nykyisillä väestömäärillä massamuutto maalle paikallista ruoantuotantoa harjoittamaan tuskin tulee kysymykseen, mutta asteittainen suunnanvaihto kuulostaakin jo lutvikkaammalta.

Ongelmaksi jääkin, että miten sitä väestön määrää sitten rajoitetaan käytännössä, koska nykyiset asenteet ovat mitä ovat. Kehitysmaissa, joissa väestö on jo valmiiksi nälänhädän partaalla, kansa harvenee automaattisesti avun loppuessa. Kehittyneissä maissa syntyvyyden rajoittaminen Kiinan yhden lapsen politiikan malliin on yksi keino, mutta sitä en osaa sanoa, että onko se riittävän tehokas. Paremman puutteessa tietysti käy. Keinoja pohtiessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että ongelma kasvaa hälyttävällä tahdilla, ja jo nykyisenkin kulutustason ylläpito ei ole kestävää millään mittarilla, joten kasvukäyrien tulisi kääntyä reippaasti negatiivisiksi. Tämän mielessä pitäen yhden lapsen politiikkakin vaikuttaa lapselliselta puuhastelulta, jolla ei ole kovin suurta painoarvoa suuremmissa ympyröissä. Tietysti on ihmisoikeuksia loukkaavaa kun ei saa hankkia niin monia lapsia kuin haluaa, mutta se on verrattomasti armollisempaa kuin elää tulevaisuus ahtaissa betonipesissä, lyijynharmaan taivaan alla ja myrkyllisten vesien ympärillä, koska ympärillä kuhisevan massan tarpeiden täyttäminen ei ole onnistunut raiskaamatta ympäristöämme. Kuivaksi imetyn raatoplaneettamme tuulia haistellessa voi sitten miettiä, että kuinka laadukasta elämää nämä miljardit ja taas miljardit ihmisyksilöt ovat päässeet nauttimaan maailmamme kustannuksella; että oliko kehtoomme sontiminen sen arvoista elämän laadun kannalta, vai jäikö se näkökulma silkan määrällisen ajattelun varjoon yksilön elämän pyhyyden myötä?

-kuurakarahka

Ei kommentteja

Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=239

  
Muista henkilökohtaiset tiedot?

Hymiöt / Textile

Comment moderation is enabled on this site. This means that your comment will not be visible on this site until it has been approved by an editor.

  (Rekisteröi käyttäjänimesi / Kirjaudu)

Muistuta:
Hide email:

Pienellä painettua: Kaikki html-tagit paitsi <b> and <i> poistetaan kommenteista. Klikattavat linkit tehdään automaattisesti lisätessäsi url- tai sähköpostiosoitteen.
Copyright © 2006-2007 FNUS