Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto - toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme, että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden filosofiaan.

« Maailman suurimmalla … | Home | Holokaustijunasta tul… »

Uutisissa oli asiaa siitä, kuinka ilmastonmuutosta ja liikalihavuutta voitaisiin torjua yhtaikaa, mikäli asioita ajateltaisiin kokonaisuuksina. Asiassa onkin vinha perä, sillä harvemmin tapaamme toisiinsa täysin liittymättömiä asioita tässä aaltojen maailmassa.

Ympäristöongelmat, kuten liikalihavuuskaan, eivät johdu vain yksittäisistä syistä jotka voitaisiin erotella muista mahdollisuuksista ja eliminoida turvallisesti. Tavalla tai toisella nämä syyt kietoutuvat toisiinsa, ja ovat osa yleistä kehitystämme yhteiskuntana, eli seurauksia valinnoistamme, joita voidaan muuttaa vain tekemällä toisenlaisia valintoja. Nämä lääkitsevät keinot tietysti vaikuttavat aikanaan muihinkin osa-alueisiin kuin vain niihin, joita aluksi tähdättiin. Vesi imeytyy syvemmälle maanpinnan kasteltuaan.

Mikäli esimerkiksi liikalihavuuden vähentämiseksi kannustettaisiin ihmisiä ihan perinteiseen hyötyliikuntaan ja myös muunnettaisiin arkielämän rakenteita siten, että kaikkia tehtäviä ei olisikaan mahdollista sälyttää koneiden harteille - pyöräilyä, kävelyä taakkojen kanssa, hitaampaa mutta ei niin koneistettua työntekoa - ja toki ruokavaliostakin sysättäisiin roskaruoat ja tyhjän energian napostelutottumukset pois, olisi käsissämme fyysisesti paljon kykenevämpi kansa. He eivät olisi yhtälailla öljyn ja muiden polttoaineiden orjia; he kykenisivät tuntemaan oman kädenjälkensä maailmassa, joka taas vaikuttaa minäkuvaan. Nytkin painamme jälkiä maankamaraan, mutta tämä tapahtuu paineilmakonein ja sähköhärvelein, jolloin maa ei paina meidän kättämme vastaan juuri ollenkaan, jolloin vuorovaikutus jää torsoksi. Tietysti lisääntynyt kehon käyttö lisäisi myös ruoankulutusta, sillä jollainhan sitä moottoria on ruokittava. Toinen vaihtoehto olisi vain panostaa apuvälineisiin, ja jättää ruumiillinen että henkinen kehitys niille sijoilleen väliaikaisen hyvinvoinnin vuoksi. Tällaisia verrattain pieniä ratkaisuja olisi mahdollista toteuttaa jo nykytilanteessa.

Vaikka noista korjausliikkeistä olisikin apua, pienet paikat reikien päällä ovat itsessään mitä ovat. Ne joko jäävät pelkkien purkkapaikkojen tasolle, jotka eivät tue itse runkorakennetta juuri lainkaan, tai sitten ne luovat perustan suuremmalle, syvemmälle muutokselle, joka näkyisi jo yhteiskunnan rakenteessa: paluu vanhanmalliseen maatalouskulttuuriin - en kuitenkaan tiedä, että mahtuisimmeko me kaikki - ruokalähteiden ympärille keskittyneissä kommuuneissa. Yhteiskunnallinen hajanaisuus ei uhkaisi samalla tavalla, sillä tuossa ympäristössä yhteisö on lähempänä yksilöä kuin nykyään kaikkien laitosten ja virastojen viidakossa. Tuohon ratkaisuun sisältyisi jo hyötyliikuntakin ihan jokapäiväisenä, välttämättömänä elementtinä, ympäristön säästämisestä puhumattakaan. Tämä ei ilmeisesti ole mikään kahden viikon tapahtumaketjun tulos, vaan sanat johtavat tekoihin, ja teoista versoavat taas uudet mietteet ja toimet. Aluksi ihmiset saattaisivat aloittaa vain kasvattamalla yrttejä ja vihanneksia kykyjensä mukaan, jokainen omassa nurkassaan, käyden välillä metsissä poimimassa marjoja ja sieniä ja kehittäisivät tarmoaan kehon käytöllä, mutta myöhemmin ihmisryhmät auttaisivat jo olemassaolevia maatiloja talkoin sekä perustaisivat uusia siirtyessään vaiheittain tähän yhteiskuntamuotoon. Olettaen, että teknologian taso pitäisi pitää jossain määrin samana, kaikkia ei kuitenkaan potkittaisi pelloille, vaan osa jäisi ns. "kyläsepiksi." Tarvehierarkiamme kuitenkin tarkastettaisiin, eikä sitä ruvettaisi toteuttamaan takaperoisesti: ruoka, suoja ja muut välttämättömyydet ensiksi, ylellisyys viimeisenä.

Mihin kaikkeen tämä vaikuttaisi: kaivostoiminta menettäisi kannattavuuttaan, sillä sen louhimille metalleille ei olisi niin suurta kysyntää; viihdeteollisuudelta vedettäisiin matto alta, sillä ihmiset eivät tarvitsisi sen koleaa syliä päämäärättömässä elämässään; yksilöillä olisi vahvempi yhteenkuuluvuuden tunne, sillä he tietävät olevansa osa jotakin suurempaa; kansallinen omavaraisuus kohenisi, sillä luonnonvarojen käyttö pienenisi määränsä sekä varsinkin nykyisen laajuutensa osalta; vähemmän kulutusta = vähemmän vahinkoa luonnolle, kehdollemme.

Kaupassa lyö yhteen kuitenkin aina kaksi kättä: menettäisimme yhden mittarin mukaan muokkautuneen näkemyksemme elämästä; oravanpyörässä juoksemisesta vain numeroiden perässä tulisi eilispäivää; luontomme ei kärsisi laskemistamme myrkyistä ja resurssien väkisin repimisestä; ja mikä tärkeintä, menettäisimme vapautemme aineelliseen onneen, joka ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan elämällemme mitään syvempää merkitystä. Pisteet ovat jääneet yhdistämättä, ja me olemme jääneet yksin tavaravuoriemme päälle.

Tärkeimmät muutoksen kohteet ovat kuitenkin ihmisten asenteissa ja ajattelutavoissa, eivät kansallisissa kilomäärissä ja hiilidioksiditonneissa. Vaikka ihmisten liikapaino saataisiinkin leikattua pois tottumusten pysyessä ennallaan, ei kestä kauaa ennenkuin vaaka osoittaa samaa vanhaa lukemaa. Jotkut saattavat muistaa nähneensä jojo-dieettien harrastajien valituksia, kuinka kilot kasaantuvat aina tiukan laihdutuskuurin jälkeen: periaate ei paljoa eroa suuremmistakaan ympyröistä. Mutta pienistä puroista ne isotkin joet kasvavat: kun syvennyt tarpeeksi tiettyihin valintoihin ja annat niiden luoda mielessäsi uran, saat uusia näkökantoja, jotka lopulta johtavat uusiin kokeiluihin tekojen saralla. Jokainen ajatus ja teko muokkaa maata allasi, ja mitä teet ja ajattelet huomenna riippuu siitä kuinka pohjustit seuraavan päiväsi tänään. Mieti siis mitä teet, sillä se voi johtaa pidemmälle kuin luuletkaan - sekä hyvässä että pahassa.

-kuurakarahka