Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto - toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme, että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden filosofiaan.

« Pikavippien ottajilla… | Home | Ministeriö valmistel… »

Mikä Suomen Nihilistinen Järjestö oikein on, mitkä sen arvot ovat ja kuinka se suhtautuu nykymaailmaan, ja mitkä ovat sen tavoitteet.

Suomen Nihilistinen Järjestö, eli F.N.U.S., on A.N.U.S:n (American Nihilist Underground Society) sisarjärjestö, ja ryhmittymä joka edustaa ikuisia arvoja, ja näiden omaksumisen edellyttämiä ideoita ja ajattelumalleja. Nihilismi toimii ajattelumme pohjana, eli emme usko mihinkään välttämättömään moraaliin maailmassa tai elämissämme. Luonnon mekaniikka jauhaa jauhamistaan, kulkee vuorovaikutusten reittiä ilman ehdotonta suuntaa, näiden reittien ollessa ikuisia arvoja, ja tähän ytimeen pureutumalla nihilismin voimin; tämän filosofian omaksumalla luomme pohjan yritykselle elää maailman kanssa ilman moraalisia pelkoja ja erottamattomana osana sitä, hyväksymällä kuoleman välttämättömänä elämän jatkumiseksi.

Arvomme

• Naturalismi
  

  Olemme erottamaton osa luontoa ja sen järjestystä, ja olettaa että ihmisyksilö olisi jollain tavalla täysin sen yläpuolella, on virhe. Kuten hirvenvasan, joka joutuu susilauman saaliiksi, väsyneenä kaatuen lempeään hankeen, myös ihmisen elämä on kolhuille ja haavoille altis. Tämä haavoittuvaisuus ja Luonnolle alisteisuus ei vain ole niin näkyvää yhteiskunnassamme.

  
  
• Realismi
  

  Maailmaa pelkäävä moraali, joka ei tunnusta verta eikä kipua, tahtoisi kieltää tämän, ja uskotella että maailman voi selkeästi jaotella "hyvään" ja "pahaan", näiden arvojen ollessa ehdottoman pitäviä. Kuitenkin, nämä arvot ovat todellisuudessa vain omaa keksintöämme, ja realismi riisuu Luonnolta moraalin kaavun pois paljastaen sen kaikessa kauneudessaan; hyvässä ja pahassa.

  
  
• Integralismi
  

  Kokonaisuuden oppi, tai sanan selittäen: olemme integraalinen, tiiviisti sidottu osa suurta kokonaisuutta, siinä seilaten yksikkönä - vaan ei absoluuttisen yksilöllisenä - lukemattomien eri vuorovaikutusten ristiaallokossa. Mikään ei ole poissuljettu tästä järjestelmästä, koska se on kaikkien sen komponenttien yhteinen seuraus: se on Kaikki, eikä meidän auta kuin ottaa oppia siitä mikä tämän rönsyilevän maailman mekaniikka on niistä näkökulmista ja lähtökohdista, joihin olemme syntyneet. Ja heidät se palkitsee, jotka kykenevät välttämään murskautumisen aallon alle, koska poispääsyäkään tästä todellisuudesta ei ole.

  
  
• Traditionalismi
  

  Ihmiskunta on kehittynyt suuresti aikojen saatossa, luovien evoluution risteysten läpi muuttaen maailmaa, ja samalla itseäänkin. Riippuen siitä kasvoiko jokin tietty ihmisryhmä vuoren sylissä, sademetsän helmassa vaiko tundran selällä, heidän maailmankuvansa on muotoutunut asuinympäristön ja heidän, ryhmänä, välisen vuorovaikutuksen perusteella, eivätkä näiden väliset vaihdokset toteutuisi ilman ylimääräistä kitkaa. Jatkuva side omaan maahan, ja siitä seuraavien arvojen perinne, pitää kansat terveinä ja yhtenäisinä, ja näin ollen yhä sopivampina maansa asettamiin vaateisiin. Kuten Kaikki on monien tekijöiden summa ja niiden ansiosta elävä kokonaisuus, sama periaate ulottuu yksittäisen kansan tasollekin. Yhteiskunta on orgaaninen kokonaisuus, kuin puu joka elää siitä maasta johon sen siemen on aikanaan kulkeutunut.

  
  

Kuinka näemme nykymaailman?

Moderni aikakausi, ja siihen johtanut suunnattoman äkillinen ympäristön muutos, on murskannut edellä mainitut arvot olemattomiin yhteiskunnastamme - yksi kerrallaan, ja kaikki yhtäaikaa. Perinteemme ovat murskautuneet; emme koe yhtenäisyyttä maailman kanssa; asettelemme meidät ja ympäristömme karkeasti vastakkain; kuolema on yhä kaukaisempi asia meille, vaikka se on kaikkialla läsnä. Olemme nostaneet itsemme korokkeelle, koska ihminen tuntee olevansa riippumaton maailman toiminnasta, ja luulee olevansa siis täysin itsenäinen ympäristönsä suhteen, vailla minkäänlaista vastuun suhdetta siihen.

Koska nykyajan ihminen ei ymmärrä olevansa osa jotakin suurempaa, hänen ideaalinsa ovat myös yhtä lailla rajoittuneet: korkeimmassa arvossa ovat pikaisen, yksinkertaisen, tyydytyksen tuovat asiat; kiiltävät esineet ovat harakan mieleen. Yksinään sitten olemassaolonsa viheliäisessä kammiossa hän niitä näpräilee, tutkailee ilmeisen onnellisena sokean materialismin kiihkossaan. Toki, hän on joutunut tekemään työtä niiden vuoksi, mutta ne ovat jokatapauksessa jotakin ei-välttämätöntä; ylimääräistä; mielen tyydytystä. Hän ei siitä välitä, ja hänenlaisiaan on miljoonia, ja taas miljoonia, ja he kaikki kantavat kortensa kekoon tätä päämäärää edesauttaakseen. Ja niin tämä vuorovaikutusten massa jytisee tiedostamattomana eteenpäin.

Tavoitteemme

Koska meille on selvää, että tämä ei voi jatkua loputtomiin, ja että seinä tulee väkisinkin vastaan, tahdomme kääntää nyky-yhteiskunnan kurssin taaksepäin. Moderni politiikka on rakentunut yksilön ympärille, ja koko tämä massiivinen koneisto pyörii sen keskiarvon mielihalujen mukaan. Pahinta on, että kukaan ei varsinaisesti ole johdossa: toiset ovat luokkajärjestelmässämme kyvykkäämpiä huiputtamaan kuin toiset. Tämä on seurausta luonnollisten hierarkioiden ja erikoistaitojen hämärtymisestä; suuressa massassa yksilö menettää identiteettinsä, ja samalla kosketuksen itse Maailmaan, koska hän muuttuu oma-aloitteisesta toimijasta pelkäksi kasvottomaksi hyönteiseksi, koteloituneena lukemattomien samankaltaisten joukkoon.

Päämääränämme on saada ne yksilöt, jotka eivät vielä ole kokonaan hengeltään uponneet moderniin suohon, ymmärtämään paikkansa maailmassa, ja herättämään muinaisen, perinteisen, tavan elää tämän tiedon pohjalta. Tahdomme paikallistumista ja heimokeskeistä kulttuuria suuren massan sijaan; yhteiskuntajärjestelmän, jossa ihmiset niputetaan erikoistaitojensa eikä vain varallisuutensa perusteella, ts. kastijärjestelmän; vastuuta omasta ympäristöstä, koska se heijastuu suoraan omaan hyvinvointiimme - tahdomme palata maahan ja elää sen ilojen ja surujen mukaan. Välillä vallattomasti tanssahdellen niityn laidalla, välillä hiki pinnassa keräten maan hedelmiä: todella Elää.

Suuria tavoitteita, kyllä, mutta ei millään tavalla mahdottomia. Aika näyttää mitä meidän siemenestämme kasvaa. Emme ehkä saavutakaan mitään oleellista elinaikanamme, mutta tärkeintä on että annamme panoksemme ikuisuuden virtaan, ollen yksi aalto muiden joukossa, sillä mikään teko ei tapahdu jälkeä jättämättä, pintaa värisyttämättä. Olkoon työmme siten sopusoinnussa Elämän mekaniikan kanssa.