Ajatus villieläinten tai petojen oikeuksista on varsin uusi ja vieras etenkin länsimaiden historiassa. Ympäristöfilosofisen ajattelun perusteella näkyvissä on kuitenkin viitteitä, että ne valtaisivat alaa.

Ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkka on puolustanut eläinten oikeuksia erilaisin argumentein ja filosofisin teorioin runsaan parinkymmenen vuoden ajan. Sudet ovat saaneet hänestä tosiystävän. Vilkka perää eettistä suhdetta luontoon ja uudenlaista susikäsitystä.

- Eläinten oikeudet on tapa nähdä maailma toisin. Ja kun näet sen toisin, et palaa enää vanhaan ihmiskeskeiseen ajatteluun. Suhteesi luontoon on muuttunut perustavanlaatuisesti, mutta myös ihmiskäsityksesi on muuttunut, tähdentää dosentti Vilkka.

Vilkka on koonnut pohdinnoistaan kirjan Susi luonnossa ja kulttuurissa. Hän sanoo, että se on eläinestetiikan tutkimusalaan kuuluva hätähuuto suden elämänoikeuden puolesta.

Eläinestetiikka on eläimen määrittämistä esteettisin kriteerein. Se on myös eläinten suojelua esteettisin kriteerein. Vilkka kysyy muun muassa, miksi sudet ulvovat kuuta. Nauttivatko ne luonnonkauneudesta, etsivätkö ne harmoniaa ja tasapainoa. Ainakin taiteessa harmonia on usein arvostettu esteettinen piirre. Lähde

Mitä, sudet eivät olekaan vain kiusaksemme manattuja petoja, jotka silkkaa pahuuttaan tulla nappaavat pihalta koiran ja koulumatkalta lapsen?

On niissä susissa monia piirteitä mitä ei kiväärin jyvältä näe, mutta on käytännöllisintä torjua omalle yhteisölle haitalliset ainekset, kuten vaikkapa liiaksi ihmiseen tottuneet sudet, jotka näkevät meidät hyvänä ruoanlähteenä eivätkä pelkää käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tietenkään mikään vaino ei johda kuin Yellowstonen kansallispuiston tapauksen kaltaiseen katastrofiin, jossa alueen ekosysteemi meni täysin mullinmallin, joten liipaisinsormelta kaivataan kärsivällisyyttä eikä tunteiden paloa.