Rodun käsitteestä
"Rotu" on nykyään tulenarka sana, mutta mikä tähän on syynä?
Otapa r-sana puheeksi tavallisen kansan keskuudessa, eritoten nuorten maailmaatiedostavien, ja saat osaksesi roppakaupalla paheksuvia katseita ja mutinoita 2000-luvusta. Saat kuulla, että käsite on tykkänään vanhentunut, eikä sillä ole nykyaikana muuta arvoa kuin että se on syy monikulttuuristen yhteiskuntien pahoinvointiin ja ristiriitoihin sekä moniin sotiin. Kauttaaltaan huono asia, josta johdetut opit ovat hitlerinaikaista, paremmasta tietämättä kannatettua soopaa. Olemme kehittyneet jo sen yläpuolelle, eikä uudessa uljaassa maailmassa tarvita mitään, mikä voisi erottaa yksilöt toisistaan ja luoda epätasa-arvoa sekä pahaa mieltä!
Mistä koko käsite on saanut alkunsa? Yleisen ajattelun mukaan sen juuret ovat tieteellisesti irrelevantissa kallonmittauksessa, huuhaa-myyteissä ja vastaavissa. Aihe on kuitenkin tänään niin värittynyt, että sitä ei voida vääristymiä välttämättä tarkastella nykyisestä perspektiivistä. On pureuduttava syvemmälle ja otettava aikakauden lasit silmiltään.
Ihmiset elivät aikoinaan pienissä heimoissa ympäri maailmaa. Jokaisella niistä oli omanlainen ympäristönsä, ja tähän nämä ryhmät sitten koittivat sopeutua parhaansa mukaan. Silloinkin kun elämä ei ollut raakaa taistelua heimon kannalta, viimeisten oljenkorsien epätoivoista hapuilua, he elivät ympäristönsä ehdoilla, joka omine lakeineen tuli erottamattomaksi osaksi niitä organismeja, jotka sen osasina elelivät. Ympäristö on siis yksi levy vahaa omanlaisella pinnallaan, ja kyseessä oleva organismi on toinen, ja näiden välisen vuorovaikutuksen seuraus on nähtävissä kummastakin levystä, kun ne painetaan yhteen. Tästä seuraava kuvio on tietysti erilainen sen mukaan, mitkä kuviot näiden levyjen pinnoilla ovat. Niinollen organismin asettuessa alunperin toisenrotuisen organismin suosimalle alueelle tämä joutuu käymään sopeutumisprosessin lävitse, joka muuttaa sekä opettajaa että oppilasta.
Asiassa on muitakin puolia kuin vain ympäristö ja organismi. Kuten ympäristökään, yksittäinen organismi ei ole vain staattinen olio, vaan se omaksuu ja oppii sitä mitä ympäristö opettaa. Ihmisistä puhuttaessa on käytettävissä sellainen käsite kuin perinne, eli traditio, joka määräytyy sen mukaan kuinka heimo suhtautuu heitä ympäröivään maailmaan. Heille muodostuvat omat toimintatavat, ikäänkuin koodisto, joihin tukeudutaan eri elämäntilanteissa. Kuten päätellä saattaa, traditio on täydellisen riippuvainen heimon koostumuksesta ja ympäristön vakaudesta. Yhtälön tekijöiden muuttuessa ei lopputuloskaan ole sama; vahakuvio eroaa. Näinollen tämä jaettu elämänkokemus on hyvin haavoittuvainen muutoksille: muutokset organismissa luovat ristiriitoja olemassaolevan tradition kanssa, ja niin traditio muuttuu näkökannan vaihtuessa; muutokset ympäristössä viilaavat organismia ja sen perinteitä; organismi voi omaksua toisenlaisesta ympäristöstä lähtöisin olevia traditioita.
Välihuomautuksena mainittakoon, että pysyäkseen todellisuuden kärryillä, on hyvä muistaa että koska maailma ei ole absoluuttinen, mustavalkoinen, jokaisessa noista osatekijöistä tapahtuu muutoksia kaiken aikaa, eikä mitään "puhtaita" rotuja, traditioita tms. ole olemassakaan. Tämän tajuaminen (suhteellisuuden käsite) saattaa kuitenkin johtaa omanlaiseensa absolutismiin, jossa millään ei nähdä olevan mitään uniikkia arvoa, koska mikään ei kuitenkaan ole ikuisesti paikallaanpysyvää. Vaikka ei ole mitään nätisti kartalle piirrettyjen rajojen sisällä pysyvää yksioikoista kokonaisuutta, se ei tarkoita ettei kokonaisuuksia olisi olemassa. Ei puhtaina, mutta eri ominaisuuksien painotuksina kuitenkin, joka ei tee niistä yhtään sen vähemmän todellisia.
Herää kysymys, että miksi itse käsite, rotu, on sitten niin negatiivisessa maineessa? Edelläolevahan ei antanut olettaa käsitteestä mitään itsessään pahaa ja luotaantyöntävää? Ehkä tärkein syy on se, että "rotu" on erotteleva käsite. Se asettaa eri ihmisryhmien välille rajamuurin, jota ei muuten ehkä huomattaisikaan, tai haluttaisi nähdä. Elämänkatsomuksemme on aikojen saatossa muuttunut - sitä en tiedä, että kuinka paljon siinä on vierasta vaikutusta ja kuinka paljon normaalia kehityskulkua - ja näemme ihmisen olevan eri asemassa ympäristöönsä nähden kuin aikaisemmin. Emme ehkä enää ymmärräkään heimollisen kokonaisuuden päälle, koska tämä heimo-organismin hengen yksilöistään riippuvaisuus ei tule ruohonjuuritason edustajan elämänkokemuksessa juurikaan esille, vaan hänen elämänsä täyttävät vain alati vaihtuvat harmaat kasvot, joihin on vaikea muodostaa mitään siteitä ja niin määrittää omaa paikkaansa heihin nähden. Ehkäpä juuri tuon kokonaisuuden näkymättömyyden takia käsittelemme ihmisiä yksilöinä, mutta vain yksilöinä vailla muuta kehystä. Oma itsekin pääsee silloin rehottamaan ympäristössä, jossa ainoa näkyvä asia on valo oman tunnelinsa päässä,
Moisella atomistisella asenteella ulkoiset tekijät jäävät määrääviksi meidän suhtautumisessamme toisennäköisiin. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole monille mikään ylitsepääsemätön este yksilön arvioimisessa, jolloin sen tehtävän hoitavat yleiset käsityksemme, ja niitä kuvastaa pintapuolisuus ja tasapäistävät yleistykset "sisimmästä," kun itselläkään ei ole sellaisesta tietoa elämänkokemuksen laadusta riippuen. Näinollen on helppo ymmärtää, miksi sanan "rotu" käyttöön suhtaudutaan niin vihamielisesti: se valottaa ihmisistä jotain, mikä on ymmärryksemme ulkopuolella, ja näyttää iskevän kuvitteellisen rajapyykin kahden ihmisolennon välille, jotka muuten näkisimme yhtäläisinä ja rikkumattomina. Emme tajua tätä, ja niin se näyttäytyy auttamattoman absurdina, sen vastustamisen jääden ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Tämä tolppa ei kuitenkaan häviä mihinkään asenteistamme riippumatta, ja sen hyväksyminen estää tulevat möhlimiset ja yllätykset, kun yhtälö ei toiminutkaan odotetulla tavalla.
-kuurakarahka
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=158