"Suomalaiset valmiita hidastamaan ilmastonmuutosta"
"Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneista neljä viidestä pitää ilmastonmuutosta tuntuvana uhkana. Ilmastonmuutoksen hidastamiseen uskoo kolme vastaajaa neljästä."
Valtaosa vastaajista on valmiita kierrättämään ja lajittelemaan, tinkimään kulutuksesta sekä käyttämään joukkoliikennettä oman auton sijasta.
Yksityisautoilua olisi valmis vähentämään 69 prosenttia vastaajista. Vastaajista 29 prosenttia olisi valmis maksamaan energiasta nykyistä enemmän. Kaikkiin tuotteisiin ja palveluihin lisättävää ilmastoveroa kannattaa alle puolet vastaajista.
Selvä enemmistö suomalaisista maksaisi ilmastonmuutoksen torjumisesta kolme euroa viikossa, minkä Euroopan unioni on arvioinut kustannukseksi jäsenmaan asukasta kohden.
Selkeä enemmistö katsoo toimivansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ainakin jollakin tavalla, naiset miehiä useammin.
Tuulivoima suosituin energiamuoto
Kyselyyn vastanneista 92 prosentin mielestä tuulivoiman käyttöä pitäisi lisätä tulevaisuudessa eniten. Tuulivoiman kannatus on noussut kaksi prosenttiyksikköä viime syksystä.
Puun, turpeen ja muun bioenergian lisäämistä kannatetaan toiseksi eniten (86 %), kuten viime syksynäkin. Ydinvoimaa kannattaa 47 prosenttia vastaajista. Kannatus on laskenut kolme prosenttiyksikköä.
Tutkimukseen haastateltiin puhelimitse tuhatta ihmistä 4.-14. helmikuuta. Virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.
Lähde
Jopa on ympäristönsuojelu halpaa, kun ei maksa kuin kolmisen euroa viikkoon. Toivoa sopii, että tämä panos riittää muuhunkin kuin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, vaikka turha moisia toiveita lienee elätellä.
On päivänselvää, että kaikki nämä energiaa säästävät ja sitä puhtaammin tuottavat keinot ovat askel parempaan suuntaan, sillä ihminen ei ole niin tyhmä että yrittäisi aivan läpeensä haitallisia ratkaisuja. Helppojen ratkaisujen ongelmana on vain se, että vaikka monet ihmiset saadaan toteutukseen mukaan, ne ovat tuskin riittävän tehokkaita. Luonnon kanssa sopusointuun virittäytyminen näin yhteiskunnallisesti vaatii jokseenkin tiukan käännöksen, eivätkä kaikki ole siihen valmiita juurikin sen vuoksi, että teollisen yhteiskunnan kehittymisen momentin mukana myös ihmiset ovat kehittyneet ympäristönsä mukaan. Nyky-yhteiskunnan kasvatti tuntisikin olonsa varmasti vieraaksi 1900-luvun alun Suomessa, ja sama pätee toisinpäin.
Mutta mitä tulee tuohon itseään ruokkivaan "yhteiskunnalliseen momenttiin," se ei muodosta mitään katkeamatonta noidankehää. Voiman uurtaessa eteenpäin tiettyyn suuntaan syntyy vastavaikuttajia, jotka toimivat ainakin jostain kulmasta tuota alkuperäistä voimaa vastaan, jolleivät sitten kohtisuoraan vastusta. Tämä tietenkin hidastaa alkuperäisen voiman matkaa suuntaan X, ja mahdollisesti sysää sitä samalla suuntaan Y. Eli vaikka yrityksemme ympäristömme rippeiden suojeluun olisi naiiviudessaan alimitoitettu, tämä on silti osa sitä kokemuksen maaperää, joka meitä muovaa. Tämä pätee jopa siinä tapauksessa, että hyväuskoisia kansalaisia höynäytetään ostamaan kaikenlaisia tuotteita päivittäessään kodinkonearsenaaliaan "vihreämpään" suuntaan välittämättä entisten koneiden toimivuudesta ja jäljellä olevista käyttövuosista, ja uusien elinkaaren aikaisista kustannuksista ja toimintavuosista. Olkoonkin, että kyseisellä toimella ei ole juurikaan tekemistä luonnonsuojelun kanssa itsessään - pelkkää ajan tuulista perillä olevaa markkinointia - se on silti tietoinen "uhraus" sen puolesta, mikä omassa mielessä symboloi ympäristönsuojelua. Kyseessä olisi siis hyväntahtoinen, mutta todellisuudessa vahingollinen teko.
Vaikka nämä keinot eivät itsessään mitään auttaisikaan, ehkä ne toimivat vastavaikutusten siemeninä niiden sisältyessä elämäämme. Vaikka tällä haavaa luonnonsuojelu jää vielä modernien periaatteiden jyrän alle, kun elintasoamme yritetään lannistumatta nostaa ja ekologisuus näkyy vain tuotteiden pakkauksissa ja mainoksissa olevana vihreänä värinä ja taikasanoina, uskoisin että nuo siemenet vielä itävät maaperän ollessa otollinen. Sitä, että miten kauan siihen menee ja kuinka matalilla raunioilla seisomme siinä vaiheessa, en tiedä, mutta syklinen näkemys maailman prosesseista tarjoaa lohtua: kyllä se pohja joskus tulee, ja siitä matka vie vain parempaan suuntaan. Tietenkin keskipäivän saavuttaessamme edessä odottaa pitkä yö, mutta kuten öiden, niin myös päivienkin on joskus päätyttävä.
-kuurakarahka
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=126