Elämän suola
Oli aika, kun tulisesti maustetut kanansiivet rynnäköivät kauppojen hyllyille, ja siitä asti tarjonta on seurannut samoja uomia.
Nykyaika tunnetaan valinnanvaran korostamisesta. Onhan valinnanvapaus yksilön perusoikeuksia ja demokratiaa kunnioittavan yhteiskunnan kulmakivi, ja juuri se on mahdollistanut mukavuuden vallankumouksen kaikkine elämää helpottavine hilavitkuttimineen ja konstipussillisineen. Käytämme valinnanvapautta jokapäiväisessä elämässämme selvinten kuluttamiemme tuotteiden tasolla, koska yhtiöt tarjoavat meille vaihtoehtoja poimittaviksi, ja jos jollain yhtiöllä käy tuuri, brändejä seurattavaksi.
Onkohan se sitten valinnanvapaudemme syytä, ettei kaupan lihahyllyä tutkiessa tahdo löytää normaalia maustamatonta lihaa? Valmiiksi marinoitujen tuotteiden vallatessa hyllyt tuntuu, että se mikä oli ennen erikoista on nykyään jokapäiväistä huttua. Kukapa sitä nyt tavallista lihaa haluaisi kun samalla rahalla, tai jopa halvemmallakin saa ihan valmiiksi eri tavoin maustettua lihaa. Noiden "erikoistuotteiden" tullessa ensi kertaa markkinoille kansa varmasti olikin haltioissaan uutuudesta, mutta nyt kun asetelma on kääntynyt päälaelleen, uutuudenviehätys on eittämättä kadonnut. Ennemminkin ihmetellään, että miksi kaikki pitää valmiiksi marinoida ja maustaa niin viimeisen päälle ja luuhun asti.
Valintaprosessimme hyödyntämisestä kertoo jotain kaupankäynnin brändikeskeisyys: kun yksi yhtiö tuo uuden ja kannattavan idean markkinoille, joukko muita hyppää samalle apajalle omine versioineen hittituotteesta. Lihakaupassa meillä onkin muutama suurempi tuottaja, jotka täyttävät hyllymetrit samalla tavaralla erilailla värjätyissä paketeissa. Varsinkin kanaosastolla tämä tulee esille, kun muoviloota toisensa jälkeen sisältää useimmiten samassa standardimarinadissa liotettuja siipiä, jalkoja ja rintoja. Possun osalta tilanne ei ole aivan noin synkkä, mutta on tuo maustamisvimma on pesiytynyt sinnekin tiukasti. Hyvin käy kaupaksi, mutta eipä samassa hintaluokassa ole muutakaan, sillä jostain syystä marinoidut tuotteet ovat kohtalaisen paljon halvempia kuin maustamattomat. Joissain tapauksissa tämä selittyy marinadin halvemmalla kilohinnalla ja suurella määrällä, toisissa taas ei.
En tohtisi mennä lataamaan syyllisyyden taakkaa pelkästään kuluttajien niskaan, vaikka he tietysti ihan viimekädessä päättävätkin mitä yhtiöiden kannattaa syytää markkinoille; heidän suunsa äänestivät aikanaan, ja nykykaupat pursuavat tuon vaalin seurauksia. Onhan nimittäin niinkin, että lisäkastikkeilla saadaan parannettua säilyvyyttä. En kuitenkaan uskoisi tämän olevan kovinkaan tärkeä syy marinoinnin käyttämiseen, sillä markkinoinnissa se ei näy. Huolimatta optimismista kuluttajien suhteen kaupassa on aina kaksi osapuolta.
Kun yhtiö tuo uutukaisen idean kauppoihin, se ei ole ehtinyt käydä läpi sen kummempaa tulikastetta kuin pienen ryhmän testin, joten kyseessä on aina jonkinasteinen sohaisu tuntemattomaan pienen arvion avustuksella. Muutokset eivät saa siis olla kovin poikkeavia tai turhan erikoisia, jotta ne kävisivät hyvin kaupaksi. On joitain asioita, joista useimmat pitävät, ja mitä useammalle ihmisille uusi säväyttävä makuyhdistelmä maistuu, sitä nousujohteisempi on firman kurssi. Natriumglutamaatin (E621, tai MSG) käyttö lisää ruuan tenhoa vahvistamalla lihaisten ruokien makua, joten sen käyttö on luonnollisesti kannattavaa. Pitäväthän ihmiset lihan mausta. Mitä ihan oikeisiin maustesekoituksiin tulee, lienee epäkäytännöllistä ja -taloudellista valmistaa monen monituista maustetyyliä, sillä vähemmälläkin pääsee. Tässä tapauksessa markkinoille tuodaan muutama makutyyli sieltä täältä skaalaa: esim. tulinen, hunajainen jne. No, itseasiassa makuja ei juuri noita enempää olekaan paria yksittäisen valmistajan poikkeusta lukuunottamatta. Tuotteiden monipuolisuuden tarkoituksena on vain saada mahdollisimman paljon ostajia, ja tappiolla tuotettu monipuolisuus ei tietenkään aja liikeyrityksen asiaa. Nyt sellaisetkin ihmiset, joille maustamaton liha ei ole tarttunut matkaan sen alhaisen jalostusasteen vuoksi, saavat osansa samasta herkusta valmiiksi maustettuna. Kyseessä eivät ole mitkä tahansa mausteet, vaan ne tuppaavat olemaan pippurin ja suolan yhdistelmää erikoisempia. Sitä enemmän hintansa väärtti, mitä eksoottisemman oloinen maustesekoitus.
Vahvasti vaihtoehdoksi profiloituneiden valmismaustettujen tuotteiden ollessa hyllyillä ihmiset sopeutuvat niiden olemassaoloon, ja niin alunperin kielteisesti moisiin tökötteihin suhtautuva saattaa lipsua ostamaan niitä "kiireissään." Tämä tietysti pätee tuhatkertaisesti heihin, joille ei ole sen suurempaa väliä että maustavatko itse vai ostavatko valmiiksi maustettua - kunhan on vaivatonta ja maukasta. Miksi tehdä asiat vaikeimman kautta, kun vaihtoehto on kerran olemassa? Tämä ajastaan muokkaa markkinoita, ja vahvistaa marinoitujen tuotteiden asemaa jos ihmisten asenteet niin sallivat. Näinollen ei voida täysin sanoa, että pahat yhtiöt pakottavat ihmiset syömään tätä moskaa - hinnoittelupolitiikka on kuitenkin kysymysmerkkinä - vaikka heidän aloitteensa loi noidankehän: valmiiksi marinoidun lihan kysyntä kasvoi ja siitä muodostui hedelmällinen apaja, jota ei tietenkään kannata jättää huomiotta tarjoamalla vain maustamatonta lihaa.
"Valinnanvapauttamme" on hyvin helppo käyttää hyväksi tarjoamalla jotain näennäisesti houkuttelevaa, koska tuotetyypin saadessa vankan aseman markkinoilla muutamat vähemmistöäänet eivät sitä horjuta. Muutos tarvitsisi liikkeelle lähtiäkseen ihmisten tukea, mutta heitä ei pelkillä vakuutteluilla suostutella, koska kukapa onnistuisi sanoin koristelemaan maustamattoman lihan kauniimmaksi kuin valmiiksi maustetun keillekään muille kuin noiden mausteiden vaihtoehtoihin kuoliaaksi kyllästyneille?
-kuurakarahka
Muutamia linkkejä aihetta koskien:
Marinoimattomia lihoja on vaikea saada markkinoille
Marinadi on ilmaa hinnassa
Maustamaton liha on luultua yleisempää
Addressi marinoimattoman lihan puolesta
Paluuviitteen osoite: http://www.anus.com/tribes/fnus/pivot/tb.php?tb_id=123