Oliko tämä yllätys?
Vaikka sanat ovat kauniita ja esitetyt tarkoitusperät jaloja, lopputulos ei voisi olla kauempana mistään vihreydestä. Ekologisuus, joka nykyään "ilmastonmuutoksen" vastustamisen nimellä kulkee, on symboli taas yhdelle muotivirtaukselle, joka kannattaa ottaa huomioon liiketoimia suunnitellessa, sillä se rauta on vielä tarpeeksi kuumaa taottavaksi.
Ympäristöystävällisyys ja talouskasvu ovat toisilleen vastakkaisia tavoitteita, koska taloutemme kasvu tapahtuu juuri ympäristömme kustannuksella. Meillä voi olla ympäristöystävällistä taloutta, mutta me emme voi asettaa kumpaakin tärkeiksi tavoitteiksi, koska ne kumoavat toisensa, jolloin syntyy tällaisia kulisseja talouskehityksen ajamiselle.
]]>
Kyllä! Me olemme jälleen kerran valloittaneet yhden tilaston kärkipaikan, hyvä me! Hmm, mitäs tuo tutkimus koskikaan... ah, seksiäpä se. Niin, olemme hyvin vapaamielisiä seksin suhteen, ja se on yksinomaan HYVÄ asia, koska seksikin on iloinen asia ja näin ollen sitä tulisi harrastaa mahdollisimman usein vielä mahdollisimman monen kanssa vipinän lisäämiseksi.
Toisin sanottuna olemme tutkimustulosten valossa muihin maihin verrattuna sen verran näköalattomia, että joudumme etsimään syytä elämäämme yhden yön juttujen päämäärättömästä panemisesta. Olemme kuin auto, joka kulkee yön pimeydessä lukemattomia kilometrejä, ulvoen asvalttia pitkin vain siksi, että pääsisi täyttämään tankin. Huoltoaseman kelmeiden valojen vihdoinkin loistaessa ympärillä auto kurvaa himokkaasti automaatille, ja jatkaa janon sammutettuaan matkaa kohti ei-mitään. Ainoa syy, miksi tämä auto on edes liikkeellä on se, että sen täytyy päästä uudestaan huoltoasemalle tankkaamaan, ja tämän takia se ajelee koko elinkaarensa ajan samoja vanhoja teitä, yhtään mihinkään lopulta päästen.
]]>
Olemme lukeneet uutisista, kuinka suurten uskontojen maissa kuten Intiassa ja muslimimaissa ihmisiä on tallautunut kuoliaaksi tuhansien ihmisten kokoontumisissa, erityisesti kun väkijoukko on ajautunut sekasortoon ja paniikkiin.
Tässäkin tilanteessa ihmiset ovat olleet odottamassa pääsyä uskontonsa temppeliin, ja ovien avauduttua rynnivät paratiisin ilmentymäänsä hinnalla millä hyvänsä. Heidän hakemansa täyttymys ei kuitenkaan ole hengen ravintoa sinänsä, vaan materiaa, josta ihmiset imevät onnensa siihen ensiksi kahliuduttuaan.
Onkin perin surullista lukea, kuinka kerran niin jalo laji on rappeutunut tasolle, jossa juostaan kuin päättömät kanat, kaikki itsensä puolesta, kiiltävää krääsää pullisteleville hyllyille hypistelemään ja kassalle muovia vinguttamaan. Mitä tämä on antanut meille, ja mihin se johtaa? Ettemme kuitenkin jahtaisi sateenkaaren päätä kultapadallisen toivossa, vaikka sen suurin aarre paljastuu kun pään kohottaa kohti sitä lempeää näkyä? Se vaatii epäilemättä kiehtovan monimutkaisesta labyrintista irrottautumista, mutta on sen arvoista, voin luvata.
]]>
Jo "koululaitos" sanana kertoo kaiken: sen tehtävä on tunkea ihmisenalut täyteen tarpeelliseksi katsottua tietoa, jotta he olisivat valmiita työelämän haasteisiin kun vanhat tekijät siirtyvät eläkepäiville. Olemmeko unohtaneet sen latinankielisen rimpsun, josta aina koulussa muistutettiin: "non scholae, sed vitae discimus"? Vai olisiko kenties niin, että se elämä, jota varten opiskelemme, vaatii juuri tällaista liukuhihnamaista tuotantoa toimiakseen parhaiten?
Loppujen lopuksi kysymys on perimmäisistä arvoista: mitä me haluamme elämältä? Ratkaisu voi olla helppo sanoa, mutta ei toteuttaa, sillä jokaisessa niistä joudumme tekemään joitain uhrauksia. Tehdasmainen yhteiskunta ja käsitys yksilöistä kokonaisuuden osina ja toisinpäin eivät istu hyvin yhteen.
]]>
Tässä on esimerkki siitä, kun tietyn ideaalin seuraaminen menee pitkälle normaalin järjen edelle. Kampaajat ja parturit ovat (olleet) erillään siksi, että ne ovat erikoistuneita jommankumman sukupuolen mieltymyksiin hiusasioissa. Niissä on eroa, ja luultavasti niinkin paljon että erikoistuminen kannattaa parhaan lopputuloksen saamiseksi.
Tämän lain mukaan voitaisiin siis rankaista kampaajaa, joka ei suostu laittamaan miehen hiuksia hänen haluamallaan tavalla. Entä jos asiakas pyytää jotain kampaajan oman asiantuntemuksen ulkopuolella olevaa, jota ei voida varmoin ottein toteuttaa? Syyllistyykö yrittäjä silloinkin syrjintään?
En nimittäin usko, että kampaajat/parturit aivan tahallaan kieltäytyvät palvelemasta toisen sukupuolen asiakasta, koska he menettävät siinä suoraan rahaa. Näin ollen syyn täytyy olla ammatillinen. Se kuitenkin nähdään syrjivänä, koska kaikki kampaajat/parturit ovat samanlaisia kun kerran uudetkin ovat parturikampaajia.
]]>
Tämä on ollut odotettavissa, sillä bakteerikannat elävät ja muuttuvat jatkuvasti siinä missä mekin, ja mikä ei tapa, se vahvistaa. Nyt joudumme vain ikävään asemaan ihmisinä, kun antibiootit menettävät lopunkin tehonsa: meillä itsellämme ei ole kehittynyttä vastustuskykyä, koska olemme järjestelmällisesti paikkailleet sen puutteita lääkkeiden avulla.
]]>
Ehkä yksi järjettömimmistä tempuista mitä maan eheyden suhteen voi tehdä, on siirtää ruoantuotanto muille mannuille: nykyisen Euroopan liittovaltion tapauksessa sinne, missä se on halvinta - kuljetusverkosto hoitaa loput. Tulemme aina tarvitsemaan ruokaa, ja sen lähteet tulisikin pitää aina niin lähellä kuin mahdollista.
Arvot kuitenkin määritellään taloudellisten periaatteiden mukaan, joten tuotanto on niiden mukaan järkevintä pitää siellä, missä siitä aiheutuu vähiten kustannuksia juuri tällä yhdellä mittarilla. Tämän yhden mittarin pitäisi sitten heijastaa päätösten oikeellisuutta huolimatta siitä, mitä tämän harhakuvan takana tapahtuu.
Suomalaiselle maidolle käy köpelösti ainoastaan siksi, että olemme irtautuneet todellisuudesta, emmekä tajua sitä turruttuamme yksinkertaisten talouskäyrien helppouteen, joiden oletamme nyt olevan todellisuus itse, vaikka nuo käyrät kuvaavat yhtä osaa siitä suuresta kokonaisuudesta.
]]>
De Greyn perimmäisenä perusteena terveen iän pidentämisen velvollisuudelle näyttää olevan ihmisten pelastaminen elämään nyt kuuluvilta kärsimyksiltä. No, niitähän me olemme tahtoneet välttää kautta aikain: antibiootit, rokotteet ja muut hoidot antavat arvostamiamme lisävuosia hengellemme - hetkiä, joiden arvo nousee kummasti kun oma nirri on lähellä lähteä. Niinpä terveen iän pidentäminen, eli vanhuuteen liittyvien sairauksien torjuminen on vain askel pidemmälle samaa vanhaa polkua pitkin.
Moraaliselta kannalta katsottuna emme voi löytää yksiselitteistä kyllä/ei-vastausta kysymykseen, että tulisiko meidän ryhtyä tähän projektiin. "Luonnollisuus" argumentti ei toimi, koska tuhatvuotias ihmisolento on aivan yhtä luonnollinen kuin 60-vuotiaana kuoleva ihminen. Toisaalta, myöskään ihmishenkien pelastamisen puolesta vetoaminen ei vakuuta, koska mikä velvollisuus meillä on pidentää elämänkaartamme, varsinkaan näin radikaalisti? On nykyisiä moraalikäsityksiä vastaan olla pelastamatta ihmishenkiä - sitähän iän pidentäminen on, tapahtui se sitten pelastusrenkaalla tai rokotteella. Sille ei vain ole ehdotonta, rautaista sääntöä, joten joudumme katsomaan muita tekijöitä.
Koska de Grey mainitsee projektin sivuilla, että tämäntyyppinen hoito ei jäisi vain rikkaiden huviksi, liikakansoituksen ongelma pahenisi. Hän ehdottaa, ettemme hankkisi niin monia lapsia korjataksemme syntyvien suhdetta kuolleisiin, joka keskimääräisen eliniän noustessa myös nousisi. Olettaen, että ihmiset eläisivät pisimmillään päälle 1000-vuotiaiksi, suhteessa normaali lapsentekoaika olisi siinä 200-300 vuoden paikkeilla, jona aikana sitten pyöräyttäisimme ne pari-kolme mukulaa. Aikavälin ollessa näin pitkä muutokset väestön koossa hidastuisivat, mutta tapahtuisivat kuitenkin. Pitää kuitenkin muistaa kysyä, että onkohan niin, että ihmiset jättävät lisääntymishalunsa narikkaan, ellei niitä onnistuta jollain kontrollikeinolla hillitsemään?
Liikakansoituksesta tekee ympäristöongelman se, että valtavaksi paisunut ihmismassa vaatii myös valtavan määrän resursseja elinsijaltaan. Korkea teknologian taso ei sekään pysy yllä aivan itsestään, vaan vaatii omat raaka-aineensa. Jos nämä "ikuisen nuoruuden" visiot toteutuvat, meillä on käsissämme ilmeisesti miljardeja ihmisiä, jotka elävät monta kertaa normaalia pidemmälle, kuluttavat luultavasti saman verran eivätkä uskoakseni ole halukkaita luopumaan ihmelääkkeestään. Jos lisääntyminen saadaan aisoihin, tilanne vastaisi nykyistä paitsi että ihmiskanta ei uusiutuisi niin nopsaan.
Jos otamme hörpyn tästä lähteestä, tulemme riippuvaisiksi siitä, kuten on yleensä laita teknologian kanssa. Silloin me joudumme ylläpitämään nykyistä teknologiapyramidia, koska vain sen avulla tätä elämän eliksiiriä voidaan valmistaa, ja se ei ainakaan merkitse kulutuksen vähentämistä.
Lopuksi voidaan kysyä, että miksi kuolemaa pitää yrittää potkia mahdollisimman kauaksi? Kuolema ja kärsimys ovat erottamaton osa elämäämme, sillä ilman niitä emme osaisi suhteuttaa miellyttäviä asioita, ja ne menettäisivät arvoaan mukavuuden inflaatiossa. Jospa nyt kuitenkin kuolisimme ihan tavalliseen aikaan varmuuden vuoksi.
-kuurakarahka
]]>
Kivikkoinen on tämä polku, jota kuljemme, eikä niitä kaikkia murikoita voi huomata matkan aikana. Varsinkin silloin kun juoksemme pää kolmantena jalkana ja katse tiukasti horisontissa jäävät kivet huomaamatta, ja kaatumisen vaara on ilmeinen. Sitä ei vain tule ajatelleeksi kun tulevaisuus näyttää niin lupaavalta tuolla taivaanrannalla, vaikka ensin olisi hyvä varmistaa että jalat ovat tukevasti maan päällä.
Nanoteknologia lupaa suurenmoisia loikkia kehityksessä, sillä sen avulla voimme astua maailmaan, jossa ikkunat pysyvät puhtaina itsestään, käyttöesineet ovat kestävämpiä, kevyempiä ja yleensäkin tekevät työnsä paremmin: noin karkeasti sanoen kaikki olisi jollain tavalla paremmin nanoauringon alla. Positiivisia puolia nanoteknologiassa varmasti onkin mittava liuta, sitä en epäile, koska kyseessä on kuitenkin uusi lähestymistapa materiaalienkäsittelyyn. Sokea teknologiausko kuitenkin saa ihmisen ajattelemaan, että kehityksestä ei voi seurata kuin hyvää, ja totta tosiaan, kukapa ei tahtoisi ikuisesti puhtaita ikkunoita. Mitä vähemmän vaivaa, sitä parempi, eikö?
Tämän valossa on todennäköistä, että mahdollisten huonojen puolien tutkiminen ja esille kaivaminen on jäänyt paljon vähemmälle kuin mukavien asioiden, joita sitten messutaan hurmioituneille massoille - ilolla he ottavat lahjan vastaan. On itsestäänselvää, että uudet teknologiat, eli työkalut, vaikuttavat meihin monilla tavoin, eivätkä ne kaikki ole välttämättä suotuisia pitkällä tähtäimellä. Mikäli nanoteknologiaa aiotaan hyödyntää, olisi viisainta käyttää vain niitä sovelluksia, jotka tutkitusti eivät polta käsiämme. Tällaiset mielipiteet ovat kuitenkin epäsuosittuja, koska nehän selvästi hidastavat kehitystä ja estävät uusille laitumille kirmausta. Tuhannet liikeideat odottavat toteutumistaan, mutta ne joutuvat jäämään idean asteelle jos nanoteknologiaa ei otetakaan avosylin vastaan. Kukaan ei tahdo kuulla, että tämän kirjavan oven takana saattaa lymytä varsinainen vitsausten kirjo, koska se asettaa heidän oman optimisminsa häpeälliseen valoon ja kyseenalaistaa heidän kiintyneet käsityksensä kehityksestä.
Monet olettavat automaattisesti, että teknologinen ja taloudellinen kehitys on yksistään hyvästä, ja he elävät elämänsä mm. tuon ajatuksen kautta. Se on osa heitä itseään, ja siitä luopuminen olisi henkisesti tuskallista. Se vaatisi kaikkien tämän käsityksen ylle kasautuneiden rakennelmien tuhoa ja uudistuneelta perustalta rakentamista. On kuitenkin helpompi pitää kehitysuskon epäilijöitä vain oppimattomina pahanilmanlintuina, koska sitä kautta pääsee itse moraalisesti ylivertaiseen asemaan. Sinne vetäytyen on yksinkertaista perustella itselleen, kuinka oma mielipide on se oikea - se nyt sattuu turvaamaan mukavat oltavat siinä samalla. Sillä aikaa kun ihmiset käyvät tätä saippuadraamaa lävitse tällä kertaa nanoteknologia kenttänään, tällä haavaa vielä varsin tuntematon tekniikka valtaa alaa päivittäisessä elämässämme ja kylvää siemeniä huomista varten. Mitä noista siemenistä syntyy, emme tiedä.
-kuurakarahka
]]>
Olettaen, että syrjäytyminen luo pohjaa internetissä havaittaville ääriaineksille, voi kysyä, että kuinka syrjäytymisen seurausten valvonta estää itse syrjäytymistä?
]]>
Helppoahan se on selitellä kouluampuminen ym. muottiin sulautumaton teko mielenterveydelliseksi viaksi: silloin yhteisön ei tarvitse katsoa peiliin, koska syyn esitetään tulevan jumalallisten sfäärien luota, eikä meillä ole mitään sananvaltaa asiaan. Joudumme vain sopeutumaan, ja paras keinohan tähän on tietysti lisätä valvontaa. Yhtäkkiä näemmekin kouluampujia yhden jos toisenkin pulpetin äärellä. Näin ollen on kätevä aloittaa seulominen ja yksipuolinen kategorisointi, jossa olet joko "puhdas" tai sitten mahdollinen kouluampuja.
]]>
"Koska teollisuus on arvioinut tarvitsevansa jopa lisää sähköä, toivoo hallitus kansalaisten ryhtyvän sähkönsäästökuurille."
Vaikka sitä puhutaan kauniisti sähkönsäästämisestä ympäristöystävällisyyden nimissä, ei kuitenkaan olla valmiita todella työntämään viisaria alaspäin. Nyt en puhu kostomielessä: "ettäkö kansalaiset joutuvat teollisuusherrojen kisojen maksumiehiksi, niinkuin aina meitä sorretaan!" Sähkönkulutuksen nimissä energiatehokkaampien vaihtoehtojen käyttäminen tietenkin hidastaa hieman muuten niin villisti pyörivää sähkömittarin kiekkoa. Mittavat vähennykset tietysti vaativat mittavia toimia, ja kansalaisten kodeissa ja elämässä yleensä tämä heijastuisi vähennyksenä siellä, päivityksenä tuolla. Onko energiatehokasta saati ympäristöystävällistä tunkea ihmiset takaisin kulutusrumbaan "vihrein" motiivein sen vähiten energiaa kuluttavan kojeen perässä?
Niinkuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, teollisuus ei tyydy nykyiseenkään palaan kakusta. No, mikäs sen sopivampaa: pirteä kulutushan pitää teollisuuden pystyssä. Tuotantoa ei ole olemassa vain sen itsensä vuoksi, vaan me kuluttajat annamme sille syyn toimia ja kasvaa. Kaikkeen, mitä me suinkin kulutamme, menee energiaa ja raaka-aineita. Mitä enemmän me kulutamme, sitä enemmän menee energiaa ja raaka-aineita. Ja nykyään me kulutamme aika himskatin paljon, josta olisi varaa leikata.
Ainahan ei tietenkään ollut näin. Kuinkahan paljon 1900-luvun alun keskivertotalous kulutti sähköä ja materiaa, ja minkälaatuista tämä kulutettu aine pääasiassa oli: uusiutuvaa vai uusiutumatonta tai rankkaa jalostamista tarvitsevaa? Ihmisillä on kuitenkin aineellisia tarpeita - selittämättömiä tarpeita - niinkuin harakallakin, joka on mieltynyt kaikkeen kiiltävään vaikkei sillä mitään teekään. Tämä on hoksattu jo ammoisina aikoina, mutta tämän tarpeen hyödyntämisen, eli tyydyttämisen, keinojen määrän kasvaessa räjähdysmäisesti kasvoi myös kulutus. Nyt kauppojen hyllyt ovat täynnä tavaraa, jota emme periaatteessa tarvitse, mutta koska perustarpeemme ovat jo lopensa kyllästettyjä, voimme ajatella "korkeampien" tarpeidemme täyttämistä. Meitä on siunattu vapaa-ajalla vaeltaa kaupoissa kuin zombit, haahuillen hyllyjen välissä etsimässä jotain, mikä pistäisi turtaan silmäämme ja herättäisi halun saada tämä oudon viehättävä kapine.
Jos ihmiset eivät koskaan olisi olleet tietoisia joistain näistä käytännössä tarpeettomista esineistä, he eivät olisi osanneet kaivatakaan juuri niitä nimenomaisia tavaroita, vaikka kasvoton halu olisi toki piillyt pinnan alla hyönteissilmineen. Niinpä teollisuudellakaan ei olisi nykyistä aineellista syytä olemassaololleen, koska ihmiset eivät kokisi tarvitsevansa niin paljoa.
Siinä mielessä onkin todella outoa kulutuksen vähentämisen kannalta laittaa ihmiset sähködieetille kuluttamisen keinoin (myönnetään, hieman säästäenkin ja lihasvoimaa käyttäen, joka on kauttaaltaan hyvä asia) ja samalla tukea teollisuuden tarpeita, joka on se kaivo, josta ammennamme pöhöttävän vetemme. Emmehän me muutakaan osaa tehdä.
-kuurakarahka
]]>
Uskoisin, että seksistä kahden jo valmiiksi hiv-positiivisen välillä ei paljoa tuomioita ole jaeltu, koska asiassa ei ole tapahtunut rikosta - ellei sitten jonkun kiemuran kautta pääse syyttämään, ettei kumpikaan ollut tietoinen toisen hiv-positiivisuudesta. Kuitenkin, vahinko tapahtuu kun hiv tarttuu, ja rangaistavaksi tuo tulee kun hiv-positiivinen kumppani ei kerro asiasta toiselle ennenkuin harrastaa suojaamatonta seksiä.
Tässä mielessä tutkijoiden vaatimus on tyystin mieletön, koska kyseessä on enemmän kuin "vain" normaalin sukupuolitaudin tartuttaminen toiseen. AIDS ei parannu, mutta useimmat sen yhdynnän kautta saaneet kyllä ovat kohtalonsa ansainneetkin, koska ainakin länsimaissa ihmiset ovat tietoisia riskeistä. Niistä ei vain välitetä, koska on helpompaa vain heittäytyä halujensa vietäväksi jonkun yhden yön seuralaisen kanssa, ja siinä sivussa sitten unohtuu se suojakin.
]]>