"Helsingin poliisi on taltuttanut perjantai-iltapäivänä Meri-Rastilassa puukon kanssa riehuneen miehen ampumalla tätä jalkaan. Välikohtaus sattui kolmelta iltapäivällä rannan läheisyydessä.

Hätäkeskukseen tuli ennen kolmea iltapäivällä ilmoitus, jonka mukaan Ramsinniemen rannassa oli nähty puukko kädessä liikkunut mies sekä verinen nainen. Hälytyksen teki ohikulkija.

Paikalle lähetettiin useita poliisipartioita. Ensimmäisenä paikalle tulleet partiot saivat kontaktin epäiltyyn puukkomieheen. Poliisi joutui kuitenkin ampumaan miestä, kun tämä ei suostunut luopumaan puukostaan ja lähestyi poliisia se kädessään.

Vuonna 1970 syntynyt mies toimitettiin ambulanssilla sairaalaan leikkaukseen, eikä hänellä ole hengenvaaraa.

Pahoinpitelyvammoja käsiinsä ja ylävartaloon saanut vuonna 1990 syntynyt nainen toimitettiin Malmin sairaalaan. Naisen vammat eivät poliisin mukaan ole vakavia. Mies ja nainen tunsivat toisensa entuudestaan.

”Asianomaiset olivat olleet grillaamassa ja riitaantuneet jostain”, kertoo komisario Risto Purastie Vantaan poliisista. Alkoholilla oli osuutta tapahtumiin.

Tapahtumia tutkitaan Vantaan poliisissa virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena. Mahdolliset muut rikosnimikkeet selviävät myöhemmissä tutkimuksissa."

Lähde

Täällä Suomessa asiat ovat vielä verrattain hyvin keskivertokansalaisen osalta, kun ajatellaan satunnaista väkivaltaa: täällä ei ole yhtä suuri mahdollisuus tulla ryöstetyksi, hakatuksi, raiskatuksi tai tapetuksi kuin joissain pidemmälle ehtineissä suurkaupungeissa on. Tämä kuitenkin vaikuttaa mielikuvaamme poliisista: heidän ei tarvitse käyttää asetta usein, mutta kun asetta käytetään, on se yllätys.

Jotkut hyväksyvät tämän odotettavana vastauksena uhkaavaan käyttäytymiseen ja keinona pitää järjestystä yllä, eli esim. tukahduttaa satunnaista väkivaltaa. Toiset taas ovat tuudittautuneet johonkin diplomaattisen kyläpoliisin ihanteeseen, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta sulavan supliikkinsa avulla tai korkeintaan heilauttamalla nyrkkiä kerran pari täysin ilman "yletöntä voimankäyttöä". No, uutisia: poliisi Suomessa käyttää asetta todella harvoin, joten ei voida sanoa, että he antavat paukkurautojen laulaa aivan pienestä, vaan se vaatii omanlaisensa tilanteen. Kyllä se poliisikin haluaa vuoron jälkeen ehjänä kotiin koittamatta onneaan etälamauttimien ja pippurisuihkeiden kanssa.

Voidaan ehkä sanoa, että maailma muuttuu raaemmaksi täälläkin päin. Voimalla saa ja autolla pääsee, ja tilaisuuden tullen on ihmisiä, jotka käyttävät tilaisuutensa oman onnen tavoitteluun - miten lyhytnäköistä se sitten onkaan - toisten ihmisten kustannuksella tai ilman. Ensimmäisiä varten ovat järjestyksen valvojat, joiden tehtävänä on pitää huoli, ettei yhteiskunnasta tule täysi sotatanner. Kun otteet kovenevat, on myös poliisin kyettävä vastaamaan tuleen ja osoitettava, että teoilla on seuraukset. Esim. puukolla poliisia uhattaessa on mahdollista tulla ammutuksi jalkaan. Kuulostaa hieman lannistavammalta kuin saada pampusta, etälamauttimesta tai suihkeesta.

"Taloustaantumassa mansikanpoiminta alkaa houkutella suomalaisiakin. Tänä kesänä heitä on noin kymmenen prosenttia Suonenjoen seudun poimijoista.

"Suomalaispoimijoita ei ole pelloilla juuri näkynyt pariin kolmeen vuoteen. Nyt kyselyjä tulee jatkuvasti", kertoo Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistyksen toiminnanjohtaja Ilkka Voutilainen.

Kovin suurista määristä ei tosin ole kyse. Kaikkiaan seudun marjatiloilla työskentelee tänä kesänä noin 3 000 poimijaa, jotka tulevat noin 15 maasta.

Taantuma on merkinnyt myös sitä, että ulkomaalaisia poimijoita on ollut tarjolla aiempia vuosia enemmän. Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtajan Hannu Salon mukaan puutarha-alan kausityöläisiä tulee ulkomailta Suomeen noin 10 000, heistä yli 8 000 mansikanpoimintaan.

"Heistä on pikemminkin runsaudenpulaa. Joillain seuduin myyrätuhot ovat aiheuttaneet sen, että työtä ei ole tarpeeksi. Näille poimijoille koetetaan järjestää työtä muualta", Salo kertoo.

Hänen mukaansa nuorten halukkuus lähteä poimintatyöhön Suomeen alkoi jo ehtyä, mutta kansainvälinen taloustaantuma muutti tilanteen.

"Nuorille ei ole entiseen tapaan kesätöitä esimerkiksi Pietarin seudulla. Silloin lähdetään mielellään kesätyöhön Suomeen ja marjatiloille."

Venäjän lisäksi eniten tulijoita on Baltiasta, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Useimmat tulevat viisumilla, joka oikeuttaa alle kolmen kuukauden työrupeamaan. Salon arvion mukaan yleensä töihin tullaan pariksi kolmeksi viikoksi.

"Siinä ajassa tienaa käteen 800–1 000 euroa. Se ei ehkä tunnu paljolta, mutta nuorten kotimaissa sillä on ostoarvoa paljon enemmän kuin Suomessa."

Lähde

Kuinka niin "kelpaa taas"? En tiedä, että kuinka moni on ehdottomasti juuri mansikanpoimintaa vastaan. Haluttomuuteen poimia mansikoita työksi lienee ennemminkin syynä se, että valtiolta saa muutenkin rahaa, ja huomattavasti pienemmällä vaivalla. Miksi siis kyykistellä ja kyyristellä marjapellolla kun rahaa tulee muutenkin tarpeeksi?

Ja sitten ihmetellään kun köyhistä maista tulee Suomeen ihmisiä poimimaan marjoja joita suomalaiset eivät itse poimi.

"Puolustusvoimien uudet kuntoilukäytännöt puhuttavat palveluksessa olevia aliupseereita. Maanantaina palvelukseen astuva saapumiserä on ensimmäinen, jonka peruskauden ohjelmaan ei sisälly juoksemista.

Muutos on historiallinen, sillä useimmille intin käyneille p-kaudesta on jäänyt parhaiten mieleen joka-aamuiset juoksulenkit, jotka yleensä muuttuvat löysemmiksi palveluksen edetessä pidemmälle.

Nyt lenkkeily korvataan sauvakävelyllä tai hiihdolla.

Ruotuväki-lehden haastattelemat Uudenmaan Prikaatin alikersantit ovat muutoksesta ihmeissään. Heille juoksulenkit olivat vielä arkipäivää.

– Oudoltahan se tuntuu, ettei p-kaudella enää lenkkeillä ollenkaan. AUK:sta saattaa tulla entistäkin kovempi shokki, jos ei ole lainkaan juossut palveluksen alussa, alikersantti Patrick Karlsson tuumii lehdelle.

Puolustusvoimat hemmottelee tulevia varusmiehiä muillakin uusilla virikkeillä. Varusmiestoimikuntien hallintaan ollaan hankkimassa Nintendo Wii -konsolipelejä 300 000 eurolla. Tarkoitus on edistää varusmiesten vapaa-ajalla tapahtuvaa liikuntaharrastusta."

Lähde

Oi aikoja, oi inttiä.

On jokseenkin turhaa huudella naavaparran takaa kuinka juoksemista pitäisi vain lisätä nykyiselle pullamössösukupolvelle, koska he eivät yksinkertaisesti kestäisi sitä. Tästä syystä on olemassa tasoryhmät, joissa porukka kyllä saa (ainakin teoriassa) kuntoonsa nähden tarpeeksi kovaa rasitusta. On tosiasia, että juoksemisesta ei ole hyötyä jos se rikkoo paikat, kuten heikompien varusmiesten laita on, joten armeija joutuu etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja pysyäkseen kehityksessä mukana.

Tähän suuntaan kun kuljetaan, niin mistä sotilaat 20 vuoden päästä? Armeija parhaassa tapauksessa antaa kipinän kunnon kohottamiseen ja ylläpitoon, mutta mitään takeita siitä ei ole, ja fyysistä kuntoa on pidettävä yllä läpi elämän jos siitä tahtoo hyötyä. Yksi kuuden kuukauden rypistys ei paljoa auta vuosien velttoilun lomassa.

Aavikon ankeissa olosuhteissa kasvin selviytyminen on kirjaimellisesti kiven takana. Negevin autiomaassa kasvava aavikkoraparperi (Rheum palaestinum) on pärjätäkseen kehittänyt omintakeisen itsekastelumenetelmän.

Negevin autiomaan keskimääräinen sademäärä on vain noin 75 millimetriä vuodessa. Aavikkoraparperi onnistuu siinä missä tavanomaiset aavikkokasvit eivät - nimittäin vedenkeruussa. Israelilaisen Haifa-Oranimin tutkijat kiinnostuivat kasvista muun tutkimuksensa ohessa ja havaitsivat ainutlaatuisen strategian.

Muiden aavikkokasvien strategiana on minimoida haihduttaminen kasvattamalla mahdollisimman pienet lehdet. Aavikkoraparperi tekee täysin päinvastoin. Se kasvattaa yhdestä neljään suurta lehteä, joiden yhteenlaskettu läpimitta voi ulottua jopa metriin.

Vahapintaisten lehtien harjanteet muodostavat pienoisvuoristoa muistuttavan pinnan, jossa vähäinen sadevesi kulkee kanavissa kohti kasvin juurta ympäröivää maata. Tutkijat laskivat, että 75 millimetrin sademäärällä aavikkoraparperi onnistuu keräämään peräti 426 millimetriä vettä vuosittain. Tämä on 16 kertaa enemmän mihin pienilehtinen kasvi kykenee.

Tutkijat selvittivät kasvin lehtien toimintaa yksinkertaisesti kaatamalla vettä kasvin lehdelle ja tarkkailivat kuinka vesi imeytyi jopa kymmenen sentin syvyyteen maahan, joka ympäröi kasvin ainokaista juurta. Heidän mukaansa mikään muu aavikkokasvi maailmassa ei toimi vastaavalla tavalla.

Lähde

Näemmä joskus kannattaa vain katsoa mitä muut tekevät, ja tehdä sitten kaikkea muuta kuin samoin. Kultasuonen löytäminen tietysti riippuu tekijöistä kuten verrokkiryhmän koosta ja kyseessä olevasta asiasta sekä sen suhteesta ryhmään, mutta tässä tapauksessa aavikkoraparperi näyttää muille aavikkokasveille selviytymisen mallia.

Ei varmaankaan kannata olla vastarannankiiskenä aivan joka asiassa, esim. väitellä matemaatikkojen kanssa yksinkertaisista laskutoimituksista tai puusepän kanssa vasaran käytöstä, mutta elämisen taidossa riittää opittavaa, eikä se yleisin käytäntö ja valinnat välttämättä ole niitä parhaita itselle.

"Helsinki on kevään ja kesän aikana saanut kipakkaa kritiikkiä kaupunkimetsiensä hoidosta. Asiaa läheltä seuraava luontokartoittaja arvioi, että syynä on liian tehokas metsänhoito. Vantaalla vastaavaa kritiikkiä ei ole kuultu lainkaan.

"Luonto-liittoon pääkaupunkiseudulta tulevista metsänhoitoa käsittelevistä valituksista 90 prosenttia koskee Helsinkiä ja 10 prosenttia Espoota. Vantaalta ei valita kukaan", kuvailee luontokartoittaja Keijo Savola.

Helsingissä kaupunkia on syytetty tarpeettomasta raivaamisesta, avohakkuista ja vanhojen puiden kaatamisesta. 35 kaupunginvaltuutettua on vaatinut kaupungin hakkuiden keskeyttämistä, kunnes uudet luonnonhoidon periaatteet on saatu käsiteltyä.

Savola epäilee, että Helsingissä puuston käsittelystä on tullut itsetarkoitus, jonka jäljet ulottuvat joka kolkkaan.

"Helsingissä hoitamattomuudelle pitää olla perusteet. Vantaalla taas lähdetään siitä, että metsää hoidetaan vain, jos siihen on tarvetta."

Osasyy vantaalaisten tyytyväisyyteen on myös siinä, että Vantaalla kaupunki kuuntelee aktiivisesti kaupunkilaisten näkemyksiä metsänhoidosta."

Lähde

Ehkäpä Helsinki haluaa puistoistaa metsäalueensa, jotta "luonnosta" nauttiminen olisi vaivatonta ja onnistuisi ilman hankalassa maastossa liikkumista? Virkistäväähän se on katsella puistonpenkiltä hyvin hoidettuja puita, jotka eivät taatusti tule päälle, niin kuin luonnonvaraisissa metsissä on valitettavasti vaarana.